Kuva: Mikki Kunttu

Kulttuurikoneen, Suomen Kansallisteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotantoa olevaa, Stefano Massinin kirjoittamaa näytelmää Eichmann – Mistä yö alkaa esitettiin keväällä 2024 Helsingissä, ja nyt on Tampereen vuoro. Natsijohtaja Adolf Eichmannin roolissa on Timo Torikka, totalitarismia tutkineena Hannah Arendtina puolestaan Seela Sella.

Stefano Massini (s. 1975) on italialainen kirjailija, esseisti ja näytelmäkirjailija. Maailmanmaineeseen Massini ponnahti palkitulla länsimaiseen taloushistoriaan pureutuvalla Lehman-trilogiallaan (2015). Näytelmässään Eichmann – Mistä yö alkaa (2022) Massini kääntää katseensa 1930-luvulla alkaneeseen saksalaisen kansallissosialismin nousuun, sitä seuranneeseen juutalaisten joukkotuhoon ja lopulta, monien kohdalla vasta 1960-luvulla, vastuun kohtaamiseen.

Adolf Hitlerin etunimikaiman, Adolf Eichmannin (1906–1962), tehtäviin natsiorganisaatiossa olivat kuuluneet muun muassa keskitysleireihin liittyvät asiat. Natsien arvoasteikossa Eichmann kurottautui vähä vähältä ylemmäs kehittäessään yhä tehokkaampia menetelmiä – tai lyödessään hyväksymisleimansa sellaisten suunnitelmien alle – juutalaiskysymyksen ”lopullisen ratkaisun” löytämiseksi.

Toisen maailmansodan päätyttyä Saksan häviöön suuri joukko entisiä natsiupseereita oli jo ehtinyt paeta muun muassa Brasiliaan ja Argentiinaan. Niin myös Adolf Eichmann.

Oikeuden eteen Eichmann joutui vuonna 1961 Jerusalemissa. Tätä koko maailman seuraamaa tapahtumaa tarkkaili myös saksanjuutalainen filosofi ja politiikan teoreetikko Hannah Arendt (1906–1975). Hänen kirjoittamansa teos Eichmann Jerusalemissa – Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä (1963) kertoo juuri tuon oikeudenkäynnin Arendtissa herättämistä ajatuksista ja tulkinnoista. Arendt päätyi väitteeseen, että rikollisia ei niinkään luonnehdi poikkeuksellinen pahuus, vaan he saattavat olla tavallisia ihmisiä, jotka seuraavat oikeina pidettyjä sääntöjä niitä kyseenalaistamatta.

Stefano Massinin näytelmässä Eichmann – Mistä yö alkaa kiistellään juuri tästä. Näytelmän on kääntänyt Leena Taavitsainen-Petäjä ja ohjannut Kari Paukkunen.

Kuva: Mikki Kunttu

Eino Salmelaisen näyttämöllä yleisön katse kohtaa jotenkin sattumanvaraisesti rakennetun porrastuksen, jonka epäsymmetrisillä tasanteilla on tuoleja. Näytelmän mittaan tuolit vaihtavat paikkaa ja etualalle alkaa muodostua palikkaleikin kaltainen kasa tulitikkupuntteja. Näyttämön valaistus ei ole niin kylmä ja kohdistettu kuin kenties kuvittelemme kuulusteluissa olevan, mutta asetelma muistuttaa kuitenkin eleetöntä ja hiukan nyrjähtänyttä oikeussali-istuntoa, jossa on läsnä kaksi ihmistä, mutta ei tuomaria.

Tämä Mikki Kuntun luoma näkymä on mielestäni loistava oivallus. Näennäisen yksinkertainen, mutta samalla monitasoinen vertauskuva siitä, mistä on kysymys. Keskiössä ovat vain nämä ihmiset ja heidän puheensa. Seela Sella ja Timo Torikka uppoutuvat näytelmän tekstiin sen sanomaan keskittyen. Katsojakin mieltää heidät toiseen aikaan ja toiseen tilanteeseen. Täydellisen staattisuuden tuntu häivytetään näyttelijöiden pienellä, mutta jatkuvalla liikehdinnällä, tuolien siirtelyllä ja palikoitten rakentelulla.

Näytelmän tapahtumat ovat täysin kuvitteellisia. Hannah Arendt ja Adolf Eichmann eivät koskaan tavanneet, saati keskustelleet keskenään. Ilmassa on syytösten ja puolustelujen henki, vaikka Arendtin (Seela Sella) olemus on alkuun näennäisen tyyni ja Eichmannin (Timo Torikka) lähinnä poissaoleva. Arendt sanoo haluavansa vain tietää, miksi Eichmann on tehnyt sen, mitä on: osallistunut kuuden miljoonan juutalaisen tuhoamiseen. Eichmannin vetäytyessä väitteensä taakse, että hän on vain totellut ylempiensä käskyjä, Arendt haastaa Eichmannia yhä terävämmin argumentein, ja vähitellen äänenpainot voimistuvat molemmin puolin.

Väittelyn edetessä Eichmann alkaa vaikuttaa julmurin lisäksi tyhmyriltä. Arendtille valkenee, että kyseessä on mies, jolle oma urakehitys on tärkeämpää kuin toisten henki. Eichmann puolustautuu vakuuttamalla, ettei hän edes vihaa juutalaisia, päinvastoin, hän arvostaa ja ihailee monien juutalaisten lahjakkuutta ja älykkyyttä. Arendt ei ole uskoa korviaan! Siis siitä huolimatta, että Eichmann todistelee, ettei ole antisemitisti, hän on silti valmis lähettämään juutalaisia kuolemanleireille. Eichmann osoittautuu niin pikkusieluiseksi ihmiseksi, että Arendtia naurattaisi, ellei olisi kyse kaikkein hirveimmistä teoista, joihin kukaan voi syyllistyä.

Eichmann ei ole kuvittelemansa suoraselkäinen, maansa parasta laput silmillä ajatteleva upseeri, vaan silkka opportunisti ja pelkuri. Mutta miksi hän on sellainen? Mikä on se juurisyy? Hiljalleen paljastuva vastaus on niin banaali, että jäntevä näytelmä uhkaa lässähtää: isä. Eichmannin isä on moittinut poikaansa surkimukseksi, ja näin hän näyttää isälleen, ettei ole sellainen – katso vaikka! Maailma palaa kuin kristalliyönä ja kaasua riittää! Jos tämä on Massinin näytelmän kliimaksi, minulle katsojana se on antikliimaksi. Se, että kammoksuttu natsirikollinen osoittautuu narriksi, on kuitenkin lähellä Hannah Arendtin omaa tulkintaa pahuudesta ja sen arkipäiväisyydestä.

Kuva: Mikki Kunttu

Oikeassa elämässä Hannah Arendtin näkemykset herättivät myös kritiikkiä. Häntä syytettiin  juutalaisten kärsimysten vähättelystä. Onko siis helpompaa uskoa johonkin hirvittävään, mutta miltei ylevöitettyyn pahuuteen joissakin muissa, kuin siihen, joka voi lymytä meissä itsessämme?

Moni ei ehkä muista, että Seela Sella on ollut Tampereen Työväen Teatterin lavalla ikääntyneen Hannah Arendtin roolissa aiemminkin. Se tapahtui näytelmässä Rakas Hannah vuonna 2012. Juutalaisten kohtalot ovat Seela Sellalle läheisiä asioita. Työviksen lavalla hän on ollut jopa Hitlerin roolissa. Sellan omia kokemuksia on myös hyödynnetty viime syksyn Pieni maailma -näytelmässä.

Hannah Arendt kuoli New Yorkissa vuonna 1975, samana kuin näytelmän kirjoittaja Stefano Massini syntyi Firenzessä. Adolf Eichmann hirtettiin toukokuussa 1962 Ramlan vankilassa, Israelissa.

Ritva Alpola

Eichmann – Mistä yö alkaa

• Käsikirjoitus Stefano Massini
• Ohjaus Kari Paukkunen
• Suomennos Leena Taavitsainen
• Lavastus- ja valosuunnittelu Mikki Kunttu
• Puku- ja naamiointisuunnittelu Auli Turtiainen
• Äänisuunnittelu Tuomas Fränti
• Ohjaajan assistentti Sanna Breilin
• Äänisuunnittelun assistentti Tuuli Kainulainen
• Rooleissa Seela Sella, Timo Torikka

Ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 6.92024. Esityksiä 10.10. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua