Anssi Niemi ja Laura Rämä. Kuva: Ryhmäteatteri
TEATTERI | Marjo Niemen kirjoittamassa ja Ann Jaanisoon ohjaamassa kantaesityksessä tarkkaillaan ihmisten elämää ja niiden muuttumista sattumien kautta.
”Elämän tarinoiden todellisuudesta ja fiktiosta löytyy kaikki.”
ARVOSTELU
Se saattaa olla ihminen
- Käsikirjoitus: Marjo Niemi
- Ohjaus: Anna Jaanisoo
- Ensi-ilta: 8.2.2025
Kirjailija Elli on ollut kuvaamassa rakkaan ystävänsä Sonjan hautajaisia ja pudonnut hautaan. Hän istuu Sonjan veljen, ystävänsä Samin kanssa sairaalan päivystyksessä. Lakoninen lääkäri hoitaa haavat, mutta antaa potilaan päättää itse lähitulevaisuuden hoidoista.
Sonjaa ikävöivä Elli palaa ystäviensä vanhempien omistamaan asuntoon, jota hän saa vuokrata edullisesti, liki ilmaiseksi. Elli oivaltaa, että hänen vaihtoehtonsa elämän jatkumiselle on kirjoittaminen, uuden romaanin tarinoiden tallentaminen joko muistoina tai fiktiona.
Sami ei pidä siitä, että Elli kirjoittaa myös todellisista tapahtumista, oman elämänsä lisäksi Samista ja Sonjan elämästä ja kuolemasta. Anssi Niemen esittämä Sami on se herkkä poika, jolla on paljon mutta jonka onnellisuus harvemmin tavoittaa.
Minna Suuronen lääkärinä. Kuva: Ryhmäteatteri
Ellin kehittämät fiktiohenkilöt ovat joko sairaita tai terveitä, mutta kuitenkin elämän kolhimia. Poliisi Janhonen ja tuntematon Maria, joka epäilyttää. Maria löydettiin samasta rannasta, jolle Sonja kuoli. Maailman vesistä löytyy liikaa ihmisruumiita.
Mauri Nastola, lakkautettavan mielisairaalan lääkäri, määrätään kirjoittamaan sairaalan historiikki sen sijaan että saisi julkaista omia runojaan, joita rakastaa.
Bryssel on paikka, jossa Sonja on asunut Suomen lisäksi – paikassa, jossa määritellään paljon meidänkin nykyisestä elämästä.
Elli haluaisi joskus unohtaa oman menneisyytensä, yksinäisyyden, väkivallan ja pelon. Sen, mistä Sonja hänet pelasti. Samaan aikaan hän haluaa kuitenkin muistaa kaiken. Vanha viisaus: jos et tunne historiaa, edes omaasi, et opi mitään.
Elli keskittyykin vuorokaudet ympäri kirjansa kirjoittamiseen. Roolissa nähdään taitava Laura Rämö.
Robin Svartström. Kuva: Ryhmäteatteri
Marjo Niemi on kirjoittanut näytelmän, jossa tarkkaillaan ihmisten elämää ja niiden muuttumista sattumien kautta.
Näemme elämänmakuisia kohtauksia, joissa on vinoa huumoria ja suurta draamaa. Musiikilla ja äänillä on merkitystä läpi näytelmän.
Tämän ajan ja lähimenneisyyden samankaltaisuudet kirjailija näyttää tapahtumilla ja puheilla olemassa olevista ongelmista. Meiltäkin lähdettiin sata vuotta sitten kauas paremman elämän toivossa.
Se saattaa olla ihminen käsittelee suuria yhteiskunnallisia muutoksia, joista me emme koskaan opi mitään – yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta ja yleistä välinpitämättömyyttä.
Näyttelijöiden taidoilla lavalla on enimmäkseen ääntä ja voimaa. Hetkittäisten pysähtymisten henkiinherättäjä on Robin Svarströmin esittämä Mauri Nastola, joka huolehtii siitä, ettei kaikki muuttuisi aina vain pahempään suuntaan. Minna Suuronen monissa rooleissa näkyy ja kuuluu eikä säästele sanomisissaan.
Maija Kääntä
Se saattaa olla ihminen
- Käsikirjoitus Marjo Niemi
- Ohjaus Anna Jaanisoo
- Rooleissa Minna Suuronen, Robin Svartström, Annimaria Fabritius, Anssi Niemi, Laura Rämä
- Esitysdramaturgi Rasmus Arikka
- Lavastussuunnittelu K Rasila
- Pukusuunnittelu Hilla Ruuska
- Valosuunnittelu Ville Mäkelä
- Äänisuunnittelu ja musiikki Työryhmä
- Maskeeraussuunnittelu Stephanie Korhonen
Kantaesitys Ryhmäteatterissa 8.2.2025. Esityksiä 26.4. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Itseen kirjoitettu kertoo samaistuttavan tarinan työväenluokkaisesta lähimenneisyydestä – arviossa TTT:n ensi-ilta
TEATTERI | Itseen kirjoitettu on taidokkaasti näytelty kertomus juurilleen palaavasta älykköpojasta. Teoriapitoinen tarina irvailee itselleen ja suuntaa peilin katsojan naamaan.
Tampereen isot teatterit ovat unohtaneet lapset – onneksi Valkeakoskella tehdään teatteria suurella sydämellä myös lapsille
TEATTERI | Yllättävän ajankohtainen Pekka Töpöhäntä näyttää, että pahaan ei pidä vastata ilkeydellä vaan hyvällä; siis ilolla, laululla, tanssilla, hymyllä ja huumorilla.
Helsingin Kaupunginteatterin Hildur nojaa näyttelijäntyöhön ja huumoriin
TEATTERI | Satu Rämön kansainväliseksi ilmiöksi nousseen dekkarisarjan ensimmäisen osan näyttämösovitus on kuin kotonaan Arena-näyttämön intiimiydessä.
Pikkuteatteri onnistuu mahdottomassa: sisällissodan kauhuista voi löytää valoa ja toivoa – arviossa Veriruusut
TEATTERI | Kangasalla nähdään jotain ainutkertaista – lasten ja nuorten teatteri esittää kuolemaan kulkevan hamekaartin viimeiset kuukaudet.