Ainailona Hopea haluaa elää, koska hänellä on projekti – Joutsenlauluni Tampereen Kivessä

Joutsenlauluni on päähenkilönsä, näyttelijätär Ainailonan humoristinen ja haikea kuolinsiivous. Kuvat: Mika Hiltunen

Kulttuuriravintola Kivi on hyvä esityspaikka. Ravintolamiljöö on mutkaton tila Aliisa Pulkkisen Joutsenlauluni-monologille. Esitykseen sävelletty musiikki ja punaisten verhojen takaa paljastuva tunnistettava, klassinen teatterilavastus – rekki täynnä pukuja, puuhkia ja naamioita – sopii mainiosti esityksen tyyliin.

Pulkkinen on intensiivinen näyttelijä. Puolitoistatuntinen yksin näyttämöllä, 18 eri roolia on hatunoston arvoinen suoritus. Näemme silmänräpäyksessä vaihtuvia hahmoja Niskavuoren Ilonasta veronalaiseen varhaisteini Juliaan ja prinssi Hamletista Kleopatraan.

Joutsenlauluni alkuperä on kiinnostava. Se on tarina, jonka näytelmän ohjaaja Jotaarkka Pennanen kertoi vaimolleen Aliisalle ja käsikirjoittajille. Vuosikymmeniä sitten eräs dokumenttiohjaaja oli löytänyt Leningradissa yhden Neuvostoliiton kuuluisimmasta näyttelijöistä kuolleena tämän omasta asunnosta. Näyttelijä oli taltioinut kaitafilmikameralle Tsehovin Lokin Ninan monologin. Hän ei enää voinut tehdä omaa luovaa työtään, eikä hänellä siksi ollut syytä elää.

Tämän yksinpuhelun päähenkilö, näyttelijä Ainailona Hopea haluaa elää, sillä hänellä on projekti. Hän kuvaa kameralle itselle tärkeitä rooleja, joita on näytellyt ja joita olisi halunnut näytellä.

Tekstintekijät ovat vankkoja ammattilaisia. Liisa Urpelainen ja Lauri Sipari osaavat luoda näyttämötekstin rytmin ja tuntevat näyttelijän. Monologi on kirjoitettu Aliisa Pulkkiselle.

Aliisa Pulkkinen yhdessä 18 roolistaan.

Teatterin sisäpiirin vitseissä on hyvää itseironiaa ja sarkasmia. Teksti soljuu ja siinä on hyviä leikkauksia, jossa roolihenkilöt vaihtuvat teatteritaiteen klassikoista läsnä olevaan preesensiin. Jossain kohdin tuntuu, että vauhti on hiukan kiireinen, eikä Pulkkinen luota itseensä, vaikka kannattaisi. Sillä hän kyllä osaa ja pystyy. Ehkä, jos hahmoja olisi vähemmän, ennättäisimme tutustua heihin paremmin ja pääsisimme useammin syvemmälle.

Rakastin Pulkkisen Tsehovin Kolmen sisaren Mashaa. Se on koskettava, huumorin alle piilotettu tarina. Siinä kurkistettiin kuin varkain syvemmälle Ainailonan syövereihin. Kertomus moniäänisen näyttämöhenkilön synnystä ja harppauksesta modernin teatterin tekemiseen vesisäiliössä oli mainio.

Maarit Saarelainen

Joutsenlauluni-monologin seuraavat esitykset Tampereen Kulttuuriravintola Kivessä 2.12.2020 ja 9.12.2020. Esityksiä 25.2.2021 saakka. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua