Kuva: Aki Loponen

Lapsille on ihan liian harvoin tarjolla kunnallisia palveluita, joissa on jätetty säästeleminen sikseen, tursotettu tarjottimelle parasta ja siihen vielä santsikierros päälle. Siksikin Lappeenrannan kaupunginteatterin Yökyöpelit on teos, joka tekee onnelliseksi.

Yökyöpeleitä ei kuitenkaan kannata mennä katsomaan vain siksi, että on lapsi tai koska on aikuinen, vaan koska loistavaa musiikkia ja säkenöivää tekstiä ei kannata jättää väliin silloin, kun sitä on esillä. Letkeän riemukas Yökyöpelit tuntui olevan nautinto paitsi katsojilleen, myös tekijöilleen.

Laura Ruohosen kielellinen tykitys ja Anna-Mari Kähärän vangitsevat sävelmät ovat yhdistelmä, joka ei vanhene. Kymmenen viime vuoden aikana Yökyöpeleistä on tullut yhden sukupolven lapsuuden soundtrack. Yleisradion tv-version ansiosta hykerryttävästä teoksesta on päästy nauttimaan kotisohvien syövereissä maanlaajuisesti, vaikka Helsingin kaupunginteatterin alkuperäisesitys vuodelta 2011 olisi lipsahtanut ohi – esimerkiksi siksi, että ei ollut vielä syntynyt.

Saku-setä (Hannu Kivioja) on yksi näytelmän hienoista sivuhahmoista. Kuva: Aki Loponen

* *

Tv-versio vaikutti nuoriin katsojiinsa syvästi. Minunkin kotonani asui tuohon aikaan poikkeuksellisen tiukka rokkipoliisi, joka kielsi kotitaloudessa kaikki muut äänilevyt paitsi Yökyöpelit. Tuttisuinen järjestyksenvalvoja ei osannut vielä puhua, mutta hän osasi painaa levysoittimen eject-nappia. Jos joku yritti vaihtaa musiikkia, tarkastaja puuttui peliin ja palautti lautaselle Kähärän sävelmät.

Nyt sama puritaani seurasi taaperoikänsä sankareita teatterin katsomosta. Alun tummasävyinen, savuinen näyttämö ja liekehtivä agenttiajoneuvo jännittivät kovastikin, mutta pian musiikin voima ja yleisön yhteinen nauru veivät mukanaan.

Yökyöpelit-kirjan, tv-sarjan ja levyn pitkäaikaisen fanituksen takia oli selvää, että teksti ja musiikki ovat niin vahvoja, että aineksilla on vaikea tehdä täysin epäonnistunut esitys. Toisaalta tutun teoksen kohdalla katsoja voi roikottaa rimaansa ärsyttävän korkealla. Lappeenrannan kaupunginteatteri kuitenkin leiskautti rimojen yli rennosti, ja vielä jäi ilmaa väliin.

Versio on omaääninen ja siitä huokuu tekemisen ilo. Vaikka yleisössä moni tunsi hahmot ja osasi laulut ulkoa, roolisuoritukset ja toteutus olivat tuoretavaraa. Maia Häklin ja työryhmän toteutus irrotti huutonaurua läpi katsomon laajan ikähaitarin. Paikalla oli nimittäin asiantuntevia vauvakaaneja ja valvomisen veteraaneja vähintään kolmessa polvessa.

Erityisesti Eppu Pastisen Agenttinero Naru ja Anna-Kaisa Makkosen Mahtimummeli Päätäi Väätäinen saivat kokeneenkin katsojan sulamaan. Martti Suosalon ja Seela Sellan legendaariset roolihahmot kovasti kelatussa tv-versiossa ovat nimittäin melko kova parivaljakko kummittelemaan taustalla. Aaveet sai unohtaa, sillä Pastinen ja Makkonen hiipivät, urkkivat ja määräilivät omiin nimiinsä.

Karnevalistinen vauvakaani (Noora Koski) valloittaa pienet ja suuret sydämet. Kuva: Aki Loponen

* *

Näytelmän koko esiintyjäkaarti toi lavalle pakahduttavaa lauluvoimaa ja helpoiksi hiottuja koreografioita. Hannu Kiviojan seurallinen setä Eurasta lausui itsensä aivan sfääreihin. Samuli Hallan piparkakkua ja sarjakuvaa sekoittanut lavastus toimi kuin vastauusittu käyttövesiputkisto ja lavan tekniset mahdollisuudet hyödynnettiin täysimääräisesti. Ei menty helpoimman ja halvimman mukaan, ei niin sanotusti lapsialennuksella.

Mahtimummelin ja agenttineron takaa-ajo pyörivässä talossa muistutti nuoren seuralaisen mielestä videopeliä. Se, jos mikä, on kohteliaisuus lavastamon ja tekniikan henkilökunnalle. Antti Helmisen valaistusratkaisut vahvistivat agenttis-mystistä seikkailun tuntua.

Nuoremmilla katsojilla valituksenaiheitakin oli. Ensinnäkin se, että esityksestä jäi vaivaksi useita korvamatoja. Hieman jäi myös kaivelemaan, että katsomossa väliajalla kiipeillyt Nakertaja ei tarjonnut karkkia ihan kaikille. Näistä selvitään, kun kuitenkin vielä laulattaa.

Yökyöpelit jatkuu Lappeenrannassa vielä tammi- ja helmikuun. Erityisesti lapsikatsojalle esitys voi olla niitä kokemuksia, joista muistijälki ei häviä. Se on nimittäin rillumarei ja hattifnastaa, kun elo on silkkaa kanapastaa.

Anu Huttunen

Yökyöpelit

• Käsikirjoitus: Laura Ruohonen
• Ohjaus: Maia Häkli
• Musiikki: Anna-Mari Kähärä
• Koreografia: Sonja Pakalén
• Kapellimestari: Jani Pola
• Skenografia ja puvut: Samuli Halla
• Valosuunnittelu: Antti Helminen
• Äänisuunnittelu: Tomi Aronen
• Rooleissa: Jisook Kim, Hannu Kivioja, Noora Koski, Oliver Kollberg, Anu Koskinen, Leena Nuora, Anna-Kaisa Makkonen, Eppu Pastinen ja Netta Salonsaari
• Sirkustaiteilija: Elina Raasakka
• Muusikot: Jani Pola / Katariina Holm – piano, haitari, huuliharppu ja laulu; Anu Koskinen – klarinetti, piano, laulu; Mikko Taipale / Oscar El Husseini – rummut, lyömäsoittimet ja laulu; Simo Kärki – kontrabasso, huuliharppu ja laulu

Ensi-ilta Lappeenrannan kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä 23.9.2023. Esityksiä 24.2.2024 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua