Kuva: Hämeenlinnan teatteri
TEATTERI | Jyri Ojansivu ja Mikko Virtanen tekevät todella upeaa työtä. Roolit vaihtuvat lennossa ja fyysisesti näytteleminen on tarkkaa ja hallittua.
”Pakomatkalla oleminen ja kiireen tuntu eivät nyt välittyneet ainakaan takapenkkiin asti.”
ARVOSTELU
39 askelta
- Ohjaus: Sari Siikander
- Rooleissa: Mikko Penttilä, Emilia Sinisalo, Mikko Virtanen, Jyri Ojansivu
- Ensi-ilta: Hämeenlinnan teatteri 30.10.2024
Näytelmä 39 askelta on John Buchanin kirjaan ja Alfred Hitchcockin elokuvaan perustuva – dekkarikomedianakin mainostettu – esitys. Tarinan keskiössä on Richard Hannay (Mikko Penttilä), jonka kotona tapahtuu yllättäen murha – Hannay joutuu lähtemään karkumatkalle. Hän tapaa matkallaan lukemattoman määrän eri henkilöitä ja joutuu mitä kummallisimpiin tilanteisiin.
Komedian juoni on siis lupaava, on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Näytelmä on ollut todella suosittu ja esimerkiksi Broadwaylla sitä on esitetty yli 800 kertaa.
Miellän slapstick-komedian, jollaiseksi tätä näytelmää myös kutsutaan, vauhdikkaaksi ja nopeatempoiseksi tyyliksi. Hämeenlinnan esitys oli kuitenkin tekstivetoinen ja välillä jopa staattinen, jolloin intensiteetti laski. Välissä nähtiin todella hyvin tehtyjä ja fyysisesti äärimmäisen taidokkaita hahmoja, mutta sitten tarinankerronta palasi taas tekstiin eikä näyttämöllä tapahtunut oikeastaan mitään.
* *
Olisin kaivannut runsautta, päällekkäistä toimintaa, jopa jonkinasteista kekseliästä kohellustakin taustalle kuvittamaan kertomusta. Esimerkkinä vaikkapa liian nopeat vaihdot, jolloin näyttelijät eivät selviä niistä vaan joutuvat tulemaan näyttämölle puolittaisissa rooliasuissa. Myös samoja, tiettyjä tilanteita olisi voitu toistaa enemmänkin, kuten tähän klassiseen tyyliin kuuluu. Nyt tästä nähtiin yllätyksekseni vain muutama esimerkki, ja ne kohtaukset toimivat todella mainiosti.
Pakomatkalla oleminen ja kiireen tuntu eivät nyt välittyneet ainakaan takapenkkiin asti. Tekstiä olisi voinut mielestäni karsia reippaalla kädellä ja muokata enemmän tähän päivään liittyvillä viittauksilla.
Saksalaisaksentti oli hauska, mutta sitä oli liikaa ja se alkoi puuduttaa, eikä puheesta aina oikein saanut selvää.
Emilia Sinisalolla oli kolme roolia ja hänen fyysinen tekemisensä oli vertaansa vailla.
Jyri Ojansivu ja Mikko Virtanen tekivät todella upeaa työtä. Monet roolit vaihtuivat lennossa ja näytteleminen oli tarkkaa ja hallittua. Täydet viisi tähteä kummallekin herralle. Näytelmässä nähtiin kekseliäitä ja huolellisesti toteutettuja kohtauksia ja tilanteita, mutta olisin kaivannut niitä paljon lisää.
* *
Lavastus oli erittäin toimiva, puvut, äänet ja valot mainioita. Ekstrakiitos todella kekseliäästä skottiarmeijasta. En selitä enempää, menkää katsomaan niin yllätytte. On erityisesti todettava, että loppukumarrukset olivat hauskimmat, jotka olen kuunaan nähnyt. Minua myös ilahdutti, että pukijat ja muut kulisseissa työtään tekevät pääsivät loppukiitoksiin.
Kävin katsomassa lauantain 9.11. päivänäytöksen takarivin sivupenkistä, mikä varmasti osaltaan vaikutti tunnelmaan. Varmasti illan K18-esitys on ollut paljon riehakkaampi ja vuorovaikutteisempi. Näkemäni esitys oli vasta neljäs, joten uskon, että esitys kypsyy ja lähtee lentoon loppuvuoden aikana.
Hämeenlinnan teatterissa toimi tälläkin kertaa kaikki mitä mainioimmin ulko-oven avauksesta väliaikatarjoiluihin ja vaatenaulakoille asti. Tässä teatterissa tuntee itsensä aina tervetulleeksi.
Hämeenlinnan teatteri on onnistunut upeasti ohjelmistosuunnittelussaan ja tämä näkemäni näytös oli viimeistä paikkaa myöten täynnä.
Se on upea juttu se.
Kati Eskola
39 askelta
John Buchanin kirjaan ja Alfred Hitchcockin elokuvaan perustuva Patrick Barlow’n vuonna 2007 sovittama teos.
- Ohjaus Sari Siikander
- Lavastus Juha Mäkipää
- Puvut Anne Laatikainen
- Valot Veikko Pulli
- Äänet Juha Tuisku
- Kampaukset ja maskeeraus Liisa Sormunen
- Miimikonsultti Marc Gassot
- Rooleissa Mikko Penttilä, Emilia Sinisalo, Mikko Virtanen ja Jyri Ojansivu.
Ensi-ilta Hämeenlinnan teatterissa 30.10.2024. Esityksiä 28.3. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Surulla on rautaiset kädet, mutta kaipauksella lempeä katse – arviossa Mikkelin teatterin Äitiä ikävä
TEATTERI | Mikkelin teatterin Äitiä ikävä luo oman, tyylikkään ehjän maailmansa kertoessaan yhden perheen kohtalon.
Nukkekodin modernisoitu versio on viihdyttävä mutta syvällinen – arviossa Nokian Etunäyttämön ensi-ilta
TEATTERI | Henrik Ibsenin näytelmän uusi sovitus on kekseliäs, humoristinen, dramaattinen ja energinen kokonaisuus.
Ihminen toteutuu jo paperilla, mutta entä käytännössä? Arviossa Sex – sukupolvia ja sukupuolia
TEATTERI | Gender, sex, seksuaalivähemmistöt, identiteetin määritys, sukupuolten väliset eroavuudet – näitä tullaan puimaan seuraavat kymmenen vuotta.
Miia Selin loistaa Neiti Marplena TTT:n pohjoismaisessa kantaesityksessä – arviossa Tuijottava katse
TEATTERI | Neiti Marple ja tuijottava katse on mystinen murha, jonka Samuli Reunanen on ohjannut piinaavan jännittäväksi.