Tuomas Korkia-Aho ja Anna-Leena Sipilä. Kuva: Kristiina Männikkö

New York, vuonna 1944. Amerikkalainen seurapiirihahmo ja amatöörisopraano Madame Florence Foster Jenkins (Anna-Leena Sipilä) etsii säestäjää tulevaa Hopealeivojen juhlaa ja muita Ritz-hotellin konsertteja varten. Madamen uskollinen ystävätär, Dorothy (Sanna Stellan), on lähettänyt pianisti Cosme McMoonin (Tuomas Korkia-Aho) tapaamaan Florencea. Vuorovaikutus vaikuttaa varsin hedelmälliseltä, ja paikalle pelmahtaa rakkauslaulun lurauttaen myös Florencen poikaystävä St. Clair (Seppo Halttunen).

Lupaavasti alkanut tutustuminen päättyy pianistin penkiltä putoamiseen, kun Florence esittelee laulunlahjansa, tai pikemminkin lahjattomuutensa. Cosme kuuntelee epäuskoisena Dorothyn ja St. Clairin ylitsepursuavia kehuja Madamen lauluäänestä, ja päättää viedä sormensa säestämään lahjakkaampia taiteilijoita. Florencen avokätinen palkkaehdotus lopettaa pakoyritykset. Cosme liittyy Florencen tukijoihin ja alkaa hiljalleen hahmottamaan tämän kakofonisen taiteen vetovoimaa.

Peter Quilterin käsikirjoittama ja Pentti Saarisen suomentama näytelmä perustuu kulttihahmoksi nousseen Florence Foster Jenkinsin (1866–1944) edesottamuksiin New Yorkin seurapiireissä. Foster Jenkins tuli tunnetuksi kehnosta lauluäänestään, jolla hän esiintyi laajasti New Yorkin nimeä tekeville. 76-vuotiaan taiteilijan ura huipentui lokakuussa 1944 konserttiin legendaarisessa Carnegie Hallissa, joka myytiin loppuun kahdessa tunnissa. Foster Jenkins kirjoitti taiteensa tekemiselle omat sääntönsä ja pelasi niillä loppuun asti.

Sanna Stellan (vas.), Anna-Leena Sipilä, Tuomas Korkia-Aho ja Seppo Halttunen. Kuva: Kristiina Männikkö

Lija Fischerin monisäikeinen ohjaus taipuu saman esityksen sisällä sekä riehakkaaseen farssiin että sydänalaa koskettavaan ja lämmittävään draamaan. Näytelmä etenee ensimmäisellä puoliskolla hieman verkkaisesti, mutta löytää sopivan tempon edetessään. Toiselle puoliskolle on tuotu muutama vakavahkompi kohtaus lepuuttamaan nauruhermoja, ne istuvat kokonaisuuteen hyvin. Kevyin ja elegantein tanssiaskelin toteutettavat kohtausvaihdot ovat hauska ja tunnelmaan sopiva yksityiskohta.

Pekka Korpiniityn lavastus on toimiva ja henkii ajankuvaa isoine kukka-asetelmineen. Sinikka Zannonin puvustus ansaitsee madame Foster Jenkinsin esittämän kiitoslaulun, madamen upeille pääkoristeille on laulettava korkeimmat aariat! Näytelmän monipuolisen musiikkikavalkadin suunnittelusta ja sovituksesta kunnia Jussi Hongistolle. Kappaleita kuullaan aina Ievan polokasta Clavelitokseen ja Adelen nauruaariasta Sinun lauluusi. Reeta Vestmanin ja Tuomas Korkia-ahon duetto The Phantom of the Opera on mainittava erikseen, se nostaa ihon kananlihalle vielä muistonakin.

Anna-Leena Sipilä tuo esiin uskottavasti ja karismaattisesti madamen äänen gloorian sekä rakkauden musiikkiin, jonka harjoittamista edes Jumalan 11. käsky ei saa häntä lopettamaan. Sipilän huonosti laulamisen valmentajana on toiminut Joonas Orrain. Seppo Halttusen St. Clair on suurisydäminen veitikka, jonka rakkaus Florenceen ylittää heittämällä hänen kiinnostuksensa viinaan ja naisiin. Keski-Uudenmaan Teatterin pitkäaikaisiin vakionäyttelijöihin kuuluvat Sipilä ja Halttunen ovat kuin viini, paranevat vain vanhetessaan.

Sanna Stellan Dorothyna on viimeistä yksityiskohtaa ja elettä myöten hulvaton kaikissa tunnetiloissa. Sipilä, Halttunen ja Stellan kuuluvat näyttelijöihin, joiden pelkkä estradille saapuminen saa nauruhermot aktivoitumaan, tämä trio samassa näytelmässä onkin melkoinen herkkupala.

kuvateksti: Anna-Leena Sipilä (vas.), Seppo Halttunen, Tuomas Korkia-Aho ja Reeta Vestman. Kuva: Kristiina Männikkö

Reeta Vestman on suomalaispiika Mariana kärttyinen ja pelottava vanhanpiian perikuva, jonka alaspäin kaartuneista suupielistä löytyy näytelmän edetessä myös suunta ylöspäin. Vestman tekee taitavasti myös näytelmän pahiksen roolin rouva Verindah-Gedgena, jonka tavoitteena on suistaa Florence taiteilijanpalliltaan. Vestman laulaa rooleissaan kuin taivaanporteilla vastaanottovirkailijana toimiva enkeli.

Tuomas Korkia-aho on mainio hieman epävarman, mutta hyvin aidon ja vilpittömän oloisena Cosme McMoonina. Korkia-ahon gasellimainen kehonkieli ja majesteettinen lauluääni tekevät vaikutuksen.

Suurenmoista! tuo esiin lämmön ja huumorin kautta sen, että ihmisen vetovoima, karisma ja rakastettavuus voi piillä myös yleisesti hyväksyttyjen normien ulkopuolella. Florencen tarina on toimintakehote kaikille, jotka ovat aina unelmoineet, mutta eivät ole koskaan uskaltaneet toteuttaa. Taiteilijuus kuuluu kaikille, joskus sen toteuttamiseen tarvitaan oman motivaation lisäksi vankka tukijoukko ja ripaus rakkautta.

Niina Juutilainen

Keski-Uudenmaan Teatteri: Suurenmoista!

• Käsikirjoitus Peter Quilter
• Käännös Pentti Järvinen
• Ohjaus, sovitus ja suomennoksen päivitys Lija Fischer
• Lavastus Pekka Korpiniitty
• Pukusuunnittelu Sinikka Zannoni
• Musiikin suunnittelu ja sovitus Jussi Hongisto
• Florencen lauluvalmennus Joonas Orrain
• Maskeeraussuunnittelu Laura Juvonen
• Tarpeisto Katri Koppanen
• Järjestäjä ja tarpeisto Veera Lauhia
• Äänisuunnittelu ja tekniikka Tero Enroth
• Lavasterakennus Lavasteverstas Graniitti Oy, Jari Vainionkukka
• Valokuvat Tiia Öhman, Kristiina Männikkö
• Graafinen asu Kalle Tahkolahti
• Tuotanto Ulla Havulehto, Laura Eteläaho

Ensi-ilta Krapin kesäteatterissa Tuusulassa 5.6.2025. Esitykset 30.8. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua