Kuva: Porin Teatteri

Porin Teatterin markkinointi on tehnyt vaikuttavaa työtä: Tootsien mainokseen törmää kaikkialla, ja esityksen traileri on värikäs ja vauhdikas.

Myös minulle syntyi välitön tarve lähteä Tampereelta kauas läntiseen rannikkokaupunkiin, Poriin, katsomaan teatteria.

Ajattelin, että Porin Teatteri on varmasti osunut kultasuoneen valitessaan Joonas Nordmanin pääosaan syksyn Tootsie-musikaalikomediaan. Ihastuinhan Nordmaniin lopullisesti törmätessäni Porisuhdeneuvoja Luukkoseen vuonna 2022.

Näytelmä perustuu Dustin Hoffmanin vuonna 1982 tähdittämään elokuvaan, jonka on kirjoittanut näytelmäksi Robert Horn. Juoni on yksinkertainen. Michael Dorsey (Joonas Nordman) on 40-vuotias newyorkilainen työtön näyttelijä, joka ravaa koe-esiintymisissä huonolla menestyksellä. Hän on aina vääränlainen ja ohjaajat eivät kestä hänen nokkeluuttaan ja pyrkimystään kehittää asioita parempaan suuntaan. Näinhän se on tosielämässäkin, vain harva pomo uskaltaa palkata itseään fiksumman alaisen.

Dorsey turhautuu jatkuviin pettymyksiin ja ratkaisee tilanteen pukeutumalla naiseksi ja kas, ihme tapahtuu, hän saa oitis Broadwaylta musikaalin pääroolin. Soppaa hämmentää lisäksi se, että sekä vastanäyttelijä, Julie, (Heidi Rantakeisu) että toinen kollega Max (Joonatan Perälä) rakastuvat tulisesti Dorothyyn. Ennen pitkää Dorothyn omatunto alkaa kuitenkin kolkuttaa, totuus paljastuu ja loppu on onnellinen.

Kuva: Porin Teatteri

Teemu Loikaksen lavastus on hieno ja toimiva. Kaikki on perusteltua ja esteettisesti miellyttävää. Minua kuitenkin hämmensi teoksen puvustus (Tiina Valkama), koska en saanut hahmotettua, mikä aikakausi oli kyseessä. Hupparit ja t-paidat viittaavat nykyaikaan, samoin jättikokoinen juomapullo, mutta Dorothyn habitus peruukkeineen on mielestäni suoraan viime vuosituhannelta ikäneidon vaatekaapin perukoilta. Tämäkö on tosiaan se henkilö, joka vie kaikilta jalat alta hurmaavuudellaan? Hieman epäilen.

Tarina etenee alun pettymysten jälkeen koe-esiintymiseen. Niiden energinen ohjaaja Ron (Tuukka Raitala) hurmaa tanssitaidoillaan heti, kun toivun siitä, kuinka paljon hän näyttää Antti Tuiskulta. Alun koomisiksi ohjatut koe-esiintyjät vaihtuvat Dorothyn sisääntuloon ja lauluun. Valitettavasti Nordmanin laulukarisma ja -taito eivät kuitenkaan riitä vakuuttamaan minua. Ymmärrän, että tämä on teatteria, mutta mielestäni teatterin taika on juuri siinä, että näyttämöllä näytellään jotakin, johon minun katsojana pitää uskoa. Nyt uskoni oli valitettavasti koetuksella.

Nordman näyttelee keveästi ja luonnollisesti, eikä tuuppaa hahmoa isolla kädellä. Tekemistä on miellyttävä ja helppo katsoa, ja näyttelijän selviytymisen puolesta ei tarvitse jännittää. Ilmeisesti aika ei ole kuitenkaan riittänyt todella vaikeiden kappaleiden harjoituttamiselle. Mietin, olisiko lauluja voinut karsia, lyhentää tai sovittaa jotenkin? Ensemblessä on upeita laulajia, joten olisiko heidän taitojansa voinut valjastaa Nordmanin tueksi. Nordman on sympaattinen ja rohkea, mutta näytelmän pääroolin esittäjällä pitää mielestäni olla hyvä laulutaito ja -tekniikka.

Ymmärrän hyvin, että juuri Nordman haluttiin näyttämölle, mutta oliko näytelmävalinta väärä? Miten olisi ollut vaikka Piukat Paikat tai joku vastaava, missä ei olisi ollut noin vaativia lauluja selätettävänä?

Mikko Koivusalon suomennos on hauska ja kekseliäs muutamaa ikivanhaa puujalkavitsiä lukuun ottamatta. Näytelmä on kuitenkin aivan liian pitkä ja toisteinen. Hyvä dramaturgi olisi taas kerran ollut paikallaan napakoittamassa tarinaa ja sen etenemistä.

Kuva: Porin Teatteri

Näytelmä on tietysti naisten tarina voimaantumisesta ja vapautumisesta ja siksi he tanssivat eturivissä, mutta muun ensemblen potentiaali jäi suurelta osalta harmillisesti varjoon. Osku Heiskasen koreografia on hyvinkin perinteinen.

Kapellimestari Pekka Siistosen luotsaama kahdeksanhenkinen orkesteri oli ikävä kyllä piilotettu. Pohdin, olisiko sitä mitenkään saatu esille lavastusteknisillä ratkaisuilla? Olisin erittäin mielelläni katsonut soittajia ja heidän työskentelyään esimerkiksi Christian Lindroosin hyvinkin staattisiksi ja pitkiksi ohjaamien puistonpenkkikohtauksien aikana. Olin myös pahoillani, että soittajia ei saatu näyttämölle edes loppukiitoksissa. Kapellimestari Siistosella on ollut varmasti iso työ harjoituttaa laulut esityskuntoon. Se olisi ollut mielestäni aplodien arvoinen asia.

Olin myös pettynyt, ettei esityksestä ollut minkäänlaista paperista käsiohjelmaa saatavissa. Ymmärrän toki puutteen syyt, mutta esimerkiksi simppeli aanelonen olisi toimiva ratkaisu ja näin käytössä olisi tekijöiden tiedot ja tietysti myös ohjaajan sana: ”Miksi tämä teos on ajankohtainen juuri nyt?”

* *

Teatteriretkeni Poriin oli matka katsomaan ensi-iltanäytöstä. Tulevia esityksiä on laskujeni mukaan 84. Pikkujouluaikaan esitys on varmasti jo aivan hulvaton ja viimeistään keväällä Nordmanin laulu on paljon varmempaa ja vahvempaa.

Nordman on rohkea ottaessaan tällaisen haasteen vastaan ja selviää siitä kuivin jaloin. ”Kannattaa jatkaa alalla, lahjakas kehityskelpoinen kaveri”, kuten eräs hyvin tuntemani henkilö aina toteaa ”hieman” aikuisemmille kollegoilleen. Tässä siis kehu ja kannustus tamperelaiselta Eskolalta, joka ei ole sukua sille sukunimikaimalleen, joka aikoinaan yritti lytätä Nordmanin näyttelijähaaveet. Onneksi halu näyttämölle oli vahvempi kuin joidenkin eskoloiden jorinat. Niin sen pitää olla.

Kati Eskola

Tootsie

• Käsikirjoitus: Robert Horn
• Sävellys ja sanoitus: David Yazbek
• Suomennos: Mikko Koivusalo
• Ohjaus: Christian Lindroos
• Kapellimestari: Pekka Siistonen (vier.)
• Koreografi: Osku Heiskanen (vier.)
• Lavastussuunnittelu: Teemu Loikas
• Pukusuunnittelu: Tiina Valkama
• Valosuunnittelu: Ville Virtanen (vier.)
• Äänisuunnittelu: Pekka Siistonen (vier.) ja Jukka Kouhia
• Kampausten suunnittelu: Peppi Pennanen
• Maskeerauksen suunnittelu: Eija Juhola-Al-Juboori
• Laulujen harjoituttaja: Pekka Siistonen (vier.)
• Rooleissa: Joonas Nordman, Heidi Rantakeisu, Joonas-Petteri Nieminen, Maria Pere, Joonatan Perälä (vier.), Tuukka Raitala (vier.), Heidi Viljanen (vier.), Janne Turkki, Oskari Penttilä, Lassi Jämsä, Pekka Hänninen, Helinä Kareinen, Kaisla Ollila (vier.), Ninni Kekki, Ville Orttenvuori

Ensi-ilta Porin Teatterissa 6.9.2025. Esityksiä 16.5.2026 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua