Äite (Ola Tuominen). Kuva: Kari Sunnari

Tampereen Työväen Teatterin käsikirjoittajan ja ohjaajan Sirkku Peltolan uutuus Reikäleipä tsuumaa katseensa Kotaloiden pienviljelijäperheeseen. Reiän läpi se tarkentaa näkökulmansa suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.

Teatteri on yhtä aikaa totta, ja ei totta. Reikäleipä on komedia, farssi ja tragedia, kaikkea yhtä aikaa. Peltolan henkilöt eivät liiemmin tunneälystä ja tunnepuheesta perusta, mutta ihmiset ovat sydämeenkäyviä.

Kotalan perheeseen sijoittuva teatrologia on viiden, itsenäisen näytelmän kokonaisuus, jota sitovat teosten fiktiivisten henkilöhahmojen kokemukset yhteiskunnan muutosten kourissa. Osansa ovat saaneet maaseudun rakennemuutokset, pitkäaikaistyöttömät, pakolaiset, maahanmuuttajat, ilmastonmuutokset ja luontokato. Teemoina toistuvat sitkeys ja periksiantamattomuus. Peltolan tyyli on tunnistettava, ja aina pienen ihmisen puolella.

Teatrologian aiemmat osat ovat Suomen hevonen (2004), Yksiöön en äitee ota (2007), Lämminveriset (2011) ja Hevosten keinu (2015).

Jyrki Mänttäri, Aimo Räsänen, Anna Kuusamo, Saska Pulkkinen ja Tuire Salenius. Kuva: Kari Sunnari

* *

Alun perin Reikäleipä-näytelmän nimenä piti olla pelkkä ”Reikä”. Mutta onneksi lipunmyyjiä kuunneltiin, eivätkä he olleet innostuneita myymään Peltolan Reikää.

Kerjäläisinä Romaniassa eläneet Kotalat ovat nyt palanneet. Reikäleivän perusasetelma on sama kuin ennenkin. Viisaita naisia ja taahiloivia miehen nahjuksia, joilla kestää viisi vappua aloittaa. Jopa reiän tekeminen on suuri ponnistus. Ailin ex-miehen Lassin ja pojan, Kain uusin innovaatio Pajubisnes ei oikein ala rulettaa.

* *

Äite on taas herännyt henkiin

Pihalla seisovassa vanhassa Ladassa asuva, yksityisyyttä arvostava Äite on noussut taas kuolleista, kuten pari kertaa aiemminkin Sirkku Peltolan käsikirjoittamissa Kotaloiden sukusaagan tarinoissa. Ja hyvä niin, sillä Ola Tuominen täyttää aiemmin Maria Aron näyttelemän Äiten saappaat Reikäleivässä erinomaisesti.

Äite on Karjalan evakko, eikä vähästä hätkähdä. Hän on tarinan keskushahmo ja suvun matriarkka. Hän on henkilö, jonka ympärillä kaikki muut elävät. Ola Tuomisen upea Äitee kirvoittaa katsojalta naurun ja nostaa välillä palan kurkkuun. Aina, kun Äite saa puheenvuoron, hän maadoittaa tilanteen. Tuomisen valtteja ovat oivallinen rytmitaju ja levollinen läsnäolo.

Aili Kotala (Tuire Salenius). Kuva: Kari Sunnari

Rytmitajun ja läsnäolon synnyinlahjana on saanut myös Ailia näyttelevä Tuire Salenius. Ailin herkistelevä tosikko on rakastettava hahmo. Miten Ailin rintakehän hieronta ja elämän kaiho voi tuntua katsomossa saakka. Se on ammattitaitoa.

Entäpä sitten aikamiespoika Kaitsu, hemmetin tunari, josta ei voi olla pitämättä. Myös Aimo Räsäsen näyttelemä Kai taitaa repliikkien oikea-aikaisen pulssin. Viimeisissä kohtauksissa, Kaitsun pidätetty kauhu ennen kuin salaisuudet paljastuvat pääsee Räsänen revittelemään taidollaan.

Mika Honkasen mainiosti ja antaumuksella tyypittelemä Kain isä, Lassi Kotala, on yhtä aikaansaapa kuin poikansakin. Tarmoa on, mutta kestää vaan ennen kuin alkaa syntyä. Kaikki ei välttämättä mene putkeen. Mutta laulaa hän osaa, ja melkein viettelee laulullaan ex-vaimonsa Ailin uudelleen.

Lavastus on taattua Hannu Lindholmia, lukuisine yksityiskohtineen, joista osan hoksaa vasta loppukiitoksissa.

Poika ja isä Kai (Aimo Räsänen) ja Lassi (Mika Honkanen). Kuva: Kari Sunnari

Mia Selinin mainio Jaana on niin kotonaan hahmossaan, ettei häntä välillä edes muista roolihenkilöksi. Jaana on Äiten lisäksi ainut, joka yrittää elää nykyhetkessä. Hän pitää koko Kotalan perhettä pystyssä trendikkään some-tilinsä hyvin rajatuilla ”aidon elämän” postauksillaan.

Jaanan hahmon kautta käsikirjoittaja Peltola pääsee ironisoimaan nykyaikaa, jossa eletään lavastettua elämää hienosti aseteltujen filttien kautta.

* *

Muuttuvatko ihmiset vai laulut?

Musiikin kautta tunnelmoidaan nostalgisesti mennyttä muun muassa Georg Otsin Muuttuvat laulut biisin myötä.

”Muuttuvat laulut vuosien mennen
Aika pois paljonkin vie

Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
Voi viedä huomispäivän tie

Jos luottaa uskaltaa, myöskin voittaa
Ja löytää uuden ihmisen”

Hulppea yksittäinen musiikkikohtaus on myös, kun porakonetta ullakolta etsimään lähtenyt Aili tulee takaisin levyn kanssa. Levyn, joka hurauttaa Ailin takaisin nuoruuden muistoihin. Lavalle rientävät kirkasotsaiset, sosialismista poljentonsa ottavat nuorisoliittolaiset, jotka päräyttävät taidolla Oppimisen ylistyksen.

* *

Näytelmässä sinänsä notkeasti toikkaroivien vanhusten tarkoitus ei itselleni kirkastu. Ovatko he heitteille jätettyjä ”yleisvanhuksia”, joista kukaan ei pidä huolta. He elävät (vai elävätkö), mutta eivät kuitenkaan ole enää osana yhteisöä. Vai ovatko he osa luontoa ja maatuvat ajan kanssa.

Toisella puoliajalla tavataan näyttelijät näytelmässä, maskista pudotettuna. Fiktiota faktiossa, siis metafiktiota. Näemme myös inhimillistetyt puut. Se on ymmärrettävää, koska saisiko kukaan oikeiden koivujen puheista kuitenkaan mitään selvää.

Aili (Tuire Salenius) ja Kai (Aimo Räsänen), takana Jaana Mia Selin. Kuva: Kari Sunnari

*. *

Toivo on ainoa uskontoni, sanotaan näytelmässä. Äite kantaa ja antaa oman testamenttinsa jälkipolville:

”Kantakaa sitä naurua. Kantakaa, vaikka väsyisitte. Kantakaa hellästi sylkystä sylkkyyn, hoivaten saatellen. Ja kun teitin kätenne vapisee ja sylinne jäähtyä alkaa, niin jättäkää se nauru lapsille. Opettakaa niitä kattoon paikkojen ja aikojen ohi. Kauas. Sitte nekin aina jaksaa paremmin kuoria perunoita, perata kalaa ja riisua lapseltansa lumiset tumput.”

Maarit Saarelainen
maaritti@saunalahti.fi

Reikäleipä

• Käsikirjoitus ja ohjaus Sirkku Peltola
• Koreografia Timo Saari
• Lavastussuunnittelu Hannu Lindholm
• Pukujen, kampausten ja maskien suunnittelu Marjaana Mutanen
• Valosuunnittelu TJ Mäkinen
• Äänisuunnittelu Kyösti Kallio
• Laulujen harjoituttaminen Jari Leppänen
• Tuottaja Heidi Kollanus
• Apulaistuottaja Elise Richt
• Rooleissa Ola Tuominen, Tuire Salenius, Miia Selin, Aimo Räsänen, Mika Honkanen, Anna Kuusamo, Jyrki Mänttäri, Saska Pulkkinen.

Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämö 5.10.2023. Esityksiä 30.12. saakka. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua