Kuvat: Jukka Kontkanen / Seinäjoen kaupunginteatteri
TEATTERI | Merja Mäen Ennen lintuja -romaanista tehty näyttämösovitus Seinäjoella yllättää tanssilla ja visuaalisuudella.
”Näytelmä noudattaa kirjan tapahtumia melko tarkasti, mutta onnistuu silti olemaan täysin oma teoksensa.”
ARVOSTELU
Ennen lintuja
- Sovitus ja ohjaus: Hanna Ojala
- Dramatisointi: Iira Halttunen
- Päärooleissa: Aija Pahkala, Teemu Koskinen, Lotta Lindroos, Sanni Lehto
- Ensi-ilta: Seinäjoen kaupungiteatteri 11.11.2023
Seinäjoen kaupunginteatterin Alvar-näyttämö oli loppuunmyyty, kun evakkotarina Ennen lintuja sai kantaesityksensä. Ennen lintuja on tarina nuoresta Allista, joka joutuu jättämään kotitanhuvansa Laatokalla, kun Suomi joutuu evakuoimaan kansalaisiaan pois sodan alta. Alli on juurtunut tiukasti kotipaikkaansa, ja irtautuminen on hänelle vähintään yhtä raskasta henkisesti kuin se on fyysisestikin.
Kauhavalaiskirjailija Merja Mäen Tulenkantaja-palkinnollakin huomioitu romaani Ennen lintuja (Gummerus, 2022) sekä tyydytti että yllätti romaanin lukeneen teatteriyleisön. Näytelmä noudattaa kirjan tapahtumia melko tarkasti, mutta onnistuu silti olemaan täysin oma teoksensa.
Näytelmässä oli häikäisevän upea Jyri Nummisen koreografia. Kohtaukset, joissa kuljettiin raskasta evakkomatkaa Karjalasta Etelä-Pohjanmaalle, syötiin piimävelliä tai pullapitkoa pohjalaistalossa tai hoivattiin sodassa traumatisoituneita sotilaita sotasairaalassa, nousivat näytelmän tenhoavimmiksi paikoiksi oivaltavan ja oivallisesti rytmitetyn, paikoin tanssillisen koreografian ansiosta.
Yhtä suuret aplodit ansaitsee Riku Metsä-Ketelän äänisuunnittelu ja sävellystyö pommituskohtauksissa, kiireisen sairaala-arjen äänimaailmana ja pakahduttavan surullisissa, lopullisissa eroissa. ”Sotalääkettä” eli pervitiinipillereitä nappaillaan, ja sekin kuuluu. Lauri Virkkalan valot ja videot viimeistelevät vaikuttavat kohtaukset.
Etukäteen pohdin, miten näytelmässä mahdetaan toteuttaa kirjan mielestäni riipaisevin kohtaus yöpakkasten keskellä evakkotaipaleella. Matkaan otettu lehmä poikii, eikä vasikalla ole mahdollisuuksia selviytyä. Paljastamatta liikaa itse kohtauksesta sanon vain, että ratkaisu oli nerokas ja kaunis. Lavastus- ja pukusuunnittelija Aili Ojalo oli muutoinkin taituroinut erittäin hienot lavasteet ja puvustuksen. Lintu-teema toistui hienosti monessa yksityiskohdassa. Komea oli myös toisen puoliajan alkupuolelle rakennettu massiiviinen sotasairaala-kulissi. Ihmeellisesti sekin saatiin suit sait purettua, kun miljöö taas vaihtui toiseen. Näyttämömestari Marko Harju tiimeineen teki hurjan urakan.
Tyylikäs visuaalisuus ja hienosti toteutettu musiikki veivät jopa liikaakin huomiotani. On hieman hankala seurata näytelmää, kun on lukenut siitä kertovan kirjan, ja vieläpä aika hiljakkoin. Neitseellisestä suhtautumisesta esitykseen ei voi puhuakaan. Jäin kuitenkin miettimään, miten uskottavasti Allin ja Vilhon (Teemu Koskinen) rakkaustarina pohjustettiin. Romaanissa on sellaiseen enemmän aikaa ja sanoja, mutta nyt näytelmässä en saanut siitä kiinni.
Näyttelijäntyössä ei ollut moitteen sijaa. Aija Pahkala Allin roolissa oli intensiivinen ja uskottava. Samoin oli Allin ilkeää ja pikkumaista äitiä näytellyt Lotta Lindroos. Hän oli nappivalinta rooliin, juuri hänenlaisekseen Lydian romaaninkin perusteella kuvittelin. Nuoren näyttelijän Sanni Lehdon näin nyt lavalla toista kertaa. Hän jäi aikaisemmin mieleeni hienosta työstä The Addams Familyn Wednesdayna, niin ikään Seinäjoella. Lehto ja moni muu näyttelijä teki muuten ison työn kautta näytelmän, sillä useimmilla oli useita eri rooleja. Ihmeen pienellä näyttelijäjoukolla ohjaaja Hanna Ojala loi näyttämölle tarvittaessa väenpaljouden tunnun.
Kaikkein syvimmän jäljen jätti Kaisla Ollila Muurikki-lehmän roolissaan. Rooli ilman vuorosanoja oli voimakas. Muurikissa näkyi kaikki ihmistenkin kärsimys ja tuska, mutta myös suuri luottamus tulevaan. Se sai miettimään eläinten ja muiden viattomien roolia sodan keskellä. Millaiseen riepotukseen he joutuvatkaan.
Kirsi Haapamatti
* *
Ennen lintuja
- Sovitus ja ohjaus: Hanna Ojala
- Dramatisointi: Iira Halttunen
- Koreografia: Jyri Numminen
- Lavastus- ja pukusuunnittelu: Aili Ojalo
- Äänisuunnittelu ja sävellys: Riku Metsä-Ketelä
- Valo- ja videosuunnittelu: Lauri Virkkala
- Kampaus ja maskeeraus: Johanna Uusitontti
- Päärooleissa: Aija Pahkala, Teemu Koskinen, Lotta Lindroos, Sanni Lehto
Kantaesitys Seinäjoen kaupungiteatterin Alvar-näyttämöllä 11.11.2023. Esityksiä 7.12.2023 asti. Esityskalenteriin tästä.
* *
Kulttuurigaala lähestyy!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hildur, islantilainen kovapintainen ja suolavedessä surffaten marinoitunut poliisi kamppailee itseään vastaan
TEATTERI | Turun kaupunginteatterin lavalla on maailman kaunein siipi, aalto, lokki tai sipsi.
Komediateatterin Ransu ja Operaatio Joulu tuo joulumieltä pienemmille ja isommille
TEATTERI | Karvakuonot lähtevät tonttuagentteina etsimään kilttejä lapsia ja joululahjatoiveita Tampereen Petsamosta ja Käpylästä.
Veijo Rönkkönen loi kokonaisen ITE-maailman ja Aapo Stavén toi sen lavalle – arviossa Veijo
TEATTERI | Simpeleläisen pieneläjän poika oli jo alunpitäen käsikassara, vahinkolaukauksesta siinnyt.
Kolme naista pyörittää miestä – arviossa Helsingin kaupunginteatterin Lempi
TEATTERI | Minna Rytisalon Lempistä dramatisoitu näytelmä luottaa liikaa kerrontaan. Itse Lempin persoona jää hataraksi.