Kuolemaa lavalla ja irtonaisia ruumiinosia – Hybristofilia pohtii true crimen hurmaa ja huvittavuutta

Linda-Maria Roine eli Mercedes Bentso. Kuva: Aino Suni / Tuffi Films

”Ku soi etsintäpartion sankarimarssi, oo mulle Assmannin Hanssi
Oo mun helluntaiheila rannalla Bodomin, oo mulle se, joka murhas Olofin.”

Esitys TTT-Klubilla alkaa Mercedes Bentson Murhaaja-kappaleen sävelillä. Kappaleen kertoja fantasioi murhaajan kohtaamisesta, joka päättyy joko seksiin tai veriseen kuolemaan – tekstissä ne ovat kutakuinkin sama asia.

Suunnilleen sitä show’n nimi Hybristofilia sanana tarkoittaa, viehtymystä ja seksuaalista kiinnostusta väkivaltaisia rikoksia tehneisiin ihmisiin.

Mercedes Bentso -nimellä räppäävä Linda-Maria Roine ja koomikkona tutuksi tullut Juuso Kekkonen jakavat innostuksen siihen, mitä nykyään kutsutaan true crimeksi: heitä molempia kiinnostavat todellisen elämän murhaajat ja muut kammottavat rikostarinat. Näyttämöteoksessaan he ruotivat keinoja kaihtamatta kiinnostuksensa syitä ja vivahteita, sekä kiinnostavimpia ja historiallisesti merkittävimpiä rikostapauksia. Kaikenlaista ”synkkää paskaa”, kuten he asian tiivistävät – ja usein keinona on huumori. Kuka on sarjamurhaajien Ville Valo, kuka houkutteli uhrit luokseen norjalaistyyppisellä seksillä?

Välillä rupattelu on letkeän luontevaa, kuin sitä ei olisi käsikirjoitettu lainkaan, vaan lavalle olisi muuten vain eksynyt pari harvinaisen nokkelaa keskustelijaa. Muutamassa kohdassa puhe kuitenkin kuulostaa liian paljon ulkoa latelulta. Ehkä kaksikko ei vielä ensimmäisenä esitysiltana ollut aivan parhaassa terässään. Yleisö kuitenkin nauraa jo siinä vaiheessa, kun Kekkonen luettelee esityksen sisältövaroituksia, ja niissähän löytyy.

Roine ja Juuso Kekkonen keskustelevat murhien houkutuksesta. Kuva: Kari Sunnari

Uhreille ja heidän omaisilleen ei naureta koskaan, mutta itseään Roine ja Kekkonen eivät sääli, vaan ruodituiksi tulevat myös Roineen tuore kihlaus kahdesta murhasta tuomitun miehen kanssa ja Kekkosen vähemmän konservatiivinen seksuaalisuus. Välillä estradille astelee Roineen hurmaavan hävytön alter ego Anastasia Eutanasia, joka riimittelee hybristofiliastaan altruististen supervoiman, tai Kekkonen esittää monologin irtokiveksenä. Kuolema kainostelulle.

Rikosviihde ei ole uusi keksintö, mutta elää tällä hetkellä kiistatonta nousukautta, johon Hybristofilia iskee taitavasti. Se kuitenkin sivuaa aihettaan tarpeeksi monelta näkökannalta, ettei esityksestä nauttiakseen tarvitse olla murderino tai Alibin tilaaja. Huumorin varjolla pohditaan populaarikulttuuria ja ihmisen pahuutta myös melko vakavissaan.

Roineelle ja Kekkoselle true crime ei ole sellainen harrastajaansa ylevöittävä salatiede tai vaarallisten ihmisten pakkomielle, jollaisena se joskus esitetään, vaan hiukan pöljä harrastus, jossa on kuitenkin kovin inhimillisiä puolia. Ja paljon naurettavaa.

Eli Harju

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua