Noora Dadu on Kuningas Arthur. Kuva: Kari Sunnari

Tampereen Työväen Teatterin uusimman ensi-illan tapahtumapaikkana on Camelotin hovi, Lounais-Englannissa, Atlantin rannikolla, keskellä tarkkaan määrittelemätöntä keskiaikaa. Cornwallin kelttien mytologian mukaan Tingatelin kylän väitetään olevan kuningas Arthurin ja hänen tarinoista kertovien myyttien synnyinpaikka.

Vaikka Arthurin olemassaolosta ei ole todisteita, eivät legendat hänestä, pyöreän pöydän ritareista eivätkä Graalin maljasta ole laantuneet.

Tarinoista on otettu irti kaikki mahdollinen pelien, elokuvien ja näytelmien muodossa. Ensimmäinen elokuva (Knights of the Round Table) sai ensi-iltansa jo vuonna 1953. Brittiläisen Monty Python -ryhmän elokuva (Monty Python and The Holy Grail) ilmestyi vuonna 1975.

* *

Juuri nyt, kun tämä eeppinen episodi alkaa, valtakunta on vailla kuningasta. Velho Merlin on ennustanut, että se joka vetää kantajansa haavoittumattomaksi tekevän Excalibur-miekan kivestä, on seuraava hallitsija.

Ritari toisensa jälkeen uhoaa ja yrittää, tuloksetta. Sitten saapuu heiveröinen Arthur, joka tarttuu miekkaan ja vetäisee sen irti.

Samalla hetkellä, kun miekka irtoaa, päässäni kuulu naksahdus. Heureka!

Jukka-Pekka Parviainen (Lancelot), Mika Honkanen (bardi), Pihla Pohjalainen, Samuli Muje (Kay), Juha-Matti Koskela (Bors), Hiski Vihertörmä (Gawain) ja Aleksi Kaufmann (bardi). Kuva: Kari Sunnari

Ymmärrän, että Juho Gröndahlin käsikirjoittama ja Linda Wallgrenin ohjaama eeppinen Pyöreän pöydän ritarit on ikiaikaisten myyttien kautta tahtomattaan, tai tieten tahtoen, tehtyä poliittista satiiria. Sadun ja ritaritarinoiden kehyksien sisään on rakennettu kertomus, jossa legendat ja nykytodellisuus kohtaavat toistensa ympärille punoutuen.

Toki se on myös Monty Pythonille sukua oleva fantasianäytelmä, jonka suloinen sekamelska viihdyttää ja jonka etäännytetty pähkäily nostaa asiat framille.

Sanotaan, että valta turmelee ja että demokratian suurin uhka on heikko johtaja, joka pelkää valtansa menettämistä. Tulee mieleen eräs pieni mies, itänaapurista, ja lähempääkin saattaa löytyä samaa kokoluokkaa olevia hallitsijoita.

Vallan ytimeen tarttuvaa Kuningas Arthuria näyttelevä Noora Dadu on nero. Pienieleisesti, äänellisesti, kehollisesti meidän silmiemme eteen muotoutuu nössö, päättämätön Arthur, joka ei ole edes kiinnostunut vallasta. Kuningas kuitenkin lähtee peliin mukaan, kun hänet on kerta tuoliin istutettu.

* *

Sattumalta samaan aikaan, kun eduskunnassa käsitellään rasismi-tiedonantoa, Tampereen Työväen Teatterin näyttämöllä keskiaikaiset ritarit sorvaavat lakitekstien sananuotoja avioliiton käytänteistä.

Teatterilla nähtävässä tarinassa lopullinen tekstimuoto ei vaikuta kuninkaaseen, sillä lakisäädöksistä kiinnostumaton Arthur temmeltää mieluummin avoimessa romanttisessa suhteessa ja harrastaa seksiä niin ritari Guineveren (Esme Kaislakari) kuin ritari Lancelotin (Jussi-Pekka Parviainen) kanssa.

Kuningas ja Pyöreän pöydän ritarit svengin pyörteissä: vasemmalta Guinevere (Esme Kaislakari), Lancelot (Jussi-Pekka Parviainen), Bors (Juha-Matti Koskela), Arthur (Noora Dadu), Kay (Samuli Muje) ja Gavain (Hiski Vihertörmä). Kuva: Kari Sunnari

* *

Suururakan hienosti maaliin saanut ohjaaja Linda Wallgren on rooleja jakaessaan luonut myös sukupuolittumatonta ihmiskuvaa. Roolihenkilöistä ei puhuta niinkään miehinä tai naisina vaan pikemminkin ritareina ja kuninkaina.

Miia Selin tekee hienon roolin Merliininä. Velhon voimasta ja energiasta ei jää pienintäkään epäilystä. Myös Vilma Sippolan Noitaopiskelija tekee vaikutuksen raikkaalla läsnäolollaan.

Seikkailuista toiseen rientävät urheat Pyöreän pöydän ritarit Gawain (Hiski Vihertörmä), Bors (Juha-Matti Koskela), Kay (Samuli Muje) ja Galahad (Aleksi Kaufmann) leikkivät tosissaan ja pelaavat ryhmänä hyvin yhteen.

Osa ritareista taipuu välillä myös hienoksi bardi-kvintetiksi (mukana myös Mika Honkanen ja Pihla Pohjalainen), joka vie tarinaa eteenpäin balladien voimalla.

Esityksessä on myös hauskoja pieniä yksityiskohtia, kuten Ikea-tyyppinen, kolmesta palasta itse koottava Pyöreä pöytä, monisivuisine ohjeineen.

Järven valtiatar (vas. Mika Honkanen) ja Velho Merlin (Miia Selin) mittelevät voimiaan. Kuva: Kari Sunnari

* *

Näyttämökuvassa kelttilegendoista vaikutteita ottanut kumpuileva maasto erilaisine kasveineen ylistää luontoa ja sen monimuotoisuutta. Janne Vasaman rönsyilevän kaunis, kukkaloistoinen lavastus ja puvustaja Marjaana Mutasen suunnittelema runsas, innovatiivinen ritarilook ovat ilo silmälle.

Kokonaiskuvan ja tunnelman kannalta tärkeitä elementtejä ovat Eero Auvisen valosuunnittelu ja Kalle Nytorpin äänisuunnittelu sekä hienoista sävellyksistä vastanneet Antti Autio, Paavo Malmberg ja Jussi-Pekka Parviainen. Musiikissa kuullaan keskiaikaisia bardien laulamia balladeja ja  häivähdyksiä kansansävelmistä ja nykymusiikista.

Musiikkikirsikkana on tietysti muusikko Paavo Malmberg, joka pitää herkeämättä yllä esityksen musiikillista komppia ja pohjavirettä.

Tämä kaikki yhdessä luo teokseen satumaisen tunnelman sumuineen, ukkosmyrskyineen, Atlantin aaltoineen, lohikäärmeineen ja katosta roikkuvine väriä vaihtavine valopisteineen.

Tervemenoa kujeilevaan fantasiamaailmaan!

Maarit Saarelainen

Pyöreän pöydän ritarit

• Käsikirjoitus Juho Gröndahl
• Ohjaus Linda Wallgren
• Lavastussuunnittelu Janne Vasama
• Pukusuunnittelu Marjaana Mutanen
• Valosuunnittelu Eero Auvinen
• Musiikin sävellys ja sovitus Paavo Malmberg, Jussi-Pekka Parviainen, Antti Autio
• Äänisuunnittelu Kalle Nytorp
• Koreografia Jenni Nikolajeff
• Näyttelijät Miia Selin, Mika Honkanen, Samuli Muje, Pihla Pohjolainen, Hiski Vihertörmä ja Juha-Matti Koskela, Noora Dadu, Vilma Sippola, Esme Kaislakari, Jussi-Pekka Parviainen, Aleksi Kaufmann ja Paavo Malmberg. Esme Kaislakari, Aleksi Kaufmann ja Pihla Pohjalainen ovat mukana Nätyltä, eli Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmasta.

Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä 6.9.2023. Esityksiä 28.12.2023 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua