Ei muisteta pahalla vie eroparin taisteluun, jossa vihainen nainen on niskan päällä ja mies jää valjun uhrin asemaan

Raivohullu Piipe (Kirsi-Kaisa Sinisalo) ja sulava Heimo-kissa (Jukka Wennström). Kuva: Emil Bobyrev

Jo silloin, kun ylöjärveläisen Veera Niemisen (virallisesti Ahlgren) toinen romaani Ei muisteta pahalla ilmestyi kaksi vuotta sitten, olivat arviot hieman pettyneitä. Lukijat olivat odottaneet jotakin enemmän.

Esikoisteos Avioliittosimulaattori (2013) oli hykerryttävä rakkausromaani, joka oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas ja näytelmäksi muunnettuna suosittu teatterikappale. Sitä esitettiin muun muassa Pyynikin kesäteatterissa Tampereella viisi vuotta sitten.

Nyt myös Ei muisteta pahalla on kuoriutunut näytelmäksi, jota Myllykolun kesäteatteri esittää Hämeenkyrössä. Kesäteatteri on koronakevään jälkeen harvinaista herkkua ja Myllykolu ansaitsee täydet pisteet siitä, että esitys ylipäätään toteutui.

Ensi-ilta kesäkuun lopun lauantaina oli huumaavan helteinen ja katsomossa etäisyydet hoidettu. Äänentoisto ei hukkunut maisemaan eikä lyhyeksi jäänyt näytelmän harjoitteluaika juuri näkynyt.

* *

Ei muisteta pahalla on hyvin erilainen kuin Avioliittosimulaattori. Nyt tarinan päähenkilö Piiamari eli Piipe (Kirsi-Kaisa Sinisalo) riehaantuu hulluuden partaalle sen jälkeen, kun on eronnut poikaystävästään Jurista (Heikki Mäkäräinen).

Erotarina on rakennettu niin, että näkökulma vaihtelee vuoron perään puolelta toiselle. On ikään kuin kostaja ja uhri. Se merkitsee sarjaa episodimaisia kohtaamisia toinen toisensa perään. Juonen lanka jää ohuenpuoleiseksi.

Esityksen on dramatisoinut Jari Nieminen ja ohjannut Katri Häti. Vaikuttaa hieman siltä, että heidän olisi kannattanut käsitellä sisältöä kovemmin ottein kuin on tehty.

Kesäteatterilta odotetaan kepeyttä, huumoria, naurua ja hyvää mieltä. Paikoin esitys saakin pyrskähdyksiä aikaan katsomossa, mutta etenkin loppupuolella keskittyminen pelkän puheen seuraamiseen vie yleisöltä kaiken energian. Välitaputuksia ei heru.

Kappaleen ongelma ei ole se, että päähenkilöt käyvät äärimmäistä erotaistelua keinoja kaihtamatta. Löylyä olisi mielestäni voinut lyödä paljon reippaamminkin ja antaa farssin tai tragikomedian hersyä vieläkin hulvattomampiin mittoihin.

Halpahintaiset vihjailut eivät oikein riitä. Jos käsissä on ilmaiseksi jaettavia kurkkuja tai kaverilta lainattavia seksileluja, niillä pitää saada aikaan muutakin kuin ojentelua sinne tänne.

Pakkoseksikään ei yksin toimi. Kun räjäytellään postilaatikkoja ja tungetaan perunoita pakoputkiin, on huumorin huipulla varaa nousta korkealle. Roima lisämatka mustan huumorin suuntaan olisi tehnyt poikaa!

* *

Kirsi-Kaisa Sinisalo vetää raskaan roolin toteuttaessaan henkisesti epävakaana Piipenä toinen toistaan hullumpia kostotoimia. Sävyä hänen vihaisen naisen osaansa tuo mielikuvitusolentona nurkissa hiippaileva Heimo-kissa (Jukka Wennström).

Kissa onkin mitä mainioin otus. Se kiipeilee ketterästi, kieppuu kepein askelin ja tarjoaa runsain mitoin miellyttävää katseltavaa. Kissa sulavine liikkeineen on näytelmän onnistuneimpia hahmoja.

Vaikuttaakin sitten siltä kuin lavalla olisi eri henkilö, kun sama näyttelijä esittää muita, täysin erilaisia eikä lainkaan heikompia roolejaan. Esimerkiksi työkaverin insinöörimäisyys puraisee kivasti.

Päähenkilö Piipe (Kirsi-Kaisa Sinisalo) punoo juoniaan sohvalla, kun kaverin Eetu ja Riikka (Seppo Paajanen ja Elina Rintala) halailevat. Kuva: Emil Bobyrev

Lisäksi Piipen uskottuina ystävinä päätähteä avustavat Riikka ja Eetu (Elina Rintala ja Seppo Paajanen). Riikka on sinkku, jolle viini ja seksi maistuvat. Hänen innostuksensa lenkkeilyyn lainatossuilla Juri Patjaksen nurkissa jää kyllä melkoiseksi mysteeriksi.

Hauskuutta tuovat kummelimaisesti tai joidenkin animaatiohahmojen lailla pomppivat Jurin naapurit sekä mieskaksikon äijämäinen rehentelyistunto länkkärileffojen kaksintaistelutyyliin.

Kurkkuja torilla jakelevana tyttönä, pulskana poliisikonstaapelina ja sähköyhtiön joogaavana asiakaspalvelijana esiintyvä Outi Ikonen suoriutuu kaikista rooleistaan loistavasti.

Juria näyttelevä Mäkäräinen jää vähän valjuksi, vaikka armoton hiki kastaa hänenkin paitansa laikukkaaksi.

* *

Ei muisteta pahalla ei ole kelvoton kesänäytelmä. Moni kokee nykyään oikeassa elämässään rankkoja eroriitoja oikeudenkäyntejä myöten. Ammattilaisten työnä tehtynä voi saada arkisetkin tosielämän synkät asiat hersymään huumoria.

Tällä kertaa puutteita on ilmeisesti jo lähtökohdissa. Teksti saisi tarjota tekijätiimille enemmän mahdollisuuksia.

Aila-Liisa Laurila

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua