Timo Ruuskanen on Tapio Rautavaara. Kuva: Nils Krogell

Tarinan arvoinen Suomi – kantaesityskierros kotimaan katsomoihin

Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille maamme teattereiden kotimaisista uusista näytelmistä ja niiden tekijöistä. Välinoro seuraa Suomen teatterielämää seuraavat seitsemän kuukautta Suomen Kulttuurirahaston työskentelyapurahalla. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.

* *

Kyllähän minä nyt Rautavaaran tunnen, reissumiehen.

Siis kuin kysyisit tunnenko ruisleivän.

Tapio Rautavaara (1915–1979) oli ikäpolvelleni itsestäänselvyys.

Mies komea kuin kiiltokuva, urheilusankari ja laulujen tulkitsija.

Mutta mikä hän oli oikeasti, ihmisenä?

Ei tainnut Rautavaara olla siitä perillä aina itsekään.

Piti vain mennä eteenpäin, viihdyttää kansaa kotomaamme kaikilla kulmilla, että tienasi leipänsä.

Viihdyttäjä Rautavaarasta tuli vahingossa ja sodan positiivisena sivutuotteena, urheilija silkkaa itsepuolustustaan.

Lääkäri sanoi riisitaudin jäytämälle keholle, että kannattaisi voimistaa itseään.

Muuten tulee noutaja.

* *

Ei sanota murrosikäiselle tänään. Siitä joutuisi jo lääkäri syytteeseen.

Kaikki totuudenpuhunta laimenee pehmennettyyn moodiin.

Voisitko ajatella hoitavasi itseäsi vaikka painopeitolla? Olisit nyt vain kiltti ja armollinen itsellesi.

Ei 1920-luvun lapselle moisia höpisty. Olit punikin kakara tai porvarin pentu, nälkiintynyt tai hyväosainen.

Tapio Rautavaara (ennen nimen suomennosta Malmberg) oli käytännössä yksinhuoltajan lapsi, jota heiteltiin vaikka lastenkotiin, jos äiti-Hildalle löytyi kaivattua työtä toiselta paikkakunnalta.

Rautavaara syntyi Nokialla, mutta asui pitkälti Helsingin Oulunkylässä Tampereen lastenkotivuotta lukuun ottamatta.

Parituntinen monologi käy läpi Tapio Rautavaaran avainkokemuksia urheilu-urasta elokuvanäyttelijäksi. Kuva: Nils Krogell

* *

Hyvänen aika, miten komea Rautavaara on ollutkaan. Mies, josta naiset pitivät ja jota miehet urheilusankarina kadehtivat.

Red Nose Companyn Timo Ruuskanen valaa ihannoimastaan Rautavaarasta roolihahmon.

Ruuskanen on taitava liikkuja, akrobaatti ja miimikko ja tasan samanmittainen kuin Rautavaara

Ruuskanen katsoo Rautavaaraa vinoon niin kuin hyvän taiteilijan kohdettaan tulee katsoa.

Ruuskanen kertoilee miehestä, joka tuntui olevan ylittämätön, mutta joka tosiasiassa yritti ja harjoitteli oman työnsä ohessa ja valtavat määrät, kehitti riisitaudin näivettämälle ylävartalolleen sopivan heittotavan eikä antanut periksi.

Ruuskanen on koomikko ja miimikko. Hän riisuu ikonia nimeltä Rautavaara ja leikittelee tämän ulkoisella olemuksella.

Komea, jäyhä, puheenparsi madalletulla äänellä, tekomiehekäskin.

Hän antaa myös sielun ja syvyyden elämänkaarelle, jonka säihkeestä kaikki halusivat osansa, mutta joka etulinjassa ja sodassa katsoi kuolemaa monta kertaa silmiin.

Ohjaaja Olka Horila ja Ruuskanen tiivistävät yhden tuollaisen hetken venäläisen upseerin ja suomalaisen kersantin särjenpaistoon.

Kauhun hetki laukeaa yhteiseen hymyyn ja molemmat väistävät aseet tanassa.

* *

Rautavaara kuoli liian varhain, vain 64-vuotiaana Tikkurilan uimahallissa sattuneen kaatumistapaturman seurauksena. Rautavaara ei saanut riittävän nopeaa ja asianmukaista hoitoa ja kuolinsyyksi merkittiin lopulta aivoverenvuoto.

Rautavaaran yli soitteliv siinä vaiheessa, 1970-luvun lopulla, uusi pop-ja rockmusiikki. Laulelmat olivat out.

Silti laulaja jatkoi loppuun asti kansan viihdyttämistä harjakaisissa ja syntymäpäivillä.

Ruuskanen kuvaa kevyesti sen valtavan pitkän kaaren, mikä Tapsan elämästä muodostui.

Hän tajusi tulevansa omaksi itsekseen monella alalla, juontajana, urheilijana, laulajana, vieläpä näyttelijänä.

Komeaa miestä vietiin.

Voi vain kuvitella, miltä tuntuu häikäistyä itsestään tuon ajan populaarikulttuurissa, kun yleisö oli yhtenäinen ja maa janosi sodan jälkeen viihdettä.

Tapsa oli miehen malli, vaikka pullo vei tätäkin taiteilijaa.

Reppu ja reissumies viihdyttivät Suomea Rovaniemeltä Hankoon. Kuva: Nils Krogell

* *

Elokuvateollisuus sai Rautavaarasta komean sankarihahmon, joka todellisuudessakin oli komea sankarihahmo.

Yleisö rakasti ja rahaakin tuli.

Mainekin säilyi, vaikka aina joku keksi syyttää plagioinnista tai vähintäänkin humalassa esiintymisestä.

Mutta jotenkin Rautavaara onnistui pitämään purevat koirat keihäänmitan päässä itsestään.

Jousiammunnasta innostuttuaan myös nuolenmitan päässä.

Kun maailmalta saapuu mitali kaulassa, suomalaisen arvostus on taattu.

Rautavaara – ihminen ja ikoni on perussympaattinen esitys ja samalla kohteestaan sopivasti vieraannuttava.

Kiitos Ruuskasen, joka laulaa persoonallisesti ja usein vähän sinne päin.

Mutta laulu ei olekaan nyt tärkeää vaan tutkijan ote.

Anne Välinoro

Rautavaara – ihminen ja ikoni

• Käsikirjoitus Timo Ruuskanen
• Ohjaus ja dramaturginen apu Olka Horila
• Valosuunnittelu Jukka Kuronen
• Äänisuunnittelu Kari Paukola
• Tarpeisto Karita Fallström-Autio
• Pääroolissa Timo Ruuskanen
• Tuotanto Riihimäen Teatteri, Teatteri Avoimet Ovet ja Timo Ruuskanen

Ensi-ilta ja Suomen kantaesitys Riihimäen Teatterissa 29.9.2023. Esityksiä eri puolilla Suomea.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua