Eriikka Väliahde ja Pentti Helin. Kuva: Kari Sunnari
TEATTERI | Esa-Matti Smolanderin ohjaamassa uutuusnäytelmässä huikea näyttelijäjoukko kannattelee sinkoilevaa tarinointia.
”Kenelle voisin suositella esitystä, jonka tyylilaji hämmentää?”
ARVOSTELU
Kummitusjuttuja Tampereelta
- Ohjaus: Esa-Matti Smolander
- Ensi-ilta: Tampereen Työväen Teatteri 17.10.2024.
Tampereen Työväen Teatterilla on huhuttu kummittelevan. Käytävillä kulkijan väitetään olevan vuonna 1975 kuollut teatterinjohtaja Eino Salmelainen. Kummitusjuttuja Tampereelta -esitykseen Salmelainen (Samuli Muje) on herätetty henkiin kertomaan juttuja itsestään, Työviksestä ja ihmisyydestä.
Aaveiden Tampere on viime vuosina ollut suosittu. Siitä on kirjoitettu kirjoja ja järjestetty kävelykierroksia. Näytelmän otsikko lupaa kummitusjuttuja, mutta esitys ei ole aavemainen eikä pelottava. Se on kokoelma tarinoita, joita on yritetty nivoa toisiinsa kiinni. Välillä tarinat lipsahtavat kummitusjutuista valistuksen puolelle.
Esityksen ensimmäinen puoliaika on hunajaa paikallishistoriasta kiinnostuneille. Tarinassa käydään läpi kaksi kaupungin tunnetuinta kummittelupaikkaa, Tullikamari ja Milavida. Oikeassa elämässä molempia paikkoja on tutkittu erilaisin aavemetsästyskeinoin, ja myös näytelmässä ”haamujengi” tutustuu Milavidaan. Toisella puoliajalla tarina alkaa singota niin moneen suuntaan, että näytelmän tyylilaji vaihtuu komediallisesta puhenäytelmästä farssiin ja synkkään draamaan. Puoliajat ovat keskenään kuin yö ja päivä.
Tyylilajin vaihtelevuuden takia on varmasti haaste löytää parasta kohderyhmää näytelmälle. Vierustoveri mietti, onko esitys tehty pikkujoulukaudelle, mutta toinen puoliaika saattaa ilomielisen joukon syöstä synkkyyteen. Kenelle voisin suositella esitystä, jonka tyylilaji hämmentää?
Käsikirjoittaja Juho Gröndahl on haastattelussa kertonut, ettei hänellä ole arkista suhdetta Tampereeseen. Jotta näytelmä ja sen menneisyyden haamut olisivat koskettaneet enemmän, olisiko sellainen suhde voinut korostaa niiden merkitystä? Tamperelaiset ovat herkkiä paikallishistoriastaan, ja esityksessä mentiin hyvin syviin vesiin kaupungin jakautumisessa kahteen eri väriin.
Kummitusjutuissa parasta olivat näyttelijät. Huikea kuuden hengen ryhmä loi lavalla kaikki roolit valkoisista neidoista valkoisiin upseereihin. Vaikka käsikirjoitus ei katsojalle näyttäytynyt absoluuttisen tasalaatuisena, näyttelijöiden suoritukset ylittävät odotukset. TTT:n kiinnitetty vakikaarti toimii aina.
Jaakko Sirainen oli luonut esitykselle upean valomaiseman ja Reeta Tuoresmäki niin selkeän ja simppelin lavastuksen, että nämä yhdessä ensemblen kanssa toivat loistoa lokakuun iltaan.
Petra Stolt
PS. Jos kummitusjuttujen taustat kiinnostavat, tutustu käsikirjoittaja Gröndahlin pitkään linkkilistaan taustamateriaaleista ja inspiraation lähteistä TTT:n sivuilla.
Kummitusjuttuja Tampereelta
- Ohjaus Esa-Matti Smolander
- Käsikirjoitus Juho Gröndahl
- Dramaturgi Hanna Suutela
- Lavastus Reeta Tuoresmäki
- Pukujen, kampausten ja maskien suunnittelu Marjaana Mutanen
- Valosuunnittelu Jaakko Sirainen
- Äänisuunnittelu Niklas Vainio
- Rooleissa Eriikka Väliahde, Pentti Helin, Samuli Muje, Teija Auvinen, Janne Kallioniemi, Hiski Vihertörmä
Ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterissa 17.10.2024. Esityksiä 15.2.25 asti Esityskalenteriin täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hildur, islantilainen kovapintainen ja suolavedessä surffaten marinoitunut poliisi kamppailee itseään vastaan
TEATTERI | Turun kaupunginteatterin lavalla on maailman kaunein siipi, aalto, lokki tai sipsi.
Komediateatterin Ransu ja Operaatio Joulu tuo joulumieltä pienemmille ja isommille
TEATTERI | Karvakuonot lähtevät tonttuagentteina etsimään kilttejä lapsia ja joululahjatoiveita Tampereen Petsamosta ja Käpylästä.
Veijo Rönkkönen loi kokonaisen ITE-maailman ja Aapo Stavén toi sen lavalle – arviossa Veijo
TEATTERI | Simpeleläisen pieneläjän poika oli jo alunpitäen käsikassara, vahinkolaukauksesta siinnyt.
Kolme naista pyörittää miestä – arviossa Helsingin kaupunginteatterin Lempi
TEATTERI | Minna Rytisalon Lempistä dramatisoitu näytelmä luottaa liikaa kerrontaan. Itse Lempin persoona jää hataraksi.