Kuvat: Kari Sunnari

Romanialaisranskalainen Eugène Ionesco (1909–1994) oli huomattavimpia absurdismin edustajia erityisesti näytelmäkirjallisuudessa. Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa nähdään teatterinjohtaja Otso Kauton ohjaama näkemys Tuolit-näytelmästä Kauton itsensä parikymmentä vuotta sitten tekemän käännöksen pohjalta. Käännöstyö oli Kansallisteatterin tilaus, ja siellä Tuolit nähtiin vuonna 2002 Kauton ohjaamana.

Tähän TTT:n versioon Otso Kautto halusi näyttelijöiksi ehdottomasti Teija Auvisen ja Auvo Vihron, joiden kanssa oli työskennellyt aikemmin Molièren Luulosairaan parissa vuonna 2014.

* *

Otso Kautto asui aikoinaan pitkään perheineen Ranskassa, omaksuen kielen ja puhuen sitä, mutta kirjoittaen ja nähden unensa suomeksi. Siksi hän uskoo ymmärtävänsä Romaniasta Ranskaan muuttanutta ja ranskaksi kirjoittanutta Ionescoa. Kirjoittajalle monelta suunnalta ammentaminen on rikkaus ja ajatuksia vapauttava tekijä, mutta muualta tulleeseen jää aina säie ulkopuolisuutta, joka synnyttää uudenlaista ilmaisua. Otso Kautto sanoo, ettei hän enää osaisi kääntää Tuoleja yhtä syvästi kieltä ymmärtäen kuin Ranskassa eläessään.

Kun Tuolit-näytelmää kuvaillaan, usein hypätään keskelle tarinaa eli siihen, että vanha pariskunta odottaa luokseen vieraita, myös mitä arvovaltaisinta väkeä keisaria myöten, jotta aviomies voisi kertoa koko kansalle ja kaikelle maailmalle erittäin tärkeitä asioita, ikään kuin testamenttinaan. Ja koska hän ei osaa omasta mielestään ilmaista itseään kyllin hyvin, paikalle on kutsuttu ammattipuhuja välittämään hänen viestinsä.

Sitten katsojille näkymättömiä vieraita alkaa vähitellen saapua kiihtyvällä vauhdilla vanhan vaimon kiikuttaessa näyttämölle yhä lisää tuoleja tuolien perään yrittäen samalla seurustella miellyttävästi tulijoiden kanssa. Teija Auvinen on täydellisen huvittava näissä puuhissaan! Ja Auvo Vihro, tuo mestaripuhujaa kärsimättömänä odottava papparainen, suoltaa samalla tekstiä valtaisalla vimmalla!

Mutta ennen tätä etenevää kaaosta ikivanha aviopari esitetään aivan toisenlaisessa valossa, mikä väistämättä vaikuttaa siihen, miten heihin ja tuleviin näyttämötapahtumiin suhtautuu. He ovat nimittäin aivan höppänöitä: unohtelevat asioita ja toistelevat samaa, eivät kuuntele, mutta lohduttelevat silti toisiaan kuin vanhasta muistista lattealla tai liioittelevalla tavalla. He virkistyvät vain hetkittäin vaipuakseen taas tylsään eristäytyneisyyteensä syrjäisellä saarellaan.

* *

Eugène Ionescon näytelmiä luonnehditaan absurdeiksi, koska niissä käydään niin arkista dialogia, niiden henkilöhahmot ovat niin karrikoituja ja niissä on tähän arkipäiväisyyteen nähden niin yllätyksellisiä juonenkulkuja. Jonkin määritelmän mukaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on kielen asettamia rajoituksia ja siitä syntyviä väärinkäsityksiä, toistensa ohi puhumista ja siten absurdilta vaikuttavia tilanteita.

Näytelmän kääntäjä ja ohjaaja Otso Kautto pitää Tuolit-näytelmää kirjailijan lahjana taidokkaille näyttelijöille, lahjana, jonka he välittävät eteenpäin katsojille. Kauton mielestä Tuolit ei ole myöskään absurdi näytelmä, vaan näytelmä, joka asuu kielessä. Kauttoa miellyttää Ionescon tapa kuljettaa draamaa puheen kautta. Kauton tulkinnan mukaan ”sanat louhivat tarinan esiin”, ja niin syntyy kieltä kunnioittavaa täyttä teatteria.

Otso Kautto sanoo myös, että hänen ikäpolvensa (Kautto on syntynyt vuonna 1962) poimii esityksestä ennen kaikkea toteutumatta jääneen elämän ja vanhenemisen teemoja, ja nauru on lämmintä tunnistamista tai jopa sääliä, kun taas nuoremmille aukeaa toinen komiikan ja mielikuvituksen taso.

Katsoja ei ehkä yllä yhtä syvällisiin analyyseihin kuin Kautto, mutta itse ajattelen niin, että näytelmän tunnelma syntyy muustakin kuin sanoista, ehkä jopa sanoista huolimatta! Teija Auvisen ja Auvo Vihron ikäkulut, nuhjaiset hahmot valkoisine pörröhiuksineen vaikuttavat satumaailmasta siirtyneiltä ja heidän puheistaan etsii loogista mieltä tai ratkaisevia vihjeitä. Löytyipä niitä tai ei, he ovat joka tapauksessa sympaattisia ja myötätuntoa herättäviä vanhuksia.

Vertailukohtana Ionescon Tuoleille mieleen pulpahtaa Samuel Beckettin näytelmä Huomenna hän tulee eli Godot’ta odotellessa, tai jopa H. C. Andersenin satu keisarin uusista vaatteista. Selittämättömiä alitajunnan virtauksia ja mielleyhtymiä. Kullakin olkoon omansa.

Ritva Alpola

Tuolit

• Käsikirjoitus Eugène Ionesco
• Suomennos, ohjaus ja lavastus- ja pukukonsepti Otso Kautto
• Valosuunnittelu Jaakko Sirainen
• Äänisuunnittelu Jaakko Sirainen ja Otso Kautto
• Lavastuksen toteutus Anssi Lankinen ja Jaakko Sirainen
• Puvustuksen toteutus Taija-Leena Autio
• Kampaukset ja maskit Sari Rautio
• Rooleissa Teija Auvinen ja Auvo Vihro

Ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa 30.9.2022. Esityksiä 25.3.2022 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua