Emilia Neuvonen ja Safiya Abukar. Kuva: Tuukka Ervasti
TEATTERI | Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen tekstiin perustuva näytelmä ottaa hienosti kantaa muslimityttöjen ihmisoikeusien puolesta.
”Nuoria on näyttämöllä paljon. Heistä välittyy energisyys ja läsnäolo.”
ARVOSTELU
Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin
- Ohjaus ja dramatisointi: Satu Linnapuomi
- Ensi-ilta: Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 21.9.2023. Esityksiä 22.3.2024 asti.
Näytelmästä Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin on syksyn aikana kasvanut suuri menestys Kansallisteatterissa. Esitykset ovat loppuunmyytyjä ja erityisesti nuoret ovat löytäneet sen. Kun olin katsomassa näytelmää viime perjantaina, suurin osa yleisöstä oli nuoria ja koululaisia. Hyvä näin.
Yhdellä tasolla näytelmä onkin oppitunti tyttöjen asemasta tiukassa muslimikulttuurissa ja Somaliasta maana. Esityksessä yhdistyvät ihmisyys ja yhteiskunnallisuus. Näytelmän lopussa viestiä somalityttöjen aseman parantamisesta viedään Suomen nykyhallitukselle, pääministeri Petteri Orpolle ja muille ministereille, saakka.
Näytelmä on myös kasvukertomus, joka kertoo kuinka tiukasti rajattua elämää viettäneestä Ujunista kasvaa ihmisoikeusaktivisti ja rohkea vaikuttaja.
* *
Näytelmän pohjana on somalialaissyntyisen Ujuni Ahmedin ja kirjailija Elina Hirvosen kirjoittama kirja Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin. Satu Linnapuomi on dramatisoinut kirjasta sujuvan kokonaisuuden, jota musiikki ja tanssi kehystävät.
Näytelmässä on kaunis videotekniikka hyödyntävä lavastus, joka muuttaa näyttämön välillä moskeijaksi ja välillä kukkatarhaksi. Ujunia näyttelee kaksi näyttelijää, Safiya Abukar nuorta Ujunia ja Emilia Neuvonen aikuista Ujunia.
Painavinta näytelmässä on sisältö. Somaliyhteisö on nuorelle tytölle ankara kasvuympäristö. Kiellot ja rajoitukset varjostavat lapsuutta ja nuoruutta. Kun muut nuoret rientävät viikonloppuisin harrastuksiin tai tapaavat toisiaan, Ujuni opiskelee koraanikoulussa pyhän kirjan opetuksia. Koraanikoulun opettaja on sadistisen ankara. Virheistä rankaistaan karttakepin iskuilla.
Laiskottelu ei sovi somalitytölle. Koulun jälkeen odottavat kotityöt. Pukeutumissäännöt ovat tiukat. Huivi ja väljät vaatteet peittävät somalitytön vartalon miesten katseilta. Jos koulussa käsityötunnilla erehtyy ompelemaan housut, ne on tuhottava, koska somalityttö ei esiinny julkisesti housuihin pukeutuneena.
Kauheinta on kuitenkin ympärileikkaus, jonka vakavin aste on täydellinen silpominen. Somalilapsia katoaa pitkille matkoille, joista palataan takaisin nöyrinä ja häpeää kantaen.
Häpeä ympäröi somalityttöjä. Lapsia kasvatetaan kurilla ja häpäisemällä. Pahoinpitely on niin yleistä, että tytöt uskovat sen olevan normaalia perhe-elämää.
Erilaisuus heijastuu kouluun, jossa kovaäänisimmät pilkkaavat ja käyttävät Ujunia hyväkseen. Suuri osa muista oppilaista katsoo vierestä ja antaa näin hiljaisen hyväksynnän kiusaamiselle.
Arvostuksen ja hyväksynnän saaminen kuuluu ihmisen perustarpeisiin, viestittää näytelmä. Syrjiminen ja näkymättömyys tuottavat tuskaa kenelle tahansa.
* *
Jostain sentään löytyy hyväksyntä. Ujuni ystävineen löytää Tyttöjen talon, jossa opetetaan, että ihmisarvo kuuluu kaikille. Ujuni saa pontta kyseenalaistaa ja etsiä toisenlaisia totuuksia kuin lähiympäristö on tarjonnut. Näytelmästä kasvaa vahva kannanotto tyttöjen oikeuksien ja ihmisoikeuksien puolesta.
Ujunin rooleissa esiintyvät Safiya Abukar ja Emilia Neuvonen ovat näyttämöllä hyvin paljon rinnakkain. Aikuinen Ujuni katselee mitä nuori Ujuni tekee ja kommentoi tapahtumia. Näytelmä keskittyy Ujunin lapsuuteen ja nuoruuteen. Safiya Abukar näyttelee luontevasti ja raikkaasti nuorta Ujunia.
Nuoria on näyttämöllä paljon. Heistä välittyy energisyys ja läsnäolo. Heidän ei edes tarvitse erityisestä näytellä vaan olla sellaisia kuin nuoret ovat. Tärkeä sanoma liittyy myös näytelmän nimeen Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin. Näytelmä viestittää, että et ole yksin. Nuorilla ja myös aikuisilla on sama tarve liittyä muihin ihmisiin, saada ystäviä ja tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Sirpa Pääkkönen
* *
Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin
- Kirjailijat Ujuni Ahmed ja Elina Hirvonen
- Ohjaus ja dramatisointi Satu Linnapuomi
- Dramaturgi Eva Buchwald
- Koreografi Ima Iduozee
- Lavastussuunnittelu Tinja Salmi
- Pukusuunnittelu Sanna Levo
- Äänisuunnittelu Moe Mustafa
- Valosuunnittelu Tomi Suovankoski
- Videosuunnittelu Ville Virtanen
- Naamioinnin suunnittelu Minttu Minkkinen
- Ohjaajan asisstentti Isadora Brown
- Rooleissa Safiya Abukar, Emilia Neuvonen, Yasmin Ahsanullah, Amaal Ali, Jani Karvinen, Pirjo Määttä, Jasir Osman, Ilja Peltonen, Julianna Kauhaniemi, Lilja Kervinen
Ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 21.9.2023. Esityksiä 22.3.2024 asti. Esityskalenteriin tästä.
* *
Kulttuurigaala lähestyy!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Porilainen Rakastajat-teatteri on sovittanut Rosa Liksomin Everstinnasta vahvan ja omaäänisen monologin
TEATTERI | Rosa Liksomin tekstistä on sovitettu porilaisteatterissa omaääninen monologi, joka pitää vakuuttavalla näyttelyllä otteessaan kaksi tuntia.
Surulla on rautaiset kädet, mutta kaipauksella lempeä katse – arviossa Mikkelin teatterin Äitiä ikävä
TEATTERI | Mikkelin teatterin Äitiä ikävä luo oman, tyylikkään ehjän maailmansa kertoessaan yhden perheen kohtalon.
Nukkekodin modernisoitu versio on viihdyttävä mutta syvällinen – arviossa Nokian Etunäyttämön ensi-ilta
TEATTERI | Henrik Ibsenin näytelmän uusi sovitus on kekseliäs, humoristinen, dramaattinen ja energinen kokonaisuus.
Hämeenlinnan teatterin 39 askelta – pääosassa sivuroolit
TEATTERI | Jyri Ojansivu ja Mikko Virtanen tekevät todella upeaa työtä. Roolit vaihtuvat lennossa ja fyysisesti näytteleminen on tarkkaa ja hallittua.