Hildur (Asta Sveholm) surffaa tuskaansa pakoon. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Tarinan arvoinen Suomi – kantaesityskierros kotimaan katsomoihin

Tässä juttusarjassa kulttuuritoimittaja-ohjaaja Anne Välinoro kertoo Kulttuuritoimituksen lukijoille maamme teattereiden kotimaisista uusista näytelmistä ja niiden tekijöistä. Välinoro seuraa Suomen teatterielämää seuraavat seitsemän kuukautta Suomen Kulttuurirahaston työskentelyapurahalla. Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.

* *

Islantiin asettunut Satu Rämö tekee dekkareita, joita luetaan halulla niin Suomessa kuin Islannissakin. Islanninvillaa kuluu, kun paitoja kudotaan dekkarien innostamina samalla kun saari siintää matkakohteena.

Kuumat lähteet, Sininen laguuni ja tuhkan peittämät jääkentät kiehtovat.

Kerran Islannissa nämä rastit minuuttiaikataulua pitäneen turistibussin kyydillä ja ylihintaisen tölttihetken maksaneena voin kertoa, että menee ken kuumaisemasta ja turisteista kylliksi saaneesta maasta nauttii.

Itselleni tuli köpelö tunne.

Islantilaiset eivät enää pidä turisteista. Ja kas, samalla turismi ja luontomatkailu on kohonnut elinkeinona ykköseksi ohi kalastuksen.

Satu Rämö on vahvana taloustaitajana ja ekonomina, viestinnän asiantuntijana ja matkakirjojen tekijänä taannut monta jalkaa ansainta-alustakseen.

Ja nyt ollaan tässä. Vuonna 2023 Suomen kolme myydyintä kirjaa olivat Rämön kirjoittamia. Niitä myytiin yhteensä noin 330 000 kappaletta.

Tänä vuonna Hildur, Rósa & Björk sekä Jakob saivat jatkoa Rakelista.

Ja taas kääritään nordic noiria pakettiin.

Ihailen. Kirjoissa on imua, teksti on ongelmatonta ja jopa paikalliset etsivät kirjoista tuttuja hahmoja ja vaeltavat pian tv-sarjaksi muuntuvissa lokaatioissa.

Kirsi Tarvainen ja Asta Sveholm. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

* *

Turun kaupunginteatteri nappasi kaksi vuotta sitten talousnenä ja johtaja Mikko Koukin oivalluksesta dekkarit dramatisoitavaksi näyttämölle.

Hildur on kooste kolmesta romaanista. Hildur, islantilainen kovapintainen ja suolavedessä surffaten marinoitunut pikkukaupungin poliisi, ei ole ihan tasapainossa itsensä kanssa. Lapsuudessa on koettu yhtä ja toista. Sisarukset katosivat ja vanhemmat kuolivat kolarissa.

On siinä naisella kannettavaa.

Ja Hildur kantaa salaisuuttaan, mutta samalla koettaa sitä myös selvittää.

Asemalle eksyy myös suomalainen Jakob, jonka perheasiat ovat nekin pyllyllään, ex-vaimo estää tyttären tapaamisoikeuden ja isälle jää vain kutomisen ilo.

* *

Mutta mennäänpä Turun teatterin näyttämölle. Siellä on maailman kaunein siipi, aalto, lokki tai miten nyt haluatte.

Tämä Milja Salovaaran suunnittelema lavastusratkaisu toimii jumalaisesti meriprojisoinneissa, Hildurin surfatessa, pienen onnettoman lapsuudenperheen välienselvittelyssä, rakastellessa, paetessa, kadotessa.

Siiven rakenne on tarkkaan mietitty. Kaksitoistametrinen elementti pyörii, kääntää kylkeä, kätkee ja paljastaa. Se on suuri, vaaniva kieli, meren lipaisu ja kohotettu kulmakarva.

Sen kautta ja ehdoilla myös koko näyttämön tapahtumien ketju on kliksautettu kokoon. Replikointikin.

Olen pahoillani, mutta siitä on vaikea sanoa mitään analyyttistä.

Sanat ropisevat kuin raekuuro aaltopeltohallin kattoon.

Jostakin syystä tulkintaan on valittu täysin mitäänsanomaton, kylmä, mielenkiinnoton soundi.

Kyllä, Hildur on pinnalta kylmä ihminen, mutta kyllä minä itse romaanien perusteella pidän häntä monisäikeisenä, ilmaisurikkaana ihmisenä.

Hildurin maailmassa meri tuo iloa ja hyppynarulla pysyy kunto korkealla. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

* *

Asta Sveholm Hildurina tekee ilmeisesti työtä käskettyä ja laskettelee repliikeissään kovaa kyytiä pitkin jääkenttiä.

Sami Lalou Jakob-kollegana koettaa saada puikoissa valmista ja etsiä mukavaa naista, luontevuutta hipoen.

Dialogi on näytelmän kömpelöin osa.

En nyt oikein tiedä, miten Satu Rasila on tähän töksähtelyyn päätynyt, mutta kuunneltuna sovitus on armottomasti koulunäytelmän mieleen tuova. Aina istutaan jonkun pulpetin takana ja posotetaan sovitusti.

Mutta kaikki muu toimii kuin unelma.

Iiro Laakson äänisuunnittelu ja Sanna Malkavaaran meriprojisoinnit ovat ihon alle meneviä, vahvoja, häikäisevän kauniita.

* *

Anne Rautiaisen ohjaus liikuttaa paljon vertikaalisesti. Edessä rullataan poliisiasemalta tädin antoisaan kyökkiin. Hildur saa apetta ja rakkautta.

Horisontaalisesti muistot hakevat muotoaan.

Loppuratkaisu paljastaa kirjoja lukemattomille koko sarjan jännitteen ja ratkaisut. Ei siis kannata mennä teatteriin, jos haluaa säilyttää lahjakirjansa salat.

Jännä olisi nähdä, miten vahvassa teatterimaassa Islannissa Hildurin elämä paketoitaisiin.

Anne Välinoro

Hildur

• Alkuperäisteokset Satu Rämö
• Teksti Satu Rasila
• Ohjaus Anne Rautiainen
• Lavastussuunnittelu Milja Salovaara
• Pukusuunnittelu Tuomas Lampinen
• Äänisuunnittelu Iiro Laakso
• Valosuunnittelu Janne Teivainen
• Projisoinnin suunnittelu Sanna Malkavaara
• Kampaus- ja maskeeraussunnittelu Jasmin Ora
• Rooleissa Asta Sveholm, Sami Lalou, Linda Hämäläinen, Stefan Karlsson, Tom Petäjä, Ulla Reinikainen, Kirsi Tarvainen, Linda Wiklund
• Lasten rooleissa vuorottelevat Iina-Emilia Sokka ja Sofia Koski, Eedla Höglund ja Elsi Kaisalmi, Klaara Höglund ja Matilda Elo, Tinya Granlund ja Lempi Sillanpää, Tinya Granlund ja Lempi Sillanpää

Kantaesitys Turun kaupunginteatterissa 11.11.2024. Esityksiä 16.5.2025 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua