Kuva: Heikki Järvinen
TEATTERI | Tuulensuun Palatsissa esitettävän interaktiivisen murhamysteerin tapahtumapaikkana on parturikampaamo. Kesken arkisen aherruksen yläkerrassa tapahtuu henkirikos.
”Kokonaisuus jää plusmerkkiseksi kiitos ammattitaitoisten näyttelijöiden.”
ARVOSTELU
Paul Pörtner: Hiuskarvan varassa
- Sovitus: Mika Eirtovaara, Sakari Hokkanen ja työryhmä
- Esitys: Tampereen Tuulensuun Palatsi 19.11.2024
Tampereella näkee varsin harvoin ns. ravintolateatteria, eli esitystä, jossa katsomossa istutaan pöytien ääressä ja nautitaan mahdollisesti virvokkeita. Yksi harvoista paikoista, jossa tämä on mahdollista, on Tuulensuun Palatsi Hämeenkadulla. Loistelias, historiaa huokuva tila restauroitiin 2000-luvun alussa. Sen jälkeen tilassa on kokeillut siipiään useita teatterialan yrityksiä, joskin kovin laihoin tuloksin. Nyt tilaa operoi Tampere-talo.
Meillä Suomessa ja Tampereella ravintolateatterin traditio tuntuu olevan aika ohut. Toki erilaisia estradiviihteen määritelmän alle mahtuvia tuotantoja on tehty ravintoloihin jo kauan, alkaen 1970-luvun Kivikasvoista aina tässä ajassa trendaaviin drag-esityksiin, mutta teatterin tekijöille ravintolamiljöö on ollut selvästi vähän vieraampi kenttä. Yhtenä selityksenä lienee vahva julkisen subvention traditio, jolla perustellaan muun muassa teatterin sivistyksellistä tehtävää. Ei ole ollut pakottavaa tarvetta vos-teattereilla viedä esityksiä soittoruokaloihin.
No, nyt sitä ravintolateatteria olisi taas tarjolla ja vieläpä pitkälle ensi kevääseen saakka. Tampereen Teatteri on remontin vuoksi joutunut etsimään väistötiloja, ja yhtenä tuotannollisena ratkaisuna on esityksen tuominen Tuulensuuhun. Paul Pörtnerin Hiuskarvan varassa -nimisen interaktiivisen murhamysteerin tapahtumapaikkana on parturikampaamo, jonka yläkerrassa tapahtuu kesken arkisen aherruksen henkirikos. Tätä selvitellään sitten illan ajan siten, että yleisö pääsee kuulustelemaan neljää epäiltyä ja päättämään kuka on syyllinen. Pörtnerin komedia on kirjoitettu jo 1960-luvulla, ja sen on nähnyt maailmanlaajuisesti yli 14 miljoonaa katsojaa.
Työryhmä on sovittanut tekstiä paikallisiin olosuhteisiin ja Tamperetta hierotaankin sitten katsojan naamaan oikein urakalla ensimetreistä lähtien. Ja vaikka Höntällä ja Toipparilla on ihan omakin esityksensä naapuriteatterissa, niin eikös tähänkin ole saatu ängettyä tampereenkiälisiä uutisia… hoh hoijaa. Ymmärrän toki, että alkuperäistä tekstiä saa ja pitää sovittaa, mutta joku roti siinäkin.
Varsinainen esityksen haaste on kuitenkin itse tila. Kohtauksissa (erityisesti alussa) tyypitellään reilusti yli, jotta viesti menisi varmasti perille sinne kauimmaisimpaankin nurkkapöytään. Lopputulemana on komiikkaa, joka ei juurikaan naurata. Toimisiko tämä esitys sittenkin paremmin Frenckell-näyttämöllä tai vastaavassa tilassa, jossa nyanssit välittyisivät vähän vähemmälläkin pusertamisella? Eikä tyypittelykään välttämättä auta, jos oma paikka on katsomon takaosassa ja edessä istuvien päät peittävät puolet näyttämön näkyvyydestä – näin nimittäin näin sen mitä nyt näin.
Sitten niistä ansiosta. Kokonaisuus jää plusmerkkiseksi, kiitos ammattitaitoisten näyttelijöiden. Tampereen Teatterin kokenut kaarti ei hätkähdä, vaikka arki-iltayleisö ei lähdekään ihan täysillä mukaan tarinan alustukseen. Kovin hiljaista oli nimittäin ensimmäiset parikymmentä minuuttia.
Käsiä alkaa kuitenkin nousta, kun Arttu Ratisen mainiosti esittämä komisario Ruusunen alkaa kysellä yleisöltä vihjeitä murhamysteerin ratkaisemiseksi. Ratinen toimii eräänlaisena forum-teatterista tuttuna jokerina, joka ohjaa tarinan kohtauksia uusiksi yleisöltä saatujen vihjeiden perusteella. Hän myös hauskasti kommentoi saatuja vihjeitä.
Myös muut näyttelijät ovat hereillä interaktiivisessa osuudessa. He improvisoivat kohtauksia uusiksi väliin hykerryttävän hauskasti ja kommentoiden osuvasti toistensa tekemisiä. Edellä mainitun Ratisen lisäksi Ville Majamaa, Elina Rintala, Risto Korhonen, Eeva Hakulinen ja Lasse Viitamäki muodostavat ensemblen, jossa keskinäinen kemia toimii.
Esitykselle voi ennustaa menestystä erityisesti näin pikkujoulukauden alla. Teatterikaupungiksi itseään tituleeraavalle Tampereelle mahtunee myös tällainen kevyt hupaelma. Uskon, että myös repertuaariteatterin näyttelijöille valittu konsepti tuo virkistävää vaihtelua ja ammatillista haastetta omaan työhön.
Jussi Kareinen
Tampereen Teatteri: Hiuskarvan varassa
- Kirjoittanut Paul Pörtner
- Sovitus Mika Eirtovaara, Sakari Hokkanen ja työryhmä. Sovituksessa käytetty tukena Sonja Sorvolan tekemää raakasuomennosta.
- Ohjaus Sakari Hokkanen
- Lavastus- ja pukusuunnittelu Maarit Kalmakurki
- Valosuunnittelu Raimo Salmi
- Äänisuunnittelija Hannu Hauta-aho
- Kampausten ja maskien suunnittelu Johanna Vänttinen
- Näyttelijät Ville Majamaa, Elina Rintala, Lasse Viitamäki, Risto Korhonen, Arttu Ratinen, Eeva Hakulinen
Ensi-ilta Tuulensuun Palatsissa 14.11.2024. Esityksiä 12.4.2025 asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttävä tulkinta vanhasta komediasta – arviossa Nokian työväenteatterin Herrat ovat herkkäuskoisia
TEATTERI | Serpin komedia vuodelta 1937 on visuaalisesti upeasti toteutettu, muttei ainakaan vielä nouse oikein lentoon.
Vie sie, mie vikisen vai reilusti synnytystalkoot – arviossa SuomiFilmin salaiset kansiot
TEATTERI | Entä jos Tuntemattoman Koskela olisikin synnyttävä nainen urakoimassa uutta tykinruokaa?
Porilainen Rakastajat-teatteri on sovittanut Rosa Liksomin Everstinnasta vahvan ja omaäänisen monologin
TEATTERI | Rosa Liksomin tekstistä on sovitettu porilaisteatterissa omaääninen monologi, joka pitää vakuuttavalla näyttelyllä otteessaan kaksi tuntia.
Surulla on rautaiset kädet, mutta kaipauksella lempeä katse – arviossa Mikkelin teatterin Äitiä ikävä
TEATTERI | Mikkelin teatterin Äitiä ikävä luo oman, tyylikkään ehjän maailmansa kertoessaan yhden perheen kohtalon.