Mikko Huoviala ja Lauri Mikkola Juiceina. Kuva: Daniel Paul

Odotukseni olivat korkealla, kun matkustin kohti Valkeakosken Apianniemeä ja Suomen Kesäteatteria.

Avaussanoissaan näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja Heikki Paavilainen kertoi Juice-musikaalin olevan jo kahdestoista näytelmä, jonka hän on toteuttanut Valkeakoskelle.

* *

Esitys alkoi vauhdilla ja hyvin perinteisesti. Tanssit olivat erittäin kliseisiä ja Daniel Paulin koreografiat moneen kertaan aiemmin nähtyjä.

Näytelmä eteni kronologisesti Juicen syntymästä kuolemaan ja musiikkiesitysten väliin oli kerätty erilaisia anekdootteja muusikon elämästä. Äiti väänsi leveää savon murretta ja ketterä Eeva-mummo (Natalil Lintala) antoi elämänohjeita minkä vain touhuamiseltaan ehti. Ohjeet olivat kuitenkin laadultaan hieman kyseenalaisia, esimerkiksi ”Pidä aisa kovana koko elämäs!” Ehkäpä tarkoituksena oli kalastella yleisöltä helpot naurut, mutta itseeni moinen tyylilaji ei oikein uponnut.

Äidin (Heidi Kirves) keskeinen rooli oli osittain perusteltu, mutta vähempikin olisi riittänyt. Meille katsojille tuli varmasti selväksi kuinka tärkeä äiti oli Juicelle.

Alun metelin ja touhottamisen jälkeen esitys nousi lentoon, varsinkin silloin kun nuori Juice eli Lauri Mikkola pääsi ääneen. Outoon valoon -kappale soljui uskomattoman upeasti ja Mikkola tulkitsi kappaleen keskittyneesti ja rauhallisesti.

Väliajan jälkeen meno onneksi rauhoittui. Alettiin keskittyä enemmän musiikkiin ja myös näytelmän naiset saivat omat soolokappaleensa ja -tanssinsa. Tarina jatkui kuitenkin edelleen hyvin hajanaisena.

Lauri Mikkolan karismasta ja taitavuudesta huolimatta odotin malttamattomana milloin Mikko Huoviala vaihtuu Juicen rooliin. Näin hänet Juicena viime kesänä Sappeessa ja ihastuin. Hän ei esittänyt Juicea, hän oli Juice. Käsikirjoittaja-ohjaaja oli joistain syystä kuitenkin päätynyt ratkaisuun, jossa nuori ja vanha Juice olivat samanaikaisesti lavalla. Kun näytelmä oli muuten hyvin perinteisesti toteutettu, ratkaisu tuntui oudolta. Nyt Mikko Huoviala jäi harmillisesti ikään kuin kakkosjuiceksi, eikä hän saanut tarpeeksi tilaa eikä näyttämöaikaa.

Kuva: Daniel Paul

* *

Juicen elämästä on paljon tarinoita, nyt valitut tarinat olisi pitänyt kirjoittaa kokoamisen jälkeen vielä kokonaan uudelleen näytelmämuotoon. Välillä tuntui, että tilanteita ja sattumuksia oli kaavittu eri puolilta sattumanvaraisesti. Ampumisyrityksen kohteeksi joutuminen oli tietysti ainakin itselleni uusi asia, mutta en tiedä kuinka merkittävä se lopulta oli Juicen elämässä.

Heikoin ja tylsin osa näytelmää oli mielestäni kakkospuoliskon pitkä ja osin vaivaannuttavakin kohtaus presidentin linnanjuhlista, johon oli aivan turhaan ympätty mukaan muun muassa Tarja Halonen ja Mauno Koivisto. Olisin itse mieluummin käyttänyt tuon ajan ja repliikkimäärän syventämään esimerkiksi Juicen avioliittoja ja puolisoja. Nyt tyttöystävät ja vaimot jäivät ohuiksi hahmoiksi ja lähinnä vain mainintojen tasolle.

Myös loppu lässähti, kun tarina ei päättynytkään totuttuun tapaan mielialaa kohottavaan loppuhuipennukseen, tuttuun biisiin, jota yleisö voisi laulaa mukana ja joka jäisi korvamadoksi soimaan vielä kotimatkankin ajaksi.

* *

Näyttelijät tekivät kokonaisuudessaan oivallista ja taitavaa työtä ja lauluvoimaa riitti heistä jokaisella. Potpuri oli tästä hieno ja onnistunut esimerkki. Valitettavasti tekstin sillisalaattimaisuus häiritsi eikä Juice henkilönä noussut tarpeeksi esille. Olisin halunnut nähdä näyttämöllä ajattelevan, älykkään ja kompleksisen neron.

Orkesteri jäi myös valitettavasti statistin rooliin. Näyttelijät eivät olleet minkäänlaisessa kontaktissa soittajiin, vaikka näyttämöllä olisi voitu nähdä Juicen bändi Coitus Int.

Teemu Broman sai sentään tähtihetkensä kontrabasistina komeaäänisen Harri Penttilän tulkitsemassa Koskipuiston kuu -kappaleessa, jota basson ohella säesti vain viulu. Ihanan tiivis näyttämökuva ja muutenkin kaikin puolin onnistunut, herkkä toteutus. Olisin myös kaivannut orkesterille jonkinlaisia ajan henkeen sopivia asuja.

Lauri Mikkolalle annan täydet viisi tähteä. Saman tähtimäärän saa myös Mikko Huoviala, koska hän vain yksinkertaisesti on Juicen inkarnaatio. Kokonaisarvosanaksi jää kuitenkin käsikirjoituksen keskeneräisyyden ja koreografioiden vuoksi kolme.

Kati Eskola

Suomen kesäteatteri: Juice-musikaali

• Käsikirjoitus ja ohjaus: Heikki Paavilainen
• Koreografia: Daniel Paul
• Puvustus: Arja Sahno
• Kampaukset ja maskeeraus: Pirjo Laihiala
• Lavastus: Heino Pekkarinen
• Äänisuunnittelu: Samuel Merisalo
• Rooleissa: Lauri Mikkola, Mikko Huoviala, Natalil Lintala, Heidi Kirves, Leea Lepistö, Harri Penttilä, Maria Rantalankila, Oskari Penttilä
• Orkesteri: Ali Ahmaniemi – kapellimestari, Tuomas Kesälä – koskettimet, Jyrki Telilä – kitara, Sampsa Rättäri – kitara, Teemu Broman – basso, Jimi Hautamäki – rummut

Ensi-ilta Apianniemen kesäteatterissa Valkeakoskella 13.6.2024. Esityksiä 10.8. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua