Olla tshekki on yhtä kuin olla muusikko – Smetanan Myyty morsian Savonlinnan Oopperajuhlilla

Kuva: Jussi Silvennoinen

On vuosi 1986 Plzenissä ja Tshekkoslovakian tärkein nukketeatterifestivaali Skupová Plzen on vetänyt kaupungin täyteen teatteri-ihmisiä ja muita rentoja kävijöitä.

Yksi varatuimmista esityksistä on Plzenin kaupunginteatterissa esitettävä Drak-teatterin Myyty morsian, Prodaná něvesta.

Mitä, ettäkö kokonainen ooppera puoleentoista tuntiin kitistettynä, kolmella muusikolla ja kymmenellä näyttelijällä?

Ja tietysti kyynärän mittaiset nuket, jotka temppuilevat ainoana lavastuksena olevalla pyörivällä puisella pyykkitelineellä.

Totta kai se onnistuu. Onhan ohjaajana Josef Krofta, Tshekin teatteriguru, ohjaaja ylitse muiden!

Hänen ohjauksenaan nähdään festivaaleilla myös venäjänjuutalaisen kirjailijan Jevgeni Schwarzin Drakon, satu pikkukylää kiduttavasta vallanhimoisesta pormestarista, joka määrää joka vuosi nuoren neidon lohikäärmeen kyltymättömiä tarpeita tyydyttämään.

Asetelma oli enemmän kuin selvä sosialistisessa Tshekkoslovakiassa. Maa odotti kiihkeästi vapautusta Neuvostovallan määräyksestä. Toisinajattelija Václav Havel virui vankilassa ja kaikki vastarinta oli tukahdutettu.

Kirjoituskoneet oli luetteloitu ja harvat toisinajattelijat takoivat kellareissa kiellettyjä lehtiään.

Heitä kuitenkin oli. Ja siitä myyräntyöstä nousi Samettivallankumous, joka teki Havelin johdolla maasta demokratian vuonna 1989.

Yhdellä jos toisella kostui silmäkulma Drakonin esityksessä.

* *

Myyty morsian on kestänyt muunnelmat. Sitä on kutistettu, venytetty, väännetty ja käännetty, mutta aina se on tshekille yhtä rakas. Niin kuin Drakin versio vuonna 1986 iski suoraan sydämeeni ja muutti oman elämäni suunnan teatterikirjoittajana ja toimittajana, niin teos ilahduttaa sukupolvia toisensa jälkeen absurdilla huumorillaan ja tarttuvilla kansanmelodioista innoituksensa saaneilla teemoilla.

Se pitää esittää ali tai yli, muttei koskaan vakavasti.

Ohjaaja Alice Nellis otti ison riskin tehdessään oopperasta tupladramaturgisen version. Esitystä ikään kuin vasta harjoitellaan.

Kuoro kokoontuu näyttämölle, skeittaajat, street- ja breakdancen taitajat pyörivät kuvioitaan ja siivooja ja ohjaajan assistentti koettavat sovitella täytettyjä pässejään lavasteisiin.

Tilanne elää. Tilanne on päällä.

Breaktanssijat pääsevät vauhtiin Myydyn morsiamen alkajaisiksi. Kuva: Jussi Silvennoinen

* *

Nellis on varsin suosittu elokuvaohjaaja. Hänen teoksissaan on absurdia huumoria ja otetta. Monesti palkittu elokuva Výlet (Matka, 2002) on kuvaus perheestä, joka yrittää viedä edesmenneen jäsenen tuhkia kunniallisesti hautaan toiselle puolelle maata, mutta kommellukset seuraavat toisiaan.

Nellis on toteuttanut Myydyn morsiamensa rakkaudesta hassutteluun. Teosta ei ole mitenkään karsittu (Oi kun olisi!), vaan kaikki musiikillinen toisto ja vähemmän kiinnostavat naimakaupan pyörittämiseen liittyvät jaanaukset ovat mukana.

Vaikka kuinka valo- ja videopuoli koettaa tarinaa verevöittää, ja valosuunnittelija Matĕj Cibulká, ohjaajan puoliso, on omalla työllään ratkaisuja tukemassa, tulkinta jää jotenkin puolitiehen. Komedia ei ihan lähde lentoon ensimmäiseen puoliaikaan mennessä. Eikä oikein toiseenkaan.

Kun päästään sirkukseen, jonka apinat pääsevät riehumaan toden teolla trampoliineilla, ja jääkarhu astelee koko komeudessaan stagelle onneton Vácek, naimapyöritykseen huijattu mieslapsi sisässään, lavatyö ottaa tulta.

Koreografia lisää kierroksia koko kompuroivaan tarinaan, jonka first lady Mařenka pitää kipsi jalassaankin otteessaan.

Tshekin oopperalaisten laulutyylistä sananen. Venäläinen laulukoulu piti sitä otteessaan sosialismin ajan ja niin pitää edelleenkin.

Ilmaisu on laveaa ja vahvasti vibratoitua. Tämä sopii Tshaikovskiin, muttei mielestäni moneen muuhun.

Pelätty jääkarhu Jeníkin (Peter Berger) ihmeteltävänä. Kuva: Jussi Silvennoinen

* *

Alžbĕta Polácková Mařenkana hurmaa tahdonvoimallaan, vaikka lopullinen suostumus odotuttaa tolkuttoman kauan.

Onneton Vaček löytää itsensä lopulta karhun sisästä ja huvittajana, vaikka sekään ei lunasta hänen paikkaansa vanhempien silmissä.

Oi nuo peräkammarin pojat kaikissa maissa, yhtykää!

Peter Berger Jeníkinä ajaa kaksilla rattailla. Maŕenkasta hän ei luovu mutta rahatkin kelpaisivat.

Mielet muuttuvat, hauskaa piisaa ja ilo ja tanssi palaavat.

Kaikki soittavat, laulavat ja riemuitsevat.

Olla tshekki on yhtä kuin olla muusikko.

Niinpä. Tämä tshekkien oma määritelmä itsestään päti kyllä tähän vierailuun.

Orkesteri oli loistoterässä. Aksentointi, synkopointi, attakki – siinä ei näitä päihitä kukaan. Musiikki virtaa kuin Moldau.

Ja kun tarkkaan kuuntelee, alkusoitossa on myös kaikuja siitä Smetanan tunnetummasta, Moldausta.

Anne Välinoro

Prahan kansallisoopperan ensemble teki sadusta totta ja hupia vierailullaan Savonlinnan Oopperajuhlilla. Kuva: Anne Välinoro

Bedřich Smetana – Karel Sabina: Myyty morsian

Prahan kansallisoopperan kuoro
Prahan kansallisoopperan orkesteri
Prahan kansallisoopperan baletti

• Kapellimestari Jaroslav Kyzlink
• Ohjaaja Alice Nellis
• Lavastus- ja valaistussuunnittelija Matěj Cibulka
• Pukusuunnittelija Kateřina Štefková
• Koreografi Klára Lidová
• Videosuunnittelija Michal Mocňák
• Dramaturgi Ondřej Hučín,
• Kuoron valmennus Lukáš Kozubík

Mykkäroolit:

• Ohjaaja Martin Kubačák
• Pukusuunnittelija Gabriela Pyšná
• Koreografi Klára Lidová
• ilkikurinen apina Zdanek Horváth
• Trampoliiniakrobaatit Kryštof Bäumelt, Petr Dufek, David Pilpach

Esitykset Savonlinnan Oopperajuhlilla 27.7., 30.7. ja 1.8.2024. Esityskieli tshekki. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua