Kai Vaine, Mari Turunen ja Lari Halme. Kuva: Harri Hinkka

Olen aina pitänyt hyvästä huumorista ja hyvästä seksistä.

Ja onhan se Kyllikin vatsan alla oleva uuninluukku hauska metafora naisen vaginalle. Ja hetken aikaa hymyilyttää myös nahkavyöllä viritettävä jättimäinen tekokalu. Myös traktori- ja pornolehti vaihtoehtoina naurattivat.

* *

Leea Klemolan vuonna 2016 käsikirjoittama Vaimoni, Casanova on tragikoominen tarina Jukka Merenmiehen vaimosta, 60-vuotiaasta näyttelijästä Kyllikki Lallasta, joka on ollut kaksi vuotta pois teatterista seksuaalisen häirintäsyytteen vuoksi. Lalla palaa pienelle puolelle siirretyn näytelmän harjoituksiin, jonka ohjaajana on naulakkotyöntekijä Antero Jokinen. Anteron mielestä ”Kyllikki esittää semmosta panemisen lopettanutta mummoa” ja hän itse on näytelmän seksi.

Vaimoni, Casanova on saanut kantaesityksensä Kuopion kaupunginteatterin ja Tanssiteatteri Minimin yhteistyönä vuonna 2016, ja se nähtiin myös Tampereen Teatterikesässä seuraavana vuonna. Tampereen Teatterissa on aiemmin kantaesitetty Leea Klemolan Arktisen trilogia: Kokkola, New Karleby, Kohti kylmempää sekä Arktiset leikit. (Kyllä, tässä trilogiassa on neljä osaa.)

Vaimoni, Casanova sai kantaesityksensä Kuopiossa vuonna 2016. Kuva: Harri Hinkka

* *

Kun nainen vanhenee, hänen intohimonsa kuitataan loppuun kuluneeksi. Mies vain paranee vanhetessaan, vaikkei ottaisi eteenkään. Sanotaan, että intohimon määrästä tietää onko vielä elossa. Ja koska orgasmi muistuttaa pientä kuolemaa, sitä kannattaa harjoittaa ennen sitä lopullista odotellessa.

Antti Mikkolan ohjauksessa näytelmän kohotettu koomisuus luo tilaa esityksen yhtä aikaa viihdyttävälle ja samalla traagisen surulliselle tarinalle ikiaikaisesta rakkauden kaipuusta, yksin jäämisen pelosta, intohimosta ja seksistä.

Vaimoni, Casanova -esityksessä on kyse myös Me Too -ilmiöstä. Kun yleensä puhutaan naisen kokemasta seksuaalisesta häirinnästä, tässä näytelmässä häirikkö on nainen, entinen teatterijohtaja, intohimoinen diiva. Näytelmän Kyllikki on vanhentunut ja menettänyt sekä nuoruuden että valloittajan asemansa. Uudesta esitysversiosta musiikki on poistettu, koska esimerkiksi Taiskan Mombasa saattaa aiheuttaa Kyllikissä himon heräämistä.

Klemolan teksti sukeltaa parisuhteen ja seksin syövereihin, jossa intohimon liekit eivät liiemmin leimahtele, mutta koko ajan kaikki on suhteellista. Sananmukaisesti ajateltuna kaikki ovat aina suhteessa johonkin tai johonkuhun, koska emme elä yksin tässä maailmassa.

Lavastuksena on upottava vesisänky, joka on kuin elämä itse, josta ei saa otetta. Mukana olevista naamiosta odotin, että niiden käyttöä olisi viety pidemmälle. Niitähän meillä kaikilla on.

Näytelmässä puhutaan vihreistä, keltaisista ja punaisista palloista, joiden avulla henkilö voisi ilmaista miten lähelle häntä voi mennä, mutta kun rakastelukohtausta harjoitellaan, kukaan ei enää muista kysyä miten lähelle Kyllikkiä voi mennä.

Esityksessä vilahtaa myös kansanrunoutta ja Kalevala-mittaa monipolvisena trokeena ”naisen vitun ylistyksessä”. Yleisesti lienee tiedossa, että vittu on väylä tuonpuoleiseen ja alun perin naisen alkuvoimaa ilmaiseva sana.

Vaimoni, Casanova on hyvä puheenvuoro vallasta. Se kellä on valta, voi määritellä toisen puolesta, mitä tämä saa tai joutuu tekemään.

Katriina Lilienkampf, Kai Vaine, Mari Turunen ja Lari Halme. Kuva: Harri Hinkka

* *

Mari Turunen loistaa Kyllikkinä

Näytelmän ensemble luo pohjan Mari Turusen loisteliaasti näyttelevälle Kyllikille. Turunen pystyy näyttämään yhtä lailla erotiikasta innostuvan näyttelijän kuin kaivon pohjalta huutavan tuskaisen naisen ja halunsa kokea vielä viimeisen kerran haipumassa olevat menneisyyden kultaiset päivät.

Kyllikin vastapoolina on multitalentti Anteroa esittävä Lari Halme, joka pystyy tekemään yhtä aikaa kaiken mitä tarvitaan. Kyllikistä häirintäilmoituksen tehnyttä viriiliä panomiestä Ari Vierelää näyttelevä Kai Vaine tekee Turusen kanssa näytelmän ainoan eroottisen kohtauksen heidän ensitapaamisessaan.

Matti Hakulinen on Kyllikin kaikenkestävä ja tätä palvova aviomies. Viimeisenä, muttei vähäisempänä Katriina Liljenkamp on teatterin työharjoittelija Maaria Saarikettu, jota kaikki juoksuttavat ja käskyttävät. Hän on alinta kastia, joka näyttää kuitenkin tekevän kaikki työt.

Mari Turunen ja Lari Halme. Kuva: Harri Hinkka

* *

Jokainen haluaa olla merkityksellinen

Näytelmä näytelmässä rikkoo neljännen seinän, jolla yleisö otetaan mukaan. Näytelmää henkilöhahmojen avulla näytetään jokaisen ihmisen tarve ja halu olla merkityksellinen. Jokainen haluaa ainakin unelmissaan olla jollainen tavalla merkityksellinen, jollei koko kansakunnalle, niin ainakin jollekulle.

Näyttelijäntyön ihanuus ja kurjuus työnä tulee esiin konkreettisesti. Parhaimmillaan voit nostaa roolisuorituksellasi ihmisen maanpinnan yläpuolelle ja luoda jumalaisia rooleja. Pahimmillaan joudut toteuttamaan absurdeimmat ideat, jotka ohjaaja on yön syvinä tunteita keksinyt.

* *

Yleisö tuntui viihtyvän, mikäli reaktiobarometria – naurunpyrskähdyksiä – on uskominen. Itse jäin kaipaamaan ilmaa ympärilleni, että olisin päässyt lentoon.

Teoksen kehyksen muodostavat esityksen katsojat, joista jokainen kokee näytelmän subjektiivisesti, eli kokemuksia on yhtä paljon kuin meitä katsojia.

Varoitus! Esitys saattaa herättää monenlaisia ajatuksia!

Maarit Saarelainen
maaritti@saunalahti.fi

Vaimoni, Casanova

• Kirjoittanut Leea Klemola
• Ohjaus Antti Mikkola
• Lavastussuunnittelu Mikko Saastamoinen
• Pukusuunnittelu Mari Pajula
• Valosuunnittelu Tuomas Vartola
• Äänisuunnittelu Opa Pyysing
• Kampausten ja maskien suunnittelu Kirsi Rintala
• Rooleissa Mari Turunen, Matti Hakulinen, Lari Halme, Katriina Lilienkampf, Kai Vaine

Ensi-ilta Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 4.9.2024. Esityksiä 31.12. asti. Esityskalenteriin tästä. Kantaesitys Kuopion Kaupunginteatterissa 13.9.2016.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua