”Hetkittäin unohtaa katsovansa näytelmää” – Kööpenhamina vei vuoteen 1941 ja ydinpommin varjoon

Santtu Karvonen on Niels Bohr. Kuva: Mitro Härkönen

Nykyaikaan, oikeastaan jokaiseen aikaan 1940-luvun jälkeen sopiva Kööpenhamina kertoo selvästi ajasta, kun fyysikot olivat haluttuja lopettamaan toisen maailmansodan tai jatkamaan sitä.

Atomipommiin tarvittavia tietoja olivat ratkomassa koko maailman fyysikot, enimmäkseen eurooppalaiset. Yhdysvallat pelasti ja palkkasi juutalaisia fyysikoita Los Alamosin tieteelliseen laboratorioon. Christopher Nolanin ohjaama elokuva Oppenheimer kertoo heidän tarinansa ja niihin liittyvät tapahtumat tarkasti.

Ryhmäteatterin näytelmässä eletään vuotta 1941 Kööpenhaminassa. Päähenkilöt ovat fyysikoita, tanskalainen Niels Bohr, hänen vaimonsa Margrethe, tekstinkäsittelijä, toimittaja ja miehensä yhteistyökumppani, sekä heitä tapaamaan tuleva saksalainen, natsien hallinnossa toimiva fyysikko Werner Heisenberg.

Niels Bohr on juutalainen ja muistuttaa kollegaansa siitä, että tämä asuu saksalaisten miehittämässä maassa – josta siitäkin saadaan toisistaan poikkeavat kommentit. Heisenbergillä on tarve saada moraalinen tai edes jonkinlainen vastaus kysymykseen olisiko mahdollista käyttää ydinasetta tai edes sen suunnittelua hyödyksi sodassa. Kilpavarustelu amerikkalaisten kanssa alkaa seuraavana vuonna.

Minna Suuronen (Margrethe Bohr) ja Robin Svartström (Werner Heisenberg). Kuva: Mitro Härkönen

* *

Näytelmä kertoo Bohrin ja Heisenbergin tapaamisesta. Heisenberg on seminaarissa, jossa hän ohimennen tapaa ystävänsä ja pyytää audienssia tämän kotiin.

Näytelmään on kirjoitettu useita versioita siitä mitä Heisenberg kysyi Bohrilta heidän tavatessaan. Aikaisemmassa elämässä kollegoina heidän tapansa oli kävellä ja keskustella. Iltakävelyllä Heisenberg onnistuu kysymään kysymyksensä. Ensimmäisessä versiossa Bohr kauhistuu ja poistuu paikalta ja pyytää Heisenbergiä poistumaan kotoaan. Tarkkaa tietoa iltakävelyn puheista ei ilmeisesti ole, ja näytelmässä siitä nähdäänkin useita versioita. Näemme myös miesten tapaavan aikaisemmin ja myöhemmin.

Myöhemmin vuonna 1947 käydään tärkeitä keskusteluja siitä kuka on milläkin tavalla syyllinen atomipommin keksimiseen ja käyttämiseen. Se, joka ehti ensin, vai se, joka ei halunnut ehtiä ensin. Nerokasta keskustelua, jossa ollaan oikeasti asioiden keskellä ja jossa kummallakaan ole syytä valehdella.

Miehet ovat tavanneet ensimmäisen kerran jo 1920-luvulla ja ystävystyneet, kun Heisenberg tuli Bohrin assistentiksi. Teorioiden kehittäminen, joilla fysiikan lakeja uusittiin, oli heille yhteinen työ ja harrastus. Itse he muistivat kehittäneensä ideat yhdessä, mutta Margrethe muisti muuta. Muutenkin, tapahtumien kapellimestarina toimiva Margrethe osaa tiivistää ja oikaista fyysikoiden muistikuvia. Ilman häntä jäätäisiin monesta paitsi.

Tarinassa on mukana myös perhe-elämän muistoja, vain niitä traagisimpia, kuten kuvaan sopii. Lapsen kuolema ja perheen osattomuus, sodan jälkeen, jolloin Heisenberg saapui kerjuumatkalle Kööpenhaminaan.

Kööpenhamina on nähty Suomessa aiemmin vain kerran, Neil Hardwickin ohjaamana. Kuva: Mitro Härkönen

* *

Esityksen jälkeinen olo on täyteläinen ja pakahduttava. Kööpenhaminaa katsoessaan voi hetkittäin unohtaa, että on katsomassa näytelmää eikä salakuuntelemassa ja -katselemassa tapaamisia. Robin Svartströmin (Bohr), Minna Suurosen (Margrethe) ja Santtu Karvosen (Heisenberg) näyttelijäsuoritukset ovat ykkösluokkaa.

Suomalaisissa teattereissa Kööpenhaminaa on esitetty harvoin. Näytelmän kantaesitti Svenska Teatern elokuussa 1999 nimellä Ett möte i Köpenhamn. Neil Hardwick ohjasi ansiokkaan version Helsingin kaupunginteatteriin vuonna 2001.

Näytelmäkirjailija Michael Frayn on britti, jonka näkökulma asioiden käsittelyyn on tietyllä tavalla ulkopuolinen. Kööpenhaminen lisäksi Frayn on kirjoittanut kirjoja ja muita näytelmiä, muun muassa Saranoita ja sardiineja.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua