Kuva: Tero Vihavainen

Musiikkiteatteri Kapsäkin ja Linnateatterin vuonna 2023 ensi-iltansa saanut Murha kahdelle nähtiin nyt Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä. Vaikka esitys on kiertänyt ahkerasti ympäri maan, itselleni palkittu Off-Broadway-musikaali oli täysin uusi tuttavuus. Tuntui kiinnostavalta ja vapauttavalta mennä katsomaan esitystä, josta ei etukäteen tiennyt yhtään mitään.

Keston tiesin, puolitoista tuntia, ilman väliaikaa. Todella lupaavaa, siis.

Näyttämöllä ei ollut varsinaista lavastusta, vain piano ja naulakko. Mitään muuta ei tarvittukaan, sillä Max Marshallin äänet ja Esa Näykin valot toivat esitykseen tarvittavaa visuaalista ilmettä.

Marcus Moscowicz (Joel Mäkinen) on poliisi, joka haaveilee etsivänurasta. Heti esityksen alussa tapahtuu murha, jota Moscowicz, tahtoen tai tahtomattaan, alkaa selvittää. Epäillyt kertovat omat versionsa tapahtuneesta, siis varsin perinteinen murhamysteerin kaava. Juha Pulli esittää, ei enempää eikä vähempää kuin kaikki muut roolit ja niitähän riittää, kymmenkunta, en itse pysynyt laskuissa.

Alku lähtee hitaanlaisesti liikkeelle, mutta kun vauhtiin päästään, menoa riittää aivan loppumetreille saakka. Pullin roolit vaihtuvat salamannopeasti. Vaatteita ei vaihdeta, vaan henkilö vaihtuu lennosta. Roolihenkilö merkitään myös taidokkaasti, jolloin katsoja pysyy hyvin kärryillä siitä, kuka epäillyistä on kulloinkin kyseessä.

Itselleni yksi mehukkaimmista hahmoista oli balettitanssija, jonka tanssinumerot olivat kerrassaan viihdyttäviä. Pidin myös poikakuorosta, jonka kolmea jäsentä Pulli esitti vain lippalakin lipan suuntaa vaihtamalla – todella nerokasta ja rytmisesti taidokasta tekemistä.

Näyttelijäntyöllisesti Murha kahdelle on todella taidokas ja viihdyttävä esitys. Kumpikin näyttelijöistä soittaa pianoa ja laulaa erinomaisesti. Soittovuorot vaihtuvat nopeasti, ja erityisesti nelikätiset numerot ovat aivan uskomattoman taidokkaita.

Kuva: Tero Vihavainen

* *

Mikä tämä esitys oikein on, musikaalinumeroita sisältävä murhakomedia vai murhamysteerimusikaali? Huomasin, että hämmennyin tyylilajista. Minun oli vaikea orientoitua ja keskittyä itse tarinaan, sillä odotin vain malttamattomana, milloin upea soitto ja taidokas laulu alkavat.

Tarina eteni tasaisesti eikä sen rakenteessa ollut mitään isoja yllätyksiä. Juoni ei imaissut minua mukaansa Hanna Kailan hyvästä ja hauskasta käännöksestä huolimatta. Murhan selvittäminen jäi ainakin itseltäni taka-alalle, eikä minua lopulta oikein edes kiinnostanut, kuka epäillyistä lopulta oli syyllinen. Ihailin vain kahden todella taitavan näyttelijän vauhdikasta ja millintarkkaa työskentelyä näyttämöllä.

Olisin kaivannut ohjaukseen enemmän rosoa, rytmin vaihteluita ja aitoa kontaktia näyttelijöiden välille. Yleisön kanssa ei myöskään syntynyt todellista vuorovaikutusta. Juoksentelu katsojien seassa jäi mielestäni jotenkin puolittaiseksi. Kunnon valokeila katsojaan, jota epäillään puhelimen soittoäänestä, ja iso, piinaavankin pitkä numero yleisöstä haetusta stunttiruumiin asennosta olisi tuonut esitykseen elävyyttä ja mahdollisuuden myös näyttelijöiden improvisaatiolle.

On karmaisevan jännittävää pelätä, että osuu itse näyttelijän uhriksi. Se jos mikä pitää katsojan otteessaan.

Piinaavaa ja kutkuttavaa.

Kati Eskola

Murha kahdelle

• Käsikirjoitus: Kellen Blair ja Joe Kinosian
• Musiikki: Joe Kinosian
• Laulujen sanat: Kellen Blair
• Suomennos: Hanna Kaila 
• Ohjaaja: Chris Whittaker
• Äänisuunnittelija: Max Marshall
• Valosuunnittelija: Esa Näykki
• Pukusuunnittelija: Riitta Röpelinen
• Musiikin harjoituttaja: Jussi Vahvaselkä
• Rooleissa: Joel Mäkinen ja Juha Pulli 
• Tuotanto: Musiikkiteatteri Kapsäkki ja Linnateatteri

Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua