Kuva: Jussi Silvennoinen
OOPPERA | Kaikki kunnia klassikko-oopperoille, mutta kyllähän tähän aikaan ja iholle tuleva uusi teos on se, joka Savonlinnan Oopperajuhlista jää mieleen.
”Kaikki aikamme tragediat eivät saa jäädä vain uutisotsikoiden ja uhrilukujen varaan.”
ARVOSTELU
Kaija Saariaho: Adriana Mater
- Esitys: Norlannin oopperan vierailunäytös Savonlinnan oopperajuhlilla 4.8.2024
Oopperan pitää uudistua. Kaija Saariaho ymmärsi tämän vaatimuksen sieluaan myöten ja toteutti yhteistyökumppaneidensa kanssa 2000-luvun komeimmat oopperat: Innocensen ja Adriana Materin.
Kummankin aihe viiltää tätä aikaa. Innocense käsittelee kouluampumisten jälkeistä traumaa perheessä, Adriana Mater sodan haavoja ja kostonkierrettä.
Jokela, Yhdysvaltain lukuisat kouluampumiset, Gaza, Ukraina.
Kaikki aikamme tragediat eivät saa jäädä vain uutisotsikoiden ja uhrilukujen varaan. Taiteella on oikeus ja velvollisuus näyttää ihmisten kasvot ja kuulla heidän ajatuksensa keskellä tätä kaikkea kauhua. Mutta onko syvimmänkin tuhon kierteen jälkeen toivoa?
Saariahon ja libretisti Amin Maaloufin katse on tiukasti ihmisten korkeudella. Nämä ihmiset kärsivät vääryyttä, mutta se ei vie heidän ihmisyyttään.
Adriana tulee raiskatuksi sisällissodan alkuvaiheessa. Raskaus ja lapsi eivät myrkytä häntä.
Adriana kasvattaa poikansa, mutta pojassa alkaa aikuisuudessa tarve kohdata petona pitämänsä isä ja surmata tämä.
Raiskattu Adriana (Emma Sventelius) saa tukea siskoltaan (Hege Gustava Tjønn). Kuva: Jussi Silvennoinen
* *
Miten kummassa tämä teema, raiskatun naisen kohtalo, tulee vastaan nyt eri teoksissa.
Italialaisen La Storia -sarjan Idan kipeä kohtalo huutaa samaa epäoikeudenmukaisuutta.
Oopperajuhlilla konserttiversiona nähdyn Jenufa-oopperan näytöksessä nuoren äidin häpeää pidetään niin suurena, että lapsi on surmattava.
Äiti, nainen tekee kuitenkin valinnat elämän puolesta. Rakkaus elämään ja toivo tulevasta ylittää henkilöön kohdistuneen vääryyden.
Jos voi valita, valitse rakkaus ja toivo, sanoi Saariaho ehkä tärkeimmässä oopperassaan vuodelta 2006.
Voiko ihmisyys olla muuta?
* *
Norrlannin oopperan Adriana Mater on tyylikkäästi ja oivaltaen toteutettua oopperaa.
Koska lyömäsoittimet hallitsevat partituurin äänimaailmaa, patterit on tuotu lavalle. Kaikkiaan arsenaaleja on neljä.
Sieltä kuuluvat tulevan lapsen sydänäänet, tuskan huokaukset, kiihkeät hengitykset ja tykytys.
Kapellimestarina Oopperajuhlien taiteellinen johtaja Ville Matvejeff löytää saman vireen taitavan ensemblen kanssa. Tulkinnassa on valtava energia. Saariaho soittaa orkesterilla kuin mieletön.
Että ooppera voi olla tällaista, kiihkeää, hakkaavaa, raakaa, sanomaa täynnä.
Rytmiryhmät nousevat kaiken haltijaksi. Sodan poljento ei anna armoa.
Isä Tsargo (Jonah Spungin) joutuu viimein vastaamaan pojalleen (Joshua Owen Mills) teoistaan. Kuva: Jussi Silvennoinen
* *
Amin Maaloufin libretto yllättää yhtä lailla kuin musiikki. Se on runollinen, mutta suora. Se on selkeä ja samalla siinä on juonne uneen.
Kun Adrianan poika haluaa surmata isänsä, pedoksi kutsutun Tsargon, äiti tietää, että poikaansa hän ei voi estää.
Mutta voiko poika katkaista aikeensa? Onko verikosto tarpeellinen? Voiko siihen missään olosuhteissa vedota?
Näitä Maalouf tekstissään punnitsee.
Dan Turdénin ohjaus on yksinkertaisesti selkeä. Ei mitään turhaa.
Lavalla oleva pelkistetty seinärakennelma taipuu moneen. Se on kodin suoja, varjojen valtakunta, kätkö.
Ja sen takana nousee armoton, valtava, polttava ja elämän antava aurinko tai sitten surua todistava mykkä kuu.
Ja välikuvina kaksi pientä poikaa, K ja A pelivaatteissaan kuin Göteborgin lähiöistä.
Kain ja Abel, aluksi kavereina, kunnes kateus ja viha purskahtavat pintaan.
Emma Sventelius, Hege Gustava Tjønn, Joshua Owen Mills ja Jonah Spungin muodostavat ensemblen, joka elää, laulaa ja hengittää vahvaa tarinaa.
Adriana (Emma Sventelius) on vastakkain poikansa isän (Jonah Spungin) kanssa. Kuva: Jussi Silvennoinen
* *
Kaikki kunnia klassikko-oopperoille, mutta kyllähän tähän aikaan ja iholle tuleva uusi teos on se, joka näistä juhlista jää mieleen.
Adriana Mater oli älykäs ja sivistynyt valinta.
En halua vain viihtyä ja hoilata hittibiisejä, haluan jännittää ja tuntea tämän päivän.
Anne Välinoro
Kaija Saariaho: Adriana Mater
- Musiikin johto: Ville Matvejeff
- Ohjaus: Dan Turdén
- Lavastus ja puvut: Kari Gravkjev
- Kuoron valmennus: Jan Schweiger
- Rooleissa: Emma Sventelius, Hege Gustava Tjønn, Joshua Owen Mills, Jonah Spungin
- Kuoro: Savonlinnan oopperajuhlakuoro
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kun loppu on jo alussa – arviossa Kansallisteatterin ja Teatteri Siperian Leikin loppu
TEATTERI | Samuel Beckettin näytelmä näyttää olemisen mustan aukon. Toivottomuus ja kauhu yltävät koomiseen hahmojen kipuillessa mitättömyyden tilassa, jossa mitään ei tapahdu.
Kotimaisia musikaalikantaesityksiä kohottava musikaalikonsertti on naisten juhla – arviossa Myrskyluodon Maijasta Momentumiin
KONSERTTI | Tampereen Työväen Teatterin vanhoista musikaalikantaesityksistä koottuun konserttiin on saatu upea ensemble teatterin näyttelijöistä.
Sisarusten suurin haave oli perustaa oma suomenkielinen teatteri – arviossa Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset
TEATTERI | Tiina Puumalaisen ja Hanna Suutelan Kansallisteatterille kirjoittama näytelmä on osuva ja ajankohtainen kuvaus teatterin ja taiteen maailmasta.
Totuus ja todellisuus – arviossa Tampereen Työväen Teatterissa vieraillut Pilvien paino
TEATTERI | Teatteri Qo:n Pilvien paino kertoo kahdesta kirjailijasta, jotka jäivät toisen maailmansodan Euroopan historian vyöryjen alle.