Ralph (Elias Kaukkila). Kuva: Keltainen teatteri

Nobel-palkitun William Goldingin Kärpästen herra (Lord of the Flies, 1954) on klassikkoromaani, joka kertoo autiolle saarelle lento-onnettomuudessa joutuneesta koulupoikajoukosta ja heidän yrityksistään säilyä hengissä ja pelastua saarelta.

Kuulun niihin, jotka ovat lukeneet Kärpästen herran jo peruskoulussa. En tiedä, onko kirja edelleen lukulistoilla, mutta ainakin Keltaisen Teatterin nuoret ohjaajat ja näyttelijät ovat tutkineet teoksesta tehdyn dramatisoinnin huolella ja tuoneet sen myös nykypäivään hukkaamatta perussanomaa. Valtataistelu, pelko, vahvemman oikeus ja kyvyttömyys ymmärtää erilaisuutta tulevat teemoina vahvasti esiin.

Teoksessa seurataan, miten yhteisten sääntöjen luominen ja seuraaminen onnistuvat tai pikemminkin eivät onnistu poikajoukolta epävarmoissa olosuhteissa. Ensin johtajanpaikasta mittelevät maltillinen Ralph ja aggressiivinen Jack, mutta vähitellen koko joukko jakautuu kahtia metsästäjiin ja metsästettäviin. Yksi uhreiksi joutuvista on heiveröinen, silmälasipäinen Possu, jonka pelkkä olemus ärsyttää fyysisesti vahvempia poikia.

Jos Goldingin tarinassa henkilöt olivatkin sisäoppilaitosta käyviä koulupoikia, ihmisluonteen kannalta sukupuolella ei ole väliä. Keltaisen teatterin näytelmäsovituksessa näyttelijät ovat sekä nuoria naisia että miehiä. Roolitus onkin onnistunut hyvin, yhtään heikkoa lenkkiä ei ole.

Possun (Peetu Savolainen, vas.), Ralphin (Elias Kaukkila), Simonin (Oona Hynynen) ja Percivalin (Minea Mantsinen) joukko yrittää hallita pelkoaan saarella.

Kärpästen herra -näytelmän alussa näyttämöllä ovat Ralph ja Possu. Ralphin osaa esittää pitkä ja urheilullisen oloinen Elias Kaukkila, ulkoisesti johtaja-ainesta. Käytökseltään hän on aluksi epävarma, mutta saa taustatukea Peetu Savolaisen esittämältä Possulta, jolla on silmälasiensa takana järkeviä ideoita mutta myös turhan järkähtämätön usko sääntöihin. Kummankin roolityö hengittää ja kehittyy matkan varrella.

Kohta saapuu Jackin johtama joukko. Jackin rooliin on valittu Aino Kuronen, joka tekee työnsä hyytävällä tarkkuudella ja energialla. Manipulatiivinen henkilö ei pelkästään pullistele ja käytä voimaa, hän osaa käyttää hyväkseen kaikkien muiden heikkouksia syventääkseen kahtiajakoa.

Karismaattisena Jack vetää peräänsä metsästyksestä ja jännityksestä kiinnostuneet henkilöt, jotka peittävät omat pelkonsa seuraamalla johtajaa. Erityisesti mieleen jää Teemu Kalliokosken roolityö Rogerina, joka hullun kiilto silmissään tekee kaiken, mitä johtaja määrää, pohtimatta seurauksia.

Kuin lahjana Jackille viimeisenä paikalle löytävä Percival (Minea Mantsinen) kertoo nähneensä saarella pedon. Pedon jahtaamisella Jack oikeuttaa joukkonsa heilumiset keihäiden kanssa ja yölliset hyökkäykset, milloin mitäkin vastaan. Pedon pelko saa myös nuotiota vartioivat Ralphin kannattajat säpsähtelemään jokaisen risahduksen kohdalla.

Tino Karttusen ja Ville Saastamoisen ohjaus pitää keskeiset teemat kirkkaina ja onnistuu myös kohtausten ajoituksessa. Joissain joukkokohtauksissa vuorosanat puuroutuvat, mutta hälinä myös korostaa sekasortoa. Tuskinpa tosielämän mellakoihin tai edes somehuuteluun osallistuvatkaan kuulevat kiihkossaan kaikkea, mitä ympärillä sanotaan.

Heimojen kahtiajako kärjistyy nuotion hallinnan ympärillä.

Keltaisen Teatterin Kärpästen herra on kiertävä tuotanto. Rekvisiitta kuulemma mahtuu auton peräkärryyn.

Katsoin esityksen Lahden Pikkuteatterissa (14.11.2025), jonka tiiviille lavalle työryhmä oli rakentanut tehokkaan lavastuksen muutamalla elementillä: penkeillä, tyynyillä ja keihäitä markkeeraavilla harjanvarsilla. Täysvalkoinen puvustus toisaalta yhdistää roolihenkilöt ja toisaalta näyttää, miten kunkin asuun ajan kuluessa kertyy tahroja ja repeymiä.

Kärpästen herra on ehditty nähdä jo Iisalmessa, Lahdessa ja Tampereella. Kiertuekaupungeista ainakin Iisalmi ja Lahti kuuluvat niihin, joista Lahden kansanopiston maineikkaan teatterilinjan kakkoskurssilla opiskelleet ovat kotoisin. Esityksiä on jäljellä vielä Hämeenlinnan Miniteatterissa 22.11. ja Lahden Pikkuteatterissa 28.11.

Esitystä voi tilata myös muualle, mitä lämpimästi suosittelen! Esitysoikeuksia on vaikea saada, joten Keltaisen Teatterin tulkinta voi olla pitkään aikaan ainoa mahdollisuus nähdä Kärpästen herra. Ja kuten sanottua: sopii nuorille ja myös meille vanhemmille. Ei suositella alle 15-vuotiaille.

Ina Ruokolainen

Kärpästen herra

• Alkuperäisteos William Golding
• Dramatisointi Nigel Williams
• Suomennos Heini Salopelto
• Sovitus ja ohjaus Tino Karttunen ja Ville Saastamoinen
• Äänisuunnittelu Ville Saastamoinen ja Heikki Hoppania
• Valosuunnittelu ja tekniikan ajo Ville Saastamoinen ja Tino Karttunen
• Puvustus ja lavastus Oona Hynynen, Tino Karttunen ja työryhmä
• Tuotanto Peetu Savolainen, Oona Hynynen, Ville Saastamoinen, Tino Karttunen
• Valokuvat Siru Karjalainen, Jani Enqvist, Heikki Sarkala
• Sosiaalinen media Aino Kuronen, Minea Mantsinen, Oona Hynynen, Peetu Savolainen
• Rooleissa Heikki Hoppania, Oona Hynynen, Teemu Kalliokoski, Elias Kaukkila, Aino Kuronen, Aapo Loimalahti, Minea Mantsinen, Peetu Savolainen, Ville Saastamoinen

Ensi-ilta Iisalmen Koljonvirta Teatteri Areenalla 24.10.2025. Viimeiset esitykset Hämeenlinnan Miniteatterissa 22.11. ja Lahden Pikkuteatterissa 28.11. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua