Kuvat: Kai G. Baer / Teatteri Telakka

Kirahvi ja Tynnyri pohjaa tekijöidensä – keskivertoa pitempi nelikymppinen perheenäiti ja mieheksi lyhyt, kuusikymppinen ”miesmäinen” homomies – havaintoihin ja kokemuksiin elämästä, erilaisuudesta ja taiteen mahdollisuuksista. Siinä inhimillisen ihmisen elämän eri puolet tulevat tosiksi pelkoineen ja piikittelyineen.

Näytelmän hahmot kohtaavat lavalla ilmeikkäässä, nopeasti tunnelmasta toiseen kiitävässä kohtausten kavalkadissa. Esitys näyttää elimellisen tarpeemme tulla hyväksytyiksi autenttisina itsenämme. Petollisuus, kujeilu, pelko, ilo, viha, rakkaus – koko inhimillisen elämän tunnekirjo on läsnä ihmisen kipuillessa omaa olemistaan ja osaansa.

Elekielen voima ja mimiikan lumo lyövät lavalla kättä suurten tunteiden vaihdellessa elämän ristiaallokossa, jossa ihminen näkee itsensä toisessa ja toisesta. Itsensä näkemisen tematiikkaa korostavat lavastuksen peilit, joista näytelmän hahmot kuvajaisiaan tarkastelevat.

* *

Tarvitsemme toisiamme ja tämä synnyttää vääjäämättä tilanteita, joissa alistaminen, vallanjano ja ilkeys näyttävät rumat kasvonsa. Nimittely ja vihapuhe ruokkivat eripuraa ja pahoinvointia. Voimme loukata toisiamme lukemattomin eri tavoin, tietoisesti tai tietämättämme. Samalla olemme riippuvaisia nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen eheyttävästä eliksiiristä.

Hätäännymme kokiessamme itsemme vääränlaiseksi. Kun riidat sovitaan ja saamme tarvitsemaamme hyväksyntää, tilanne laukeaa. Esityksen rajapinnassa näyttäytyy tunnetilojen vaihtumisen jatkuva kiertokulku ja sen muotoutuminen vuorovaikutuksessa toisiimme.

* *

Näytelmän kantavana teemana  vaikuttaa olevan yhteinen erilaisuuden kokemus, samanlaisuus erilaisuudessa. Esitys puhuu yhteiskunnan asettamista odotuksista ja niiden ristiaallokossa tasapainottelemisesta. Kirahvi ja Tynnyri auttavat toinen toisiaan tässä myrskyssä, meloen yhteisellä lautalla ja tehden havaintoja ympäröivästä maailmasta.

Juuri kun he pääsevät yhdessä matkan teon vauhtiin, moottori hyytyy ja myrsky yltyy. Tällöinkin sankarimme turvaavat toisiinsa salamoiden lyödessä, kunnes tulevat heitetyksi rantaan.

Näytelmä leikittelee traditioiden roolilla. Joulu, joulukuusineen ja lahjoineen. Se näyttää erilaisten ulkoasujen ja roolien voiman. Se piiskaa stereotypioita ja viestii omalla hiljaisella tavallaan myös vähemmistöjen hiljentämisestä.

* *

Esityksessä nousevat esiin myös valtapelit. Aina on jossain käynnissä jatkuva mittelö siitä, kuka pääseekään sinne korkeimmalla korokkeelle. Ja kuinka ollakaan, kun jalustalle lopulta työllä ja tuskalla kon ivunnut, siltä ei ehkä halutessaan pääsekään alas! Tällöin on piiskaajankin luovuttava piiskastaan apua saadakseen.

Näytelmä viestii itsensä ja toisen hyväksymisestä, sellaisenaan, kaikkinensa. Itsekunnioitus on viime kädessä myös toisen kunnioittamista. Näytelmässä edetään kohti itsensä näkemistä. Tällöin on nähtävä myös se toinen, siedettävä erilaisuutta ja herättävä näkemään sen rikkaus.

Näytelmä puhuu oikeudenmukaisuudesta ja ihmisen osasta ja rohkaisee katsojaa yhdenvertaisempaan ja humaanimpaan tapaan nähdä maailmaa. Se kuvaa nimittelyn ja vihapuheen myrkyttävää voimaa ja kysyy, miksi satutamme toisiamme.

* *

Esitys näyttää riemastuttavalla tavalla yhdessä olemisen ja elämisen vaikeuden ja ihanuuden. Se  operoi niin mimiikan, tanssin, klovnerian kuin jopa oopperan keinoin.  Näytelmässä kuultu musiikki ei siis ole ihan sitä tavanomaisinta ja ooppera on valintana ihanalla tavalla outo ja yllättävä. Myös näytelmässä esitetyt laulut viestivät ihmisten välisistä riippuvuussuhteista ja rakkaudesta sekä itsensä hyväksymisen merkityksellisyydestä.

Kirahvi ja Tynnyri kannustaa rohkeuteen riisua omat naamionsa ja pyrkimykseen nähdä autenttinen oma itsensä. Kohtaaminen on kaiken keskiössä. Niin hullaantumisen ja ilon kuin pelon ja epätoivon tunteva ihminen on aina osa omaa yhteisöään ja sen ristipaineita, ennakkoluuloja ja normeja ja tarvitsee peilikseen toiseen ihmisen.

Hanna Telakoski

Kirahvi ja Tynnyri

• Ohjaaus, koreografia: Ari Numminen
• Näyttelijät: Hanna Gibson, Petri Mäkipää
• Laulun harjoitus: Arla Salo
• Äänisuunnittelija: Antti Puumalainen
• Valosuunnittelija: Sari Mayer
• Pukusuunnittelija: Tiina Helin

Esityksen laulut

• Ich wollt ich wäre ein Fisch (Toivon, että olisin kala) (säv. Franz Schubert, san. Johann Wolfgang von Goethe)
• Gute Nacht (Hyvää yötä) (säv. Franz Schubert, san. Wilhelm Müller)
• Che farò senza Euridice (Mitä tekisin ilman Euridicea) (säv. Christoph Willibald Gluck, san. Ranieri de’ Calzabigi)
• Tornami a vagheggiar (säv. Georg Friedrich Händel)
• Es ist ein Ros entsprungen (säv. tuntematon)

Lisätietoa esityksestä täällä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua