Kuva: Tero Ahonen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
”Maailmanluokan tähti, sanoi vierustoverini.”
ARVOSTELU

Maria Ylipää & Ystävät: Poikkisahattu nainen
- Käsikirjoitus: Maria Ylipää ja Matti Pentikäinen
- Ensi-ilta: Musiikkiteatteri Kapsäkki 28.11.2025
Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa. Nainen on taiteilija, jolle ammatin ja perhe-elämän yhdistäminen on haasteellista. Eletään täyttä elämää arjen ja juhlan keskellä. Arki ei ole aina juhlaa eikä juhlakaan aina kovin kummoista. Lasten kanssa pärjää tiettyyn ikään asti, minkä jälkeen ne tekevät vanhemmistaan henkareita. Vauvan ja esiteinin kanssa voi vielä leikkiä johtajaa. Miehelläkin on omat ongelmansa miehenä ja isänä olemisen kanssa.
Parisuhteesta esitetään kysymyksistä, joihin saadaan myös vastauksia. Vastaukset ovat toiselle joskus oikeita ja joskus vääriä. Enimmäkseen niissä on kuitenkin yritystä ymmärtää.
Poikkisahattu nainen on tehnyt lapsen kolmella vuosikymmenellä, 20-vuotiaana, 30-vuotiaana ja vielä kolmannen yli 40-vuotiaana. Lapset on tehty miehen kanssa yhteisymmärryksessä. Se, miltä synnyttäminen tuntui minkäkin ikäisenä, on taas toinen ja kolmas kertomus. Elämä arjessa koostuu lasten, koiran ja aikuisten taudeista, seksistä ennen synnytystä ja sen jälkeen. Nainen on keski-ikäinen ja kärsii myös ikään liittyvistä vaivoista.
Näistä kaikista asioista ja paljosta muustakin kertovat, laulavat ja soittavat Maria Ylipää & Ystävät eli Maria Ylipää (laulu), Marzi Nyman (kosketinsoittimet, kitara, laulu), Ville Herrala (kontrabasso. laulu) ja Niko Kumpuvaara (harmonikka). Tästä kaikesta on saatu aikaan kabaree, jonka kaltaista harvoin näkee ja kuulee. Mukana on Marzi Nymanin sävellykset William Shakespearen Hamletin monologiin ja Marjo Iso-Pahkalan Bloody Mary -tekstiin, Matti Pentikäisen How I Became a Motherfucker” sekä esitystä varten kirjoitettuja tekstejä yhtyeen uusina sävellyksinä.

Maria Ylipää. Kuva: Tero Ahonen
Laulaja-näyttelijä Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu harvinaisella tavalla laulelmista hevirokkiin. Räppäyskin onnistuu paremmin kuin useimmilla alan konkareilla. Ylipää osaa myös liikkua ja tanssia. Maailmanluokan tähti, sanoi vierustoverini.
Yhtyeen johtohahmo on Marzi Nyman, joka vastaa sovituksista. Ville Herrala soittaa ja laulaa, kuten Niko Kumpuvaara, ja molemmilla on myös rooleja. Lavalla on ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita tyylillä ja huumorilla.
Kabareessa esitetyt laulut ovat kertomuksia naisen ja taiteilijan elämästä. Mieleen jäävät erityisesti Poikkisahattu nainen, Äiti kolmella vuosikymmenellä, Bloody Mary, Ilta, Taste of Decadence, The Tale of Smaug sekä Tautilaulu. Smaug-laulun alku ja nimi liittyvät teini-ikäisten huomioon äidistään ja Taru Sormusten Herrasta -teoksesta.
Viimeisenä Ylipää esitti Tautilaulun, jossa kerrotaan kaikista taudeista, joista lapset, koira ja aikuiset kärsivät ruuhkavuosina. Kertosäkeenä ilmoitus: ”Syyhyä en ota!”
Maija Kääntä
Poikkisahattu nainen
- Käsikirjoitus Maria Ylipää ja Matti Pentikäinen
- Esityskonsepti Maria Ylipää & Ystävät
- Tekstit Matti Pentikäinen, William Shakespeare ja Marjo Iso-Pahkala
- Sävellykset Marzi Nyman, Niko Kumpuvaara ja Ville Herrala
- Koreografia ja ohjaus Carl Knif
- Valot ja ääni Max Marshall ja Pekka Virtanen
- Esiintyjät Maria Ylipää (laulu), Marzi Nyman (kitara ja piano), Niko Kumpuvaara (harmonikka) Ville Herrala (kontrabasso)
Ensi-ilta Musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä 28.11.2025. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Uskalletaan unelmoida ja haaveilla! Arviossa Tampereen Komediateatterin Ella ja Paterock
TEATTERI | Timo Parvelan kirjoista tutuilla kaveruksilla on kaksi ongelmaa: rokkitähteydestä haaveilevan luokkatoverin matematiikantaidot ja isännöitsijää ärsyttävän opettajan asumisjärjestelyt.
Marja Skaffari -museo leikittelee minuudella – voimautuminen sai kriitikon irvistämään
TEATTERI | Teatteri Telakalla nähty esitys on neljättä seinää rikkova komedia, jossa irvaillaan minuuskäsityksille, taiteilijamyyteille ja esikuville.
Paluu yhteiselle leirinuotiolle – arviossa TTT:n Vuonna 85 Reunion
TEATTERI | Liian myöhään Tampereelle muuttanut Jussi Kareinen kävi seuraamassa Työviksen suosikkiesityksen jatko-osaa ja pyrki ymmärtämään fanikulttuuria sosiologisesta näkökulmasta.
Kotiin ei päästy milloinkaan – arviossa Kansallisteatterin Muistopäivä
TEATTERI | Elli Salon Muistopäivä-näytelmä Kansallisteatterissa kertoo suomaisloikkarien loputtomasta matkasta Neuvostomaassa.




