Rashidah Aljunied. Kuva: Petteri Aartolahti

Lika on johonkin tarttunutta tai kerääntynyttä epäpuhtaaksi tekevää ainetta. Se alentaa tavaran tai asian käyttöarvoa, ulkonäköä, turvallisuutta ja hygieenisyyttä.

Teatteri Telakan kevään 2025 kantaesitys, Antti Mankosen ohjaama LIKA pistää miettimään. Esitys pyytää katsojia pohtimaan uudelleen suhdettaan epäpuhtauteen ja likaan. Se tutkii puhtauden ja lian ulottuvuuksia.

Konkreettisen, ympärillä olevan lian lisäksi esitys tarkastelee ihmistä sisältä käsin. Siihen liittyy myös seksiä, kuolemaa ja kaipuuta, koska seksuaalisten fantasioiden ajatellaan olevan sopimattomia. Niitä piilotellaan; ajatellaan, ettei niitä saa ajatella. Tässä esityksessä lika on tavallaan synonyymi myös salailulle ja häpeälle.

* *

Näyttelijä tulee eteemme ja kertoo miten hänen aamunsa on mennyt tyyliin: ”Olen juonut aamulla terveellisen smoothien ja tehnyt joogaharjoituksia pizzicato-musiikin tahtiin.”

Ihminen häpeää itseään, ja haluaa esitellä itsestään sosiaaliselle medialle tunnusomaisen siistityn kuvan ja esittelykelpoisen elämän.

Ääninäyttelijät kääntävät suomenkielisen tekstin englanniksi, saksaksi, viroksi, venäjäksi, espanjaksi (ja kaikilla mahdollisilla kielillä) oikeasti: ”Olen juonut aamulla viiniä, ja syönyt eilisillan pizzan jämät.”

Kuva: Petteri Aartolahti

* *

LIKA on leikkisä, etova ja riemukas monitaiteisuutta yhdistävä kollaasi, jossa näyttelijät Rashidad Aljunied ja Marja Skaffari sekä sirkustaiteilija Vilhelmiina Sinervo pistävät kroppansa, äänensä ja näyttelijäntaitonsa sananmukaisesti likoon – ja likaan. He murisevat, ärisevät, karjuvat ja kiljuvat sydämensä kyllyydestä.

Inhorealistisessa, sketsityyppisessä obduktiossa nähdään äärimmäisen harvoin tapahtuva Lasarus-ilmiö eli elintoimintojen odottamaton hetkellinen palautuminen. Mutta pääosassa ovat tietenkin lika ja eritteet. Tässä kuolema ja lika piilotetaan meikin alle, koska vainajasta halutaan tehdä esittelykelpoinen.

(Tämä on hyvä käytäntö, sillä kuka haluaa viimeisenä muistonaan vainajasta ”Me hirviöt” -tyyppisen kuultokuvan, joka kummittelee verkkokalvoilla lopun ikää.)

Marja Skaffari, Rashidah Aljunied ja Vilhelmiina Sinervo. Kuva: Petteri Aartolahti

* *

Tarvitaan vielä, psyykkinen häpeä. Sielun avaus. Jokaisella on varmasti niin sanottu kotivara. Traumoja kotitarpeiksi sekä syyllisyys, tuo uskollinen luottokumppani, joka ei jätä milloinkaan. Syyllisyys on vähän niin kuin äiti. Ikuinen. Vaikka syntymän jälkeen eriydytään, äiti on ikuisesti sinun ja sinä äidin.

Loppuun katsojalle annetaan musiikillinen häivähdys toivosta; auringonnoususta, sateesta, tähtipölystä, kukkivista kunnaista ja rakkaudesta.

Maarit Saarelainen
maaritti (at) saunalahti.fi

LIKA

• Ohjaus: Antti Mankonen
• Lavalla: Rashidah Aljunied, Vilhelmiina Sinervo, Marja Skaffari
• Äänisuunnittelu: Saija Raskulla
  Valo- ja lavastussuunnittelu: Perttu Sinervo
  Pukusuunnittelu: Ella Kauppinen
  Teknikot: Sami Häkkinen ja Jaani Leinonen
  Alkuperäinen konsepti: Jukka Toivonen
  Graafinen suunnittelu, valokuvaus, tiedotus: Petteri Aartolahti
• Työryhmä: Rashidah Aljunied, Ella Kauppinen, Antti Mankonen, Saija Raskulla, Perttu Sinervo, Vilhelmiina Sinervo, Marja Skaffari
  Alkuperäisidea: Jukka Toivonen
• Ääninäyttelijät: Shadan Ahmad, Aida Dominguez, Janos Foldi, Hanno Eskola, David Holdsworth, Maarja Kaasik, Jake Lin, Sirke Lääkkölä, Tanja Madjar, Queenselena Selase

Ensi-ilta Tampereen Teatteri Telakalla 26.2.2025. Esityksiä 14.4. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua