Arttu Soilumo. Kuva: Heikki Järvinen

Vihdoinkin. Olen ylpeä Tampereesta ja Tampereen Teatterista.

Pitää silti olla myös palavasieluinen ihminen, joka toteuttaa Tampereen queer- sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen historiaa teatteriksi.

Sillä teatteri nyt vain on laji, jossa queer antaa parastaan. Kun ihminen tuntee herkästi ja sukupuolien moninaisuuden itsessään ja pystyy vielä käyttämään sitä esittävään taiteeseen, syntyy ihmeitä.

Arttu Soilumo ja Paavo Leppäkoski lähtee yleisön matkaan Eteläpuistosta. Kuva: Heikki Järvinen

* *

Tarmo Mannin karismaa on edelleen vaikea ylittää. Entä oma Eino Salmelaisemme?

Salmelainen loi itsensä joka kerta uudestaan ohjauksissaan. Hän ei peitellyt seksuaalista suuntautumistaan, muttei myöskään varsinaisesti esitellyt sitä.

Hämeensillan alla istui haaveellinen mies, joka katseli paitsi kosken virtausta, myös kauniita nuorukaisia ja kiinnostavia miehiä.

Tampereen Työväen Teatterin näyttelijä Ossi Kostia eli vuosikymmeniä viulisti Jaakko Katajakosken kanssa. He kasvattivat yhdessä Katajakosken tytärtä.

Kaikesta tästä ja sadasta muusta queer-Tampereen historiaan liittyvästä yksityiskohdasta syntyy kappale Tampereen varjoissa elettyä historiaa.

Ihmiset saavat vihdoin vuonna 2024 olla sellaisia kuin ovat, rakkauksineen ja intiimeine ihmissuhteineen, kuin heistä hyvältä tuntuu.

Mutta tie on ollut kivinen ja käynyt miesten osalta peltienkeleiden suojeluksessa.

Siitä ajasta, kun homoseksuaalisuus ei enää ollut sairaus, on vain nelisenkymmentä vuotta ja rikokseksi määrityksestä reilut viisikymmentä.

Eino Salmelainen (Arttu Soilumo) opastaa Tillikan perätilassa kuulijoitaan homokulttuuriin. Kuva: Anne Välinoro

* *

Arttu Soilumon Peltienkelit on kulttuuriteko. 

Se on sitä puhtaasti taiteellisessa mielessä.

Se näyttää meille kätketyn Tampereen paikat, joiden ohi päivittäin liikumme, mutta joiden merkitys valkenee vasta kulkiessamme Soilumon ja äänityöstä kaiutinkärryineen vastaavaan Paavo Leppäkosken kanssa Eteläpuiston Osuustoimintaliikkeen muistomerkiltä Hämeenpuiston, Kauppakadun ja Tillikan kautta Hämeensillalle, edelleen Satakunnankadulle ja Tuomiokirkkoon ja lopulta nykyiseen Mixeihin Itsenäisyydenkadulle.

Soilumo kertoo ja kuljettaa, Leppäkosken kärrystä kaikaa Pet Shop Boys, vanhat elokuvaiskelmät, Laila Kinnunen ja lopulta tietenkin Popedan Kuuma kesä siinä vaiheessa, kun lokapuhuri iskee tunnelissa kauluksesta sisään. 

Mutta Soilumo lameemekossaan vain jaksaa.

Me 25 katsojaa seuraamme lampaina perässä ja imemme tietoa.

Peltienkelit-esityksen noin kolmen tunnin aikana kuljetaan noin kolmen kilometrin reitti. Kuva: Heikki Järvinen

* *

Soilumo on hauska, taitava kertoja. Mutta eihän tämä opastukseksi jää.

Teatteri alkaa pilkistää esiin ensin Soilumon lumoavalla tavalla käyttämistä käsistä ja eläytyvistä kasvoista. Pikkuhiljaa me kaikki lähdemme tanssahteluun mukaan ensin lämmetäksemme, sitten silkasta hilpeydestä.

Soilumo käyttää homo- ja queer-kulttuurin räväkkää kieltä, mutta eiköhän tässä maailmassa ole pahempaakin kuultu.

Kyllä, Hämeensilta on tarkkaan laskien kolmen kovan kullin silta ja Hämeenpuiston Vapaudenpatsas on juhlakunnossa miekka ojossa.

Jokaiseen pysähdykseen liittyy tarina Tampereen queer-historiaa, kuten Eteläpuiston siivottomat yleiset vessat, joissa saattoi sekstailla ja lähentyä.

Kun katujen huolto oli talvisaikaan rajoittunut ydinkeskustaan, umpihankeen Eteläpuistoon muodostui pieniä polkuja lumeen kohti vessoja.

Tampereen Työväen Teatterin talon, nykyisen Puistotornin huipulla oli jo 1970-luvulla Hintti-Vintti, jossa samaa sukupuolta olevat saattoivat pitää hauskaa ohitettuaan ensin alemman tason täyteenpakatun heteroareenan.

* *

Tanjan ja erään miesparin tarina kulkee pysähtymispaikkojen kannoilla.

Soilumo sai Tanjan tarinan käyttöönsä etsittyään aikansa ihmistä, joka kertoisi oman henkilöhistoriansa sukupuolivähemmistöjen poluilla.

Syntymässä Tanja oli määritelty mieheksi, hän tunsi aina olevansa nainen. Kului kymmeniä vuosia ennen kuin Tanja astui ulos kaapista ja alkoi toteutua omana itsenään  Hän meni naimisiin miehenä, sai lapsia ja erosi.

Kymmeniin vuosiin mahtui ahdistavaa peittelyä, kärsimystä, vääryyden kokemusta ja mielenterveyden horjumista.

Ja tanjoja Suomessa elää tuhansia.

* *

Tuomiokirkon portailla hätkähdän ja tajuan, totta kai Magnus Enckell ja alttaritaulu, tamperelaisten kiihkeästi odottama kuva ja sen kauneus – homoseksuaalin miehen tekemä.

Enckell nostaa haudasta kauniita nuorukaisia, vaikka onhan heitä muitakin. Kokonaisuus oli järisyttävä aikalaisilleen.

Ja on edelleen.

Tämä taide pysäyttää ja hämmästyttää yhä pientä kulkijaa.

Kirkon ulkoportailla Soilumo kertoo kahden miehen rakkaudesta, jonka katkaisee aids.

Juuri kun homoseksuaalisuuden sairausluokitus on saatu pois yksilön painolastina, tappava ”homojen tauti” alkaa niittää satoaan.

Soilumo puhuu tarinaa portailta. Mielleyhtymä pappiin on väistämätön. Kirkon asenne sateenkaarikansaan on vielä virallisesti ratkaisematta, vaikka pääpomo taivaassa ei kieltänyt ketään tulemasta luokseen.

Miesparin suuri rakkaus on Soilumon puheen aihe Tuomiokirkon portailla. Kuva: Anne Välinoro

* *

Reipas kävely pimeässä illassa päättyy Mixeihin, Suomen vanhimpaan yhä toiminnassa olevaan queer-ravintolaan.

Oli koettu leimautumisbileet, Wienervaldin, Merirosvon ja Nice Placen ajat, biletetty kapakoissa vähän sinne päin.

Mixei oli reilusti ja avoimesti kaikille, mutta erityisesti heille, jotka eivät kokeneet uivansa heterojen valtavirrassa.

Homo-Soilumo kertoo ensimmäisen kokemuksensa ravintolasta 2010-luvun alussa. Hän kimpaisi paikalle juoksujalkaa kaverinsa kanssa ja pääsi kunnolla fiiliksiin.

Soilumon esitys-entrè Mixein estradille on riemastuttava. Huipputanssijaksi tiedetty näyttelijä vaihtaa asua, biisejä ja peruukkeja Laila Kinnusesta Katri Helenaan ja Erikasta Einiin.

Ja Arttuun.

Hieno työ kerrassaan tämä Peltienkelit-näytelmä, joka ei ole näytelmä ollenkaan. Se on rakkaudentunnustus Tampereelle ja samalla kertomus ihmisistä kotikaupungissaan, jossa heidän oli pakko piileksiä.

Peltienkelit herätti niin paljon kiinnostusta, että syksyn esitykset myytiin hetkessä loppuun, ja niin myös keväälle avattu esityssarja.

Anne Välinoro

Peltienkelit

• Käsikirjoitus ja ohjaus Arttu Soilumo
• Äänisuunnittelu Paavo Leppäkoski
• Pukusuunnittelu Silja Kaarne
• Kampausten, peruukkien ja maskien suunnittelu Marleena Tuominen
• Lavastuselementtien suunnittelu Lasse Männikkö
• Kesto 3 h väliaikoineen.

Ensi-ilta Tampereella 8.10.2024. Esityksiä 18.10. asti ja 7.–24.5.2025. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua