Arvostelu: Tanssiin perehtyneellä kriitikolla oli kiinnostava mahdollisuus sukeltaa viikon sisään kahden eri Carmenin pyörteisiin, kun teos esitettiin Tampereen Oopperan, Tampere Filharmonian ja Tampere-talon tuotantona Tampereella oopperana sekä Suomen kansallisbaletissa Helsingissä balettina.

George Bizet’n Carmen, Tampereen Ooppera ja Tampere Filharmonia, Tampere-talossa 22.2.2020 ja Suomen kansallisbaletti, Kansallisoopperassa 27.2.2020.

Kelle Carmen-teoksen sävelet eivät olisi tuttuja? Jopa ne, jotka eivät ole koskaan nähneet tätä Georges Bizet’n vuonna 1875 säveltämää oopperaa, tunnistavat siitä varmasti joitakin kappaleita. Habanera, Seguidilla, Aragonaise tai viimeistään Toreadorien marssi herättää tuttuuden tunteen, osaa kappaleet yhdistää oopperaan Carmen tai ei.

Teoksen musiikki ei sen kuuluisimpiin aarioihin lopu. Kokonaisuudessaan ooppera on nelinäytöksinen ja kestää noin kolme tuntia. Oopperan lisäksi teokseen on vuosikymmenten kuluessa tiukasti tarttunut tanssimaailma. Itse asiassa tanssijat ehtivät Bizet’n edelle. Carmenin libretto pohjautuu Prosper Mériméen samannimiseen novelliin vuodelta 1845. Klassisen baletin ehkä kuuluisin koreografi Marius Petipa (muun muassa Joutsenlampi, Pähkinänsärkijä, Prinsessa Ruusunen) tarttui tarinaan heti tuoreeltaan ja Carmen et son torero tanssittiin Madridissa jo 1845.

Ensimmäinen Bizet’n musiikkiin tehty Carmen-baletti oli Roland Petit’n koreografia. Pariisin baletti kantaesitti sen Lontoossa vuonna 1949. Balettiversiot Carmenista ovat useimmiten olleet oopperaa huomattavasti lyhyempiä. Tanssissa on käytetty paljon venäläisen Rodion Štšedrinin Carmen suite -lyhennelmää ja sovitusta.

Balettikoreografien lisäksi Carmeniin ovat tietenkin tarttuneet nykytanssiryhmät, esimerkiksi Suomessa usein vieraillut ruotsalainen Cullberg Ballet (koreografi Mats Ek, 1992), sekä tarinaa ajatellen itseoikeutetusti flamencotanssijat.

* *

Helmikuussa on Suomessa ollut mahdollisuus sukeltaa Carmenin tunteikkaaseen maailmaan kahden eri tuotannon kautta. Tampere-talossa Tampereen Ooppera on tehnyt täysimittaisen oopperan Tampereen Oopperan kuoron ja lapsikuoron sekä Suvi Salmi Dance Companyn tukiessa solisteja. Päärooleissa lauloivat Niina Keitel (Carmen), Arturo Chacón-Cruz (Don José), Marjukka Tepponen (Micaëla) sekä Tommi Hakala (Escamillo). Ohjaus oli tanssitaustastaankin tutun Marco Bjurströmin.

Suomen kansallisbaletti esittää Carmenin balettiversion, joka on vuokrattu Norjan kansallisoopperasta ja -baletista. Englantilainen koreografi Liam Scarlett on tehnyt aiempia Carmen-baletteja pidemmän version. Musiikin sovituksesta vastaa englantilainen kapellimestari Martin Yates, joka on muokannut teoksen musiikkia niin, että siinä on osia muustakin Bizet’n tuotannosta. Teos on saanut ensi-iltansa Norjan kansallisbaletissa vuonna 2015, ja se on Scarlettin ensimmäinen kokoillan baletti.

Alfio Drago nahkaan pukeutuneena Escamillona uhkui Kansallisbaletin Carmenissa voimaa ja jopa vitsikästä seksuaalisuutta. Kuva: Mirka Kleemola

* *

Kahden Carmenin katsominen viikon sisään oli kiinnostava mahdollisuus verrata kahden eri taiteenlajin lähestymistapaa samaan teokseen. Tässä kohtaa on paras tunnustaa, että oopperapuolella taustani on hyvin ohut. Tanssipuolen sympatioistani huolimatta Carmen Scarlettin balettina ei silti vienyt voittoa. Jossain kohtaa olin jopa kuulevinani mielessäni laulua! Molemmista versioista löysin omasta näkökulmastani sekä vahvuuksia että heikkouksia.

Musiikillisesti pidin Tampere Filharmoniaa (kapellimestari Alberto Hold-Garrido) vahvempana. Musiikki soi syvästi, tuki teoksen tunnetiloja ja kulki kauniisti yhtä matkaa laulajien kanssa.

Kansallisbaletin Martin Yatesin Carmen-baletin musiikkikokonaisuus ja -sovitus oli kummallinen vaahtokarkki-Disney-versio, jonka makeus narskui hampaissa asti. Sävelet onnistuivat tasaamaan niin intohimon kuin epätoivon kuohut yhdeksi kauniiksi soitannaksi. Toki ymmärrän Yatesin version rakenteen tavoitteen soljuvan tanssillisen kerronnan tueksi, mutta sokerikuorrutusfiltterin olisi voinut jättää pois.

Tampereella toisen puoliajan aloittaneen Intermezzon huilu piirsi väriseviä viivoja selässä niskaan asti. Minulle sopi hyvin, ettei näyttämökuvassa tapahtunut Tampereen oopperassa silloin mitään. Kappale on hyvin tanssillinen ja kansallisbaletissa se sopi hienosti Carmenin ja Don Josén duetoksi, jonka aikana he herkästi lähestyivät toisiaan. Musiikin ja tanssin molempien yltiöromanttisuus vaan söi kohtauksesta tehoja.

Baletin vahvuutena on ollut mahdollisuus hioa itse tarinaa. Pitkässä, kokoillan versiossa Liam Scarlett kuljettaa juonta selkeästi ja loogisesti kohti traagista lopputulosta. Baletin tanssillista kerrontaa ei ole vaikea tulkita.

Oopperan kanssa itselläni on ongelma. Tiedostan, että parasta olisi heittäytyä nauttimaan laulusta ja sävelistä. Sen sijaan en malta olla seuraamatta sanoja, jotka tuntuvat tasaisesti olevan erikoisessa ristiriidassa toiminnan kanssa, puhumattakaan siitä, kuinka pitkään solisti jaksaa pyörittää yhtä ja samaa asiaa. Toimiakseen tietysti heti seuraavassa henkäyksessä täysin epäloogisella tavalla.

Carmenin kuolema oli tyylikkäästi toteutettu Tampereen Oopperassa. Don José Arturo Chacón Cruz jäi halaamaan pelkkää pukua. Kuva: Petri Nuutinen

Pidin kovasti Tampereen Oopperan tyylikkäästä Carmenin kuolemasta. Ikävä kyllä kekseliäs puvusta kuoriutuminen tapahtui hätäisesti naurettavan sormuksen heitto -eleen jälkeen. Jännite traagiseen loppuhuipennukseen ei ehtinyt syntyä.

Kansallisbaletissa sen sijaan loppukohtauksesta rakennettiin kauhuelokuvamainen painajainen, jossa ehdittiin koskettavasti vielä käydä läpi kaikki teoksen keskeiset tunnetilat ennen vääjäämätöntä loppuratkaisua.

* *

Koreografisesti Scarlett on nivonut soljuvasti yhteen tanssillisia joukko- ja parikohtauksia sekä tarinaa kertovaa elekieltä, kävelyä ja istuskelua. Vahvaa ja tuttua baletin liikesanastoa on rikottu ja täydennetty nykybaletin mukaisesti etenkin monipuolisemmalla ylävartalon liikkeellä sekä parityöskentelyllä. Lennokasta ja hallittua tanssia on aina ilo katsoa.

Molemmissa teoksissa mietityttämään jäi olkapäiden pyörittely ja käsivarsien viettelyä ja houkuttelua kliseisesti merkitsevät liikkeet. Löytyykö jostain liikesanakirjasta määrittely, jossa eroottisuutta pakotetaan kuvaamaan näillä liikeradoilla? Kansallisbaletin tanssijoiden eduksi on katsottava, että heiltä tuo sujuu luontevasti. Tampereen Oopperan kuoron tupakkatehtaan naisten käsien heiluttelu ja säärten vilauttelu oli sen sijaan teennäistä ja vaivaannuttavaa.

Carmenin tarina soljui selvästi ja loogisesti eteenpäin Kansallisbaletissa. Carmen Rebecca King ja tehdastyöläinen Terhi Talo tukkanuottasilla. Kuva: Mirka Kleemola

Oopperan ohjaaja-koreografi Marco Bjurström on tottunut joukkojen liikuttelija. Parhaimmillaan suuri kuoro taikoi vähäeleisesti hienoja visuaalisia kuvia näyttämölle. Pahimmillaan lyhyetkin tanssiaskelsarjat olivat joukolle – sekä solisteille – liian haasteellisia. En tiedä, mikä merkitys oli kuusihenkisellä Suvi Salmi Dance Companylla. Joko tanssijoiden taidot eivät olleet riittävät tai heidän osuuksiensa koreografioimiseen ei ole ollut aikaa. Tanssillisesti parhaimman suorituksen Tampereen Carmenissa teki napakalla ja iloisella koreografialla Tampereen Oopperan lapsikuoro.

Visuaalisesti molemmat talot luottivat alkukuvassa tietenkin punaiseen. Tampere-talon valaistussuunnittelija Ville Syrjä sai niin alussa kuin lopussakin yhtenä lavastuselementtinä käytetyn pienen pyörönäyttämön sykkimään verenpunaisena sydämenä. Molemmissa teoksissa lavasteet vaihtuvat sujuvasti. Baletissa jätetään ymmärrettävästi tarpeeksi tilaa liikkumiselle. Oopperassa lavastussuunnittelija Kati Lukka oli rakentanut enemmän tasoja ja tilaa jakavaa pyöröäkin onnistuttiin välillä käyttämään mukavasti osana toimintaa. Lopun härkätaisteluareenan isot rakenteet jäivät sitä vastoin tyhjiksi rullakoiksi.

Norjasta tuotetun baletin puvuista vastasi alkuperäisen tuotannon pukusuunnittelija Jon Bausor ja Tampereen Oopperan pukusuunnittelijana toimi Kansallisoopperassakin pitkään työskennellyt Erika Turunen. Olen usein ihaillut Turusen oivaltavia yksityiskohtia viliseviä puvustustöitä. Tällä kertaa yleisilme jäi laimeaksi. Osa kuorosta oli kuin väärän kokoisen kaverin vaatteisiin pukeutunut. Bausorin balettipuvustuksesta ei ole erityistä sanottavaa, mieleen jäi Escamillo (Alfio Drago) keikailemassa nahka-asussa.

Molemmat esitykset olivat löytäneet yleisönsä. Yhteistä oopperalle ja baletille oli vahvasti keski-ikäinen ja sitä vanhempi katsojakunta. Baletin kahdella väliajalla sentään pyrähteli pieni joukko ulospäin astelevia teinejä.

Merja Koskiniemi

Carmen Suomen kansallisbaletissa 14.3.2020 saakka. Tampereen Oopperan Carmen-esityksen taltiointi nähtävissä Yle Areenassa.