Herra Hakkarainen ja hamsteri vauhdissa. Kuva: Harri Hinkka

Tampereen Komediateatterin Hyvää yötä, Herra Hakkarainen -esityksen keskeisenä parivaljakkona toimii Mauri Kunnaksen lastenkirjoista tuttu Herra Hakkarainen ja hänen ystävänsä hamsteri, joka pitää huolta kulttuuritoimittaja Hakkaraisesta silloin, kun hän lähtee kävelemään unissaan.

Kimmo Virtasen ohjaaman esityksen näyttelijöiden liikekieli on lennokasta ja viihdyttävää. Erityisesti hamsteri ilmaisee rooliahahmoaan tanssien, mitä on riemastuttavaa seurata. Myös Herra Hakkaraisen liikkeet ovat hiottuja ja tarkkaan artikuloituja. Uutistoimitus toimii tarinan tapahtumapaikkana ja nivoo tarinan vaihtuvat käänteet yhteen.

Usein Hakkarainen ”jäätyi” eli pysähtyi kokonaan, jolloin hänen tiesi olevan unessa. Nukahtamistilanteet tulivat Hakkaraisen tyyliin sopivasti yllättäen, mutta aika ajoin nukkuminen olisi voinut olla näkyvämpää ja eläväisempää, vaikkapa pienillä kasvonliikkeillä, niin kuin paikoitellen olikin. Välillä kuorsaus kuului yleisöön asti, jolloin Hakkaraisen tiesi varmasti olevan unessa!

Hauskinta esityksessä olivat tilanteet, joissa Hakkarainen nostaa kätensä unissakävelyn merkiksi ja lähtee matkaan tai kun hän nukahtaa kesken uutistoimituksen tehtävänannon.

Sänky on lavastettu kekseliäästi seinälle. Puvustus on mietitty loppuun asti.

Uutisankkuri Pirjon vitsit naurattivat. Kuva: Harri Hinkka

Uutistoimituksen konteksti on onnistunut ja hauska valinta. Myös Hakkaraisen kulttuuritoimittajuus ja siihen liittyvä vitsailu nauratti.

Hyvässä lastenteatterissa on sisältöä sekä lapsille että aikuisille, ja lapset ja aikuiset saattavat nauraa eri asioille. Näin oli myös esityksessä Hyvää yötä, Herra Hakkarainen, mikä teki esityksestä onnistuneen kokemuksen kaikenikäisille. Esi-kouluikäinen seuralaiseni viihtyi esityksessä hyvin ja antoi arvioksi peukun ja hymiön. Mikä parasta, hän sanoi lähtevänsä teatteriin uudenkin kerran.

Tampereen Komediateatteri on upea rakennus ja miljöö, oiva ympäristö lapsille harjoitella teatterissakäyntiä. Väliaika on tämän pituiselle (1h 30 min) esitykselle oikein hyvä juttu.

Näytelmän alussa ja lopussa kuulimme hieman muunnellun pätkän William Shakespearen Halmetista. Esitys jatkaa siis Mauri Kunnaksen kirjojen perinnettä, jossa opettavaisia asioita tuodaan esiin leikkisien eläinhahmojen avulla. 

Hakkaraisen ja Neiti Kutun välillä väreilee ihastumista. Kuva: Harri Hinkka

Näytelmän henkilöhahmot on rakennettu hyvin ja Suomen Teatteriopiston näyttelijätyön jatkolinjan opiskelijat pelaavat hyvin yhteen, mikä tekee esityksestä eheän. Sääennustaja Neiti Räntä, urheilutoimittaja Pappa ja krokotiili-manageri olivat hauskimpia ja oivaltavimpia hahmoja. Uutisankkureiden parodia nauratti erityisesti aikuisia ja toi mieleen elävästi Kymmenen Uutisten ankkurit.

Tarinan juoni ei ollut liian monimutkainen, eikä toisaalta haitannut, vaikka kyydistä olisi välillä tippunut – lavalla riitti silti paljon katsottavaa. Esityksessä oli kuitenkin selkeä punainen lanka, jota ainakin isommat lapset pystyivät hyvin seuraamaan.

Kultaisten lusikoiden arvoitus tuo näytelmään lisää jännitystä. Kuva: Harri Hinkka

Toisella puoliajalla lasten keskittyminen tuntui vähän herpaantuvan, mutta onneksi loppuhuipennus alkoi juuri sopivalla hetkellä. Herra Hakkaraisen ja päätoimittajan välillä ilmennyt ihastuminen ja sen kuvaaminen kannatteli hyvin tarinaa ja vei sitä eteenpäin. Saipa yleisössä leikkiä myös salapoliisia, kun kadonneiden lusikoiden arvoitusta selvitettiin!

Johanna Peltola

* *

Kulttuurigaala lähestyy!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Otsikko

Fakta

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua