Saako Benedictus (Asko Sarkola) seuraajan Bergogliosta (Esko Roine)? Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Nämä herrat tunnetaan – niin paavi Benedictus kuin nykyinen paavi Fransiscuskin.

Niin tunnetaan teatterinjohtajat ja näyttelijät Asko Sarkola, 76, ja Esko Roinekin, 77.

Kaikki neljä ovat ikonista hahmoja.

Heiltä on haettu elämisen mallia, heidän etiikkaansa on pohdittu ja paineensietokykyään ruodittu.

Paavilla tietysti on toista miljardia lammasta kaitsettavana ja tuplasti kriittisiä katseita, teatterissa pärjää vähemmällä.

Mutta yhtä kaikki, nämä neljä herraa sopivat harvinaisen hyvin peilaamaan toisiaan ristiin ja ammattikunnittain.

* *

Paaveja on kerrallaan aina yksi. Katolisen kirkon päämies on virassaan niin kauan kuin elää.

Siksi saksalaista syntyperää oleva paavi Benedictus pähkäili vuonna 2012 ennen kuulumatonta seikkaa: hän halusi eläkkeelle. Hän koki olevansa kaapu tyhjä.

Oli liikaa kaikkea, menneisyys vaivasi, ja katolisen maailman kriisit hyväksikäyttöskandaaleineen ja aborttikysymyksineen kaatuivat päälle.

Miten siinä vanha mies, jo 86, osaisi pistää tuulemaan ja räppänät auki. Luudanheiluttajaksi piti löytää joku toinen, mielellään vähän radikaali ja oman itsen kääntöpuoli. Olisi tehtävä jeesukset: ottaa ristinsä ja tunnustaa toiselle syntinsä.

Ärise ja toimi

Siinä Benedictus ottaa saksalaisen pedanttiutensa, älynsä ja ehkä aavistuksen Lutherin (!) perua olevan ärhäkkyytensä käyttöön ja päättää toimia, askelmittarin ja Fitness-kellonkin vauhdittamana.

Löytyy Jorge Bergoglio, Buenos Airesin slummipappi ja kardinaali, joka haluaisi hänkin eläkkeelle, tanssimaan rakastamaansa tangoa ja ottamaan viiniä.

Äly ja sielu

Saamme draaman, joka koskettaa älyllään ja inhimillisyydellään.

Paavitkin ovat ihmisiä, tykkäävät katsoa televisiosta Poliisikoira Rexiä tai jalkapalloa, nauttivat knöödeleistä ja kuulevat mielellään myös imartelematonta puhetta.

Viehätyin Anthony McCartenin draamasta tehdystä Fernando Meirellesin elokuvasta (2019). Jonathan Prycen ja Anthony Hopkinsin tähdittämä Kaksi paavia on mestariteos, ihan jotain muuta kuin ties monennelleko kaudelleen ehtinyt Nuori paavi -sarja, joka venyy ja vanuu, vaikka upeat hetkensä siinäkin on lähinnä harhoissa ja kiusauksissa.

Tampereen Työväen Teatterin ja Turun kaupunginteatterin yhteistuotantona syntynyt tulkinta on vankkaa hardcore-kamaridraamaa, liikkuvaksi kevein lavastusratkaisuin laadittu neljän hengen tarina.

Naisia edustavat nunnat, ja nämä sisaret (Anne-Mari Alaspää ja Ulla Koivuranta) osaavat muistuttaa paaveja näiden oleellisimmasta tehtävästä, ei itselle, vaan muille.

Benedictuksella (Asko Sarkola) on luottokorvansa, nunna Brigitta (Ulla Koivuranta). Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Kepeät kulissit

Tiina Puumalaisen ohjaus ja Teppo Järvisen lavastus kesyttävät esityksen neuvottelutilanteiksi. Nyt ei visioida ennennäkemätöntä, kuten kaksikon ikimuistettavissa Evitassa, Oopperan kummituksessa ja Carmenissa.

Kahden paavin lavastus on käytännön sanelema juttu ja sillä selvä, sermit aukeavat, vaneerisypressit laskeutuvat ja Sikstuksen kappelin fresko aukeaa harsoprojisointina.

Nyt kuunnellaan – ja kyllähän Asko Sarkola ja Esko Roine puhumisen osaavat.

Olin suorastaan yllättynyt. Jos tämä olisi näiden näyttelijöiden joutsenlaulu, jäisipä hyvä jälkimaku. Roine on kirkastanut olemuksestaan esiin tarinoijan, välttänyt kliseet ja pauhun. Kyllä tuollaiseen paaviin olisi helppo tykästyä niin kuin nyt Fransiscukseen.

Poliitikko Benedictus

Sarkolalla on altavastaajan rooli.

Benedictus on juuri niin epäsuosittu, kuin Hitler-jugendiin ammoin kuulunut ja pappinsa hyväksikäyttäjähistorian villaisella painanut nyt on. Silti Sarkola notkistaa paavistaan esiin tietoisen kamppailijan ja armottoman poliitikon.

Koskettavin kohtaus tulkinnassa on miesten ripittäytyminen toisilleen.

Mutta miksi herkistävä kokonaisuus on nuijittu rosoille juuttaanmoisella äänimaailmalla ja musiikilla? Ymmärrän kyllä tavoitteet kanuunanlaukauksista ja kellonkumahduksista, lattarirytmeistä ja piano-otteista, mutta joku tässä nyt ei ole kohdillaan.

Anne Välinoro

Kaksi paavia

• Teksti Anthony McCarten
• Käännös ja ohjaus Tiina Puumalainen
• Lavastussuunnittelu Teppo Järvinen
• Pukusuunnittelu Tuomas Lampinen
• Valosuunnittelu Jari Sipilä
• Äänisuunnittelu Jari Tengström
• Naamioinnin suunnittelu Anna Kulju
• Rooleissa Anne-Mari Alaspää, Ulla Koivuranta, Esko Roine, Asko Sarkola

Suomen kantaesitys Turun Kaupunginteatterissa 25.3.2021. Tampereen-ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterissa 28.9.2021. Esityksiä 11.12. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua