Kuvat: Karri Harju / Viikinsaaren kesäteatteri

Viikinsaaren kesäteatterissa nähdään tänä kesänä Tuomas Kyrön alkuperäisteoksen pohjalta dramatisoitu Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja. Ohjauksesta ja dramatisoinnista vastaa Suomen kiertueteatterin johtaja Janne Jämsä.

Alkuun heti kaksi ennakko-oletusta. Tuomas Kyrö on ollut television viihdyttävintä kastia vuosikaudet Pitääkö olla huolissaan -ohjelmassa. Toisaalta taas mielikuvani Mielensäpahoittajasta, elämän ehtoopuolella olevasta miesjurputtajasta, jolla on usein asioista negatiivinen mielipide, on lähinnä tunkkainen ja tylsä.

Näytelmä alkaa kuitenkin mainiosti. Tyhjähköllä näyttämöllä nähdään avoin ruumisarkku, jossa makaa Mielensäpahoittaja itse, näyttelijä Ola Tuominen. Poikaa esittävä Jere Riihinen lukee ohjeita, joita hänen isänsä on kirjoittanut jo ennalta valmiiksi hautajaisjärjestelyjään varten. Tästä alkukuvasta alkaa tarina, joka käynnistyy lisämusteen etsimisellä vanhaan täytekynään, jatkuu hotellivierailuna, sairaalakeikkana ja päätyy Mielensäpahoittajan vaimon haudalle. Koskettavaa ja moniulotteista.

* *

Ola Tuominen aloittaa urakkansa ja on näyttämöllä melkein koko ajan. Myös suu käy tauotta ja puhetta riittää aivan näytelmän loppuun asti. Tekstiä on todella paljon ja se voisi olla perin pitkästyttävää, mutta Tuomisen vahva läsnäolo pitää katsojan tiiviisti otteessaan.

Ensimmäinen puoli näytelmästä on melko staattinen, muutamista huumorihahmoista huolimatta. Sovitus on todella kirjauskollinen ja jäin pohtimaan, oliko kesäteatteri tälle esitykselle oikea paikka. Tiiviimpi, intiimimpi, rajattu tila ja kohtausvaihdot äänillä ja valoilla olisivat terävöittäneet esitystä. Näyttämön reunoilla oli liikaa ilmaa ja se hajotti ikävästi fokusta. Mietin, olisiko sovitus sopinut paremmin vaikkapa kuunnelmaksi. Ola Tuomisen ääntähän kuuntelisi vaikka lopun elämäänsä, mutta toimintaa ja katsottavaa olisin halunnut tähän esitykseen enemmän.

Alkupuolen hahmoista tahdon nostaa esille Jere Riihisen lääkäri Kivinkisen. Riihinen osoitti taidokkuuttaan luomalla hahmosta tarkan ja omituisensympaattisen ammatinharjoittajan. Maija Andersson ja Maiju-Riina Huttunen tekivät monia rooleja hieman isommilla pensselinvedoilla kuin Riihinen.

Esityksen visuaalisuus ja lavastus oli mielestäni todella vaatimaton ja karu. Olisin kaivannut näyttämölle jotakin enemmän. Valkoinen, pyörillä liikkuva pöytä ja muutama jakkara eivät ainakaan omaa esteettistä silmääni kovinkaan paljon hivelleet. Tuskailin väliajalla asiaa viereisen penkkirivin tutulleni, joka muotoili lavastuksen olevan hyvin pelkistetty. Kyllä, sitä se todella olikin!

Kuva: Karri Harju

* *

Väliajan jälkeen esitys sai siivet alleen. Kohtaukset olivat selkeämpiä, ja musiikki rytmitti hyvin kohtausvaihtoja. Erityisenä helmenä oli hulvaton taksimatka, jonka pieni tanssinpätkä oli todella mainio. Vastaavaa olisi mielestäni voinut olla esityksessä enemmänkin. Ohjaus luotti vahvasti tekstiin ja tarinaan. Loppupuolen sairaalakohtaus oli todella koskettava ja Mielensäpahoittajan kaunis puhe kuolleen vaimon haudalla sai edessä istuvan katsojan vuolaisiin kyyneliin. Liikutuin itsekin. Erinomaista työtä.

Ola Tuominen saa minulta vaikka kaikki tähdet taivaalta, hän on ne massiivisesta urakastaan totisesti ansainnut. Kiitän myös Janne Jämsää rohkeasta ohjauksen tyylilajin valinnasta. Taitava näyttelijäntyö riittää eikä sitä tarvitse aina kuorruttaa kesäteatterissakaan kaiken maailman koreografioilla ja ylenpalttisen vaivaannuttavalla koheltamisella. Siksi laaristani rapsahtaa näytelmälle kokonaiset neljä tähteä. Mielensäpahoittajan lukeneet saavat varmasti sitä mitä ovat tulleet hakemaankin, ja me muut voimme yllättyä näytelmästä positiivisesti.

* *

Esityksen jälkeen taivalsimme kohti laivalaituria normaalia kävelyvauhtia. Pettymykseksemme laiva olikin jo täynnä ja jouduimme odottamaan seuraavaa purtta kokonaiset kaksikymmentä minuuttia kovassa tuulessa. En ole mikään matemaatikko, mutta jos kello viisi tarvittiin kaksi laivaa viemään ensi-iltayleisö saareen, on oletettavaa, että tarvitaan myös kaksi laivaa hakemaan heidät saaresta pois esityksen jälkeen.

Hopealinjat saa tästä katsojien seisottamis- ja palelluttamistoiminnastaan tähdistäni vain yhden pienen sakaranpuolikkaan. Ei kyllä ennen ollut tällaista, aina on pois päässyt kun on halunnut. Ensi-iltatorstaina ei päässyt. Vilusia aikoja, mielensäpahoittaja.

Kati Eskola

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

• Alkuperäisteos Tuomas Kyrö
• Dramatisointi ja ohjaus Janne Jämsä
• Lavastussuunnittelu Niina Suvitie
• Pukusuunnittelu Riikka Manni
• Tarpeisto Jutta Pantsu
• ​Rooleissa Ola Tuominen, Jere Riihinen, Maija Andersson ja Maiju-Riina Huttunen

Ensi-ilta Viikinsaaren kesäteatterissa 4.7.2024. Esityksiä 9.8. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua