Ikä tuo tullessaan aina tilinpäätöksen – Tämäkö minusta tuli? Arviossa Kansallisteatterin Talo

Riikka (Pirjo Luoma-aho) ja Tarmo (Petri Liski). Kuva: Stefan Bremer

Kaksi kypsää yksinäistä päätyy naapureiksi, mies ja nainen.

Tarmo on maajussi, pätevä ja osaava, huumorintajuinen, ja keittiöhommatkin sujuvat hillontekoa myöten.

Riikasta, lapsuudenystävästä, tulee hänen läheisensä talokaupan myötä.

Riikka, tv:stä tuttu näyttelijä ja omillaan pärjääjä haluaa rauhoittumispaikan. Hän on juuri saanut kuulla sairastavansa rintasyöpää.

* *

Kuudenkymmenen ja kuoleman välissä on stand up -koomikko Anitta Ahosen uuden show’n nimi. Mutta näin se menee. Viisikymppistä vielä naurattaa, ettei saakaan enää kristallimaljaa ja kiikkustuolia lahjaksi, viisi ja nolla kun antaa luvan villityksiin.

Kuusi-nolla on jo selvempi merkki elämän perälaudasta. Kavereita tuntuu menehtyvän vähän väliä eikä uni anna rauhaa. Se joko ei tule tai kestää ruhtinaalliset neljä tuntia.

Tarmo (Petri Liski) tulee tarkastamaan, onhan kaikki hyvin ukkosen yllättäessä naapurin (Pirjo Luoma-aho). Kuva: Stefan Bremer

Taina Westin Talo ei tee seniori-eriöissään elävistä pelkkää komiikkaa. Mukana on syvä tumma juonne, kuoleman, katoamisen ja nimettömyyden pelko

Riikka haluaisi vain, että kaikki jatkuisi kuten ennen. Ottakaa pois molemmat tissit, jos sillä saa kasvaimen leviämisen estetyksi, hän komentaa lääkäriä.

Hän haluaa olla ihminen, jolla on syöpä, eikä syöpä, jolla on ihminen.

Tarmo häntä hoivaa, ystävänä ja poikkeuksellisen empaattisena miesihmisenä. Ikuisesti vahva Riikka oppii ottamaan apua vastaan, vaikka Tarmo niin tuppautujalta aluksi tuntuikin.

* *

Tarina tuntuu alussa rakentuvan liiankin nopeasti. Mitähän tästä kehittyy, tuskin pariskuntaa. Juoneen tulee kuitenkin mukavasti mutkia loppuun saakka. Elämä on? Arvaamaton.

Pirjo Luoma-aho ja Petri Liski antavat pieneen näytelmään parastaan, notkeaa, lämminhenkistä tulkintaa ja aikuisten puuskaista lähentymistä.

Laura Jäntin ohjauksessa on kaksi maailmaa, Riikan ja Tarmon. Riikka lepää, uneksii ja tunnelmoi viitteellisessä talossaan, joka on käytännössä vähän liian lyhyt sänky, vanha päästävedettävä. Hyvä vertauskuva sekin Riikan elämänvaiheelle.

Tarmo keittelee kahvia ja paistaa lettuja nuhjuisessa keittiössään yrttejä kasvatellen.

Hädän hetkellä he kurottavat toisiaan kohti. Riikka auttaa Tarmoa ylittämään elämänsä kynnyksen kohti kaivattua parisuhdetta.

Näytelmä on ihmistensä näköinen, lämmin ja sopivan mittainen meille iltaunisille ja liian aikaisin heränneille. Se on omanlaistaan täsmäteatteria kaikille ikääntymistä pohtiville. Ikä tuo tullessaan aina tilinpäätöksen, tämäkö minusta tuli ja tässäkö tämä oli?

Riikalta on pyydetty elämäkertaa, mutta mitä siinä kertoisi. Onko tv:stä tuttu näyttelijä elämäkerran väärti?

Tanssi sujuu vanhaan malliin Tarmon maatilalla. Kuva: Stefan Bremer

* *

Vanhetessa meistä ei tulekaan välttämättä eheitä patsaita, oman elämämme sankareita, vaan hauraita ja pelokkaita.

Senkin Taina Westin viisaasti rakentama Talo kuin huomaamatta paljastaa.

Mutta jos kykenee huumoriin ja antaa sattuman välillä päättää tulevasta, voi elämällä olla sitä sun tätä annettavaa.

Näytelmän alku ja loppu kiertyvät mukavalla tavalla tähän hetkeen kohtaloita pallotellen. Saat itse päättää, miten Riikan ja Tarmon elämässä lopulta käy.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua