Neiti arkkitehti – tekemisistään terveen ylpeä Wivi Lönn oli useille mieskollegoille ja rahoittajille kauhistus

Wivi Lönn (1872–1966). Kuva: Wiki Commons

Eliisa Teatterin ”Naikaa se tyttö pois kilpailemasta” – Muistoja arkkitehti Wivi Lönnin Tampere-vuosista sanoin ja sävelin Aleksanterin koulutalon juhlasalissa 4.8.2022. Esitys oli osa Tampereen Teatterikesän OFF Tampere -ohjelmistoa.

Merkkivuosilla on merkitystä.

Kun Wivi Lönnin syntymästä tuli tänä keväänä 150 vuotta, eturivin arkkitehti on saanut roppakaupalla julkisuutta, joka hänelle olisi kuulunut jo aikaisemmin. Wivin uraa on viime ja tänä vuonna valotettu usean kirjan voimalla.

Niistä huolimatta Wivin henkilöön on jäänyt aukkoja ja arvuuttelua, mikä on oikeastaan vain hyvä. Pieni mystiikka ja spekulointi tekevät hänestä entistäkin kiinnostavamman. Ei sillä, etteivätkö Wivin luomukset siihen riitä. On kuitenkin oikeus ja kohtuus, että hänen arvonsa on taas noteerattu ja hänet on jossain määrin löydetty uudelleen – Wivi näet tiedettiin aktiiviaikanaan muuallakin kuin vain ammattipiireissä.

* *

Tamperelaisten harrastajien Eliisa-teatteri esittää osana Teatterikesää muistoja Wivi Lönnin Tampereen-vuosista sanoin ja sävelin. Siitä kiitos. Toinen kiitos siitä, että Wivin vaiheita voi seurata hänen itsensä suunnittelemassa kansakoulussa, arkkitehdin nykyisessä nimikkokoulussa, Aleksanterin koulutalon juhlasalissa. Wivi tunnetaan erityisesti koulujen suunnittelijana, Tampereellakin niitä on ainakin neljä.

Lönn-tapahtumasta tulivat vanhemmille ikäpolville epäilemättä mieleen omatkin kouluajat ja mahdolliset ensiaskelet jännittävällä oman koulun näyttämöllä. Nytkään ei juuri pitemmälle päästy.

Merja Kurkisen käsikirjoittamassa, puvustamassa ja ohjaamassa esityksessä tyydyttiin pääorganisaattorin suulla kertomaan pääkohtia Wivin elämänvaiheista ja töistä, joita ainoana näytelmällistettynä henkilönä Tea Lehmuskosken Wivi väliintuloillaan kokee tuoreuttaa. Puheosuuksia seurasivat säännönmukaisesti Wivin elämän kiinnekohtiin tai sielunmaisemiin kietoutuvat laulut. Ne veivät tunnista selvästi suurimman osan. Huolellisista tulkinnoista huolimatta laulut eivät jaksaneet rakentaa tasoja siihen olennaiseen, Wivi-kuvaan.

Yleisö istui juhlasalissa, tilassa, jollaisten ilmanvaihdon toimiminen oli yksi Wivin huolenaiheista. Hellepäivänä olisi ollut armollista, jos edes poikien ja tyttöjen puolelle johtavista ovista olisi reippaasti johdettu läpiveto, kun ilmeisesti rullaverhoja ei ollut pidetty suljettuina päivän porotukselta.

* *

Muuten Wivin toiminnasta varsinkin Tampereen-ajasta saatiin luotettava kuva, koulunkäynneistä, asumisista, perheestä ja myöhemmistä opinnoista Helsingissä, naisesta, joka maassa ensimmäisenä perusti oman arkkitehtitoimiston.

Teatterin keinoin hänestä olisi ollut kasvatettavissa myös luonnekuvaa enemmän kuin saatiin. Ei siihen olisi tarvittu edes joittenkin tärkeänä pitämää pohdintaa siitä, millainen lopulta oli naimattoman Wivin ja hänen kanssaan matkustelleen ja asuneen kauppaneuvos Hanna Parviaisen suhde, se kun ei edes juuri kuulu Tampereen-aikaan.

Mutta asetelmalliseen ja seisahtaneeseen lavanäkymään olisi puhallettu pienellä vaivalla eloa muistakin henkilöistä, ennen kaikkea Wiville tärkeästä äidistä ja muista läheisistä, myös mm. työtoveri Armas Lindgrenistä tai joistakin aikansa uutisista, kuten VPK-skandaalista, jossa arkkitehtuurikilpailun voittaneen Wivin suunnitelmaa ei toteutettu, kun rahoittaja halusi rakennuksen miessuunnittelijan nimiin. Kauppaopisto taas pilattiin lisäämällä siihen neljäs kerros Wiviltä lupaa edes kysymättä. Uskomattomat vääryydet mainittiin, mutta vain mainittiin.

* *

Tea Lehmuskoski välitti Wivistä pinnistellen kaikesta huolimatta päättäväisen naisen, jonka niukkaa tulkintaa kannatteli ajoittainen ironia, myös itseironia. Saatiin kuulla, miten tämä nainen ajeli polkupyörällä ja vieläpä housuissa, kulki rakennuksilla komentamassa ammattimiehiä, kun hänellä oli siihen vankka pätevyys. Arkkitehtien maailmaa järkyttänyt, tekemisistään terveen ylpeä nainen oli etenkin useille mieskollegoille ja rahoittajille kauhistus.

Esityksen motto kilpailijansa neidiksi pilkkaamasta arkkitehdista oli hyvin löydetty: ”Naikaa se tyttö pois kilpailemasta!” Sen olisi suonut johtavan myös toimiviin ratkaisuihin lavalla. Ehkä esitys kuitenkin saa yleisön tarkkaamaan katsettaan Tampereen kaupunkikuvassa. Siinä Wivi Lönnin kädenjälki toimii nautittavalla tavalla edelleen, monen mielestä ylitse muiden.

Risto Ojanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua