Kuva: Tero Ahonen
MUSIIKKITEATTERI | Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu laulelmista hevirokkiin. Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa.
”Maailmanluokan tähti, sanoi vierustoverini.”
ARVOSTELU

Maria Ylipää & Ystävät: Poikkisahattu nainen
- Käsikirjoitus: Maria Ylipää ja Matti Pentikäinen
- Ensi-ilta: Musiikkiteatteri Kapsäkki 28.11.2025
Poikkisahattu nainen on kabaree naisen elämästä lasten, miehen ja koiran kanssa. Nainen on taiteilija, jolle ammatin ja perhe-elämän yhdistäminen on haasteellista. Eletään täyttä elämää arjen ja juhlan keskellä. Arki ei ole aina juhlaa eikä juhlakaan aina kovin kummoista. Lasten kanssa pärjää tiettyyn ikään asti, minkä jälkeen ne tekevät vanhemmistaan henkareita. Vauvan ja esiteinin kanssa voi vielä leikkiä johtajaa. Miehelläkin on omat ongelmansa miehenä ja isänä olemisen kanssa.
Parisuhteesta esitetään kysymyksistä, joihin saadaan myös vastauksia. Vastaukset ovat toiselle joskus oikeita ja joskus vääriä. Enimmäkseen niissä on kuitenkin yritystä ymmärtää.
Poikkisahattu nainen on tehnyt lapsen kolmella vuosikymmenellä, 20-vuotiaana, 30-vuotiaana ja vielä kolmannen yli 40-vuotiaana. Lapset on tehty miehen kanssa yhteisymmärryksessä. Se, miltä synnyttäminen tuntui minkäkin ikäisenä, on taas toinen ja kolmas kertomus. Elämä arjessa koostuu lasten, koiran ja aikuisten taudeista, seksistä ennen synnytystä ja sen jälkeen. Nainen on keski-ikäinen ja kärsii myös ikään liittyvistä vaivoista.
Näistä kaikista asioista ja paljosta muustakin kertovat, laulavat ja soittavat Maria Ylipää & Ystävät eli Maria Ylipää (laulu), Marzi Nyman (kosketinsoittimet, kitara, laulu), Ville Herrala (kontrabasso. laulu) ja Niko Kumpuvaara (harmonikka). Tästä kaikesta on saatu aikaan kabaree, jonka kaltaista harvoin näkee ja kuulee. Mukana on Marzi Nymanin sävellykset William Shakespearen Hamletin monologiin ja Marjo Iso-Pahkalan Bloody Mary -tekstiin, Matti Pentikäisen How I Became a Motherfucker” sekä esitystä varten kirjoitettuja tekstejä yhtyeen uusina sävellyksinä.

Maria Ylipää. Kuva: Tero Ahonen
Laulaja-näyttelijä Maria Ylipään loistava lauluääni taipuu harvinaisella tavalla laulelmista hevirokkiin. Räppäyskin onnistuu paremmin kuin useimmilla alan konkareilla. Ylipää osaa myös liikkua ja tanssia. Maailmanluokan tähti, sanoi vierustoverini.
Yhtyeen johtohahmo on Marzi Nyman, joka vastaa sovituksista. Ville Herrala soittaa ja laulaa, kuten Niko Kumpuvaara, ja molemmilla on myös rooleja. Lavalla on ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita tyylillä ja huumorilla.
Kabareessa esitetyt laulut ovat kertomuksia naisen ja taiteilijan elämästä. Mieleen jäävät erityisesti Poikkisahattu nainen, Äiti kolmella vuosikymmenellä, Bloody Mary, Ilta, Taste of Decadence, The Tale of Smaug sekä Tautilaulu. Smaug-laulun alku ja nimi liittyvät teini-ikäisten huomioon äidistään ja Taru Sormusten Herrasta -teoksesta.
Viimeisenä Ylipää esitti Tautilaulun, jossa kerrotaan kaikista taudeista, joista lapset, koira ja aikuiset kärsivät ruuhkavuosina. Kertosäkeenä ilmoitus: ”Syyhyä en ota!”
Maija Kääntä
Poikkisahattu nainen
- Käsikirjoitus Maria Ylipää ja Matti Pentikäinen
- Esityskonsepti Maria Ylipää & Ystävät
- Tekstit Matti Pentikäinen, William Shakespeare ja Marjo Iso-Pahkala
- Sävellykset Marzi Nyman, Niko Kumpuvaara ja Ville Herrala
- Koreografia ja ohjaus Carl Knif
- Valot ja ääni Max Marshall ja Pekka Virtanen
- Esiintyjät Maria Ylipää (laulu), Marzi Nyman (kitara ja piano), Niko Kumpuvaara (harmonikka) Ville Herrala (kontrabasso)
Ensi-ilta Musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä 28.11.2025. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Itseen kirjoitettu kertoo samaistuttavan tarinan työväenluokkaisesta lähimenneisyydestä – arviossa TTT:n ensi-ilta
TEATTERI | Itseen kirjoitettu on taidokkaasti näytelty kertomus juurilleen palaavasta älykköpojasta. Teoriapitoinen tarina irvailee itselleen ja suuntaa peilin katsojan naamaan.
Tampereen isot teatterit ovat unohtaneet lapset – onneksi Valkeakoskella tehdään teatteria suurella sydämellä myös lapsille
TEATTERI | Yllättävän ajankohtainen Pekka Töpöhäntä näyttää, että pahaan ei pidä vastata ilkeydellä vaan hyvällä; siis ilolla, laululla, tanssilla, hymyllä ja huumorilla.
Helsingin Kaupunginteatterin Hildur nojaa näyttelijäntyöhön ja huumoriin
TEATTERI | Satu Rämön kansainväliseksi ilmiöksi nousseen dekkarisarjan ensimmäisen osan näyttämösovitus on kuin kotonaan Arena-näyttämön intiimiydessä.
Pikkuteatteri onnistuu mahdottomassa: sisällissodan kauhuista voi löytää valoa ja toivoa – arviossa Veriruusut
TEATTERI | Kangasalla nähdään jotain ainutkertaista – lasten ja nuorten teatteri esittää kuolemaan kulkevan hamekaartin viimeiset kuukaudet.




