Macbeth Muet. Kuva: Sophie Gagnon-Bergeron & La Fille du Laitier

Tamperelaiset hoi, te saatte elää kaupungissa, joka tarjoaa Suomen parasta teatteria. Ja kansainvälisiä herkkupaloja tuon tuosta.

Niin kuin tämän Mukamas-festivaalin, joka kahden vuoden välein vyöryttää kaupunkiinne mitä mainioimpia, erilaisimpia ja mieltä kääntävimpiä esityksiä.

Unohtakaa hetkeksi kiakko, katkeruus ja karseet hinnat. Menkää, täyttäkää teatterinne. Ne auttavat näkemään itseänne ja elämää uusin silmin.

Niin kuin nyt tämä Mukamas-festivaalin kanadalainen Macbeth Muet.

Samalla kun Tampereen Työväen Teatteri tuuttaa omaa, epäilemättä loistokasta ja visuaalisuudelle pohjautuvaa Shakespeare-draamaansa, Hällä-näyttämöllä häärää kaksi ihmistä valkoisen pöytäliinan ääressä.

Ja Herran pieksut, miten häärääkin.

Näiltä tekijöiltä ei puutu notkeutta, nopeutta ja tappotaitoa.

Sitä eliminointiahan kuningasdraamassa viljelläänkin niin, ettei jää kruunua kutreille eikä kaulusta kaulaan.

Veitsi heilumaan ja nirri pois.

* *

Macbeth ja Lady Macbeth eivät kaihda mitään raivatakseen esteet tieltään. Kuva: Sophie Gagnon-Bergeron & La Fille du Laitier

La Fille du Laitierin kaksikko on ilmiömäinen.

Esitys on tehty niin, ettei kielipuolisuus haittaa. Kaikki selviää elekielestä ja planssein.

Ja kaikki nyt Macbethin tuntevat. Vai tuntevatko?

Niin pyörähtää iso pyörä liikkeelle tässä tulkinnassa, ettei kun kärryille mukaan.

Liinat, servetit, paperilautaset, pikarit ja kulhot muuttuvat kasvoiksi, kruunuksi, kauhuksi.

Munia? Niin kananmunia tarvitaan keitokseen myös.

Onhan aina pelottavaa jälkikasvua tiedossa, joka saattaisi anastaa vallan. Munia hellitään, puristetaan tyhjiin, heitellään ja litistellään surutta.

Macbethin siemen valuu hukkaan, sillä suurmiehen on raivattava kaikki lopulta ympäriltään.

* *

La Fille du Laitier on esiintynyt myös New Yorkissa ja saanut erinomaisen vastaanoton. Kuva: Sophie Gagnon-Bergeron & La Fille du Laitier

Macbeth Muet on mykkäelokuvan konseptilla koottu riettaan riemukas kabaree.

Näyttelijät eivät saa hetken rauhaa. Ohjaaja ja musiikintekijä Jon Lachlan Stewartin musiikki ja äänimaisema on yhtä pirullista kellonkilautus-taimausta koko matkan. Ja kaikki toimii.

Voin kuvitella mikä vääntö tätäkin tehdessä on ollut. Mutta näyttelijät syöksyvät sitäkin suuremmalla voimalla kehiin, kuin näyttääkseen, että heiltähän pesee.

Pyykkiä esitys tuottaakin. Keinoverta loiskautellaan surutta pitkin sermejä ja liinoja, valkoisille puseroille ja kasvoille.

Esityksen visuaalisuus on omaa luokkaansa.

Kas se raa’an kananmunan kiilto leviää mitä kauneimmin etumustaan.

Vähän tulee mieleen, että maalaustako tässä luodaankin, kananmunan sidosaine sekoitteena.

* *

Lutkovno Gledališče Ljubljanan kolmen miehen Season Bulgakov on omaperäinen revyy-tulkinta Saatana saapuu Moskovaan -romaanista.

Tämä on kuin ankean neuvostoajan toimisto, jossa kirjoituskoneet soivat ja leimasin paukkuu, votkaa kaivetaan pöydän alta ja pöytälampun kajo muodostaa tutkintapiirin.

Begemot-kissa pitää karvansa ja kehräyksensä, mutta kuka heistä on saatanallinen Woland, kuka Mestari, kuka Juudas, Pontius Pilatus tai Kaifas?

Kaikki hahmot menevät limittäin ja päällekkäin ja muodostavat moniäänisen bändin, jolle kissa basistina antaa pohjajytkeen.

Esitys on valojen ja varjojen leikkiä, paperista repäistyine hahmoineen ja profiileineen, ovelasti koottu sarja kohtauksia, joita seuraa siitä ilosta, että jotkut ovat noin taitavia.

Mestari ja Margarita -romaanista julkaistiin keväällä Venäjällä uusi elokuva, jossa ovat takana sekä venäläiset että yhdysvaltalaiset rahoittajat.

Elokuva on enemmän rakkaustarina kuin se piikkejä täynnä oleva yhteiskuntasatiiri, mitä Bulgakovin romaani pohjimmiltaan edusti.

Bulgakov oli itse sekä Stalinin suosikki että luupin alla. Kirjailijoiden kanssa Stalin pelasi alituista kissa ja hiiri -leikkiä.

Slovenialainen tulkinta on raikas ja omaperäinen pieni show, vapaasti nähty Bulgakov-leikki.

Joka tapauksessa on hyvä nähdä venäläisen kirjallisuuden ehkä arvoituksellisin romaani taas näyttämöllä ja huomata, että taiteen historiaa emme voi mitätöidä, vaikka Euroopan tarkkailuluokalle sysätty Venäjä tekee parhaillaan omaa hidasta itsemurhaansa.

* *

Tanskalainen Madame Bach opasti lapsikatsojia mielikuvitusmatkoille. Kuva: Christoffer Brekne

Madame Bachin You Are Here kaikista pienimmille siirtää katseen esineestä toiseen ja kertoo samalla syvällisen tarinan matkalle ja maailmalle lähdöstä.

Aina on mentävä eteenpäin.

Näyttelijäkaksikko käyttää varjokuvia ja paperinuken kaltaisia magneettihahmoja sekä kiviä poluilla askeltavan ja joskus itsekseen liikkuvan matkaajan maamerkkeinä.

Niin, kukapa ei olisi joskus maalannut omaa voimakiveään.

Käydään meren rannalla, leipomossa, sirkuksessa, kiikutaan ja löydetään tähtien salat. Pernille Bach ja Christian Schrøder valloittavat maailmaa lapsen tasolta.

Christian Schrøder taitavana muusikkona kuljettaa kitaralla ja rummuilla matkalaisia eteenpäin. Ympyrä sulkeutuu, kun kaksikko pyytää katsojat työpajaansa kertomaan ja kuvittamaan omia matkojaan.

Anne Välinoro

Lue arvioita Mukamas 2024 -festivaalin muista esityksistä täältä ja täältä.

Mukamas 2024

La Fille du Laitier: Macbeth Muet

• Ohjaus Jon Lachlan Stewart
• Lavastus Cédric Lord
• Äänisuunnittelu Jon Lachlan Stewart
• Näyttelijät Marie-Hélène Bélanger Dumas, Clara Prévost / Jérémie Francoeur

Lutkovno Gledališče Ljubljana: Season Bulgakov

• Ohjaus ja sovitus Matija Solce
• Lavastus Tomáš Žižka
• Dramaturgit Tjaša Bertoncelj, Benjamin Zajc
• Nuket Brane Solce
• Valaistus Kristjan Vidner
• Video Gregor Gobec
• Esiintyjät Gašper Malnar, Miha Arh, Filip Šebšajevič

You Are Here

• Ohjaus ja idea Pernille Bach
• Säveĺlykset ja musiikki Christian Schrøder
• Esiintyjät Pernille Bach ja Christian Schrøder
• Kuvittaja Anne Uhrenholdt Kjeldsen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua