Kuva: Heikki Järvinen

Mari Rosendahlin uutuuskoreografiassa Aliveness tanssivat Klaara Haapanen ja Joel Alalantela. He ovat toisilleen tuttu tanssipari, mikä näkyy heidän ilmaisussaan luottamuksena ja varmuutena, vaikka tanssijat ilmentäisivät koreografiaan sisältyvää varovaisuutta ja epätietoisuutta.

Nykytanssin seuraaminen edellyttää katsojalta erityistä valppautta, sillä se ei ole tarinankerrontaa samassa mielessä kuin puheteatteri tai tuttuihin kertomuksiin perustuvat balettiklassikot.

Tanssiteatteri MD:n Hällä-näyttämöllä on pimeää. Kuuluu siipien iskuja ja kahinaa. Lepakoitako? Yksittäinen valopiste kohdentuu kyyristyneeseen hahmoon valaisten hänet vähä vähältä esiin. Heitä on vain kaksi, valaisija ja valaistu. Ovatko he öisessä metsässä, kumpikin kenties pakomatkalla? Naishahmo epäröi: olisiko viisaampaa jatkaa matkaa yksin, vai sittenkin turvallisempaa kaksin.

Haapasen ja Alalantelan vartalot punoutuvat ja kiertyvät yhteen, raajat kietoutuvat toisiinsa, pujottautuvat ja purkautuvat, etsien uusia tapoja tunnustella kumppania. Syntyy vaikutelma suostuttelusta ja asteittaisesta myöntymisestä. Tanssijoiden liikeradat ovat hitaita, mutta hypnoottisia.

Läpi tanssiteoksen sen lyhyet kohtaukset ovat tunnelmiltaan muuntuvia, vaikka vartaloiden toisiinsa solmiutuvat ja erkaantuvat liikkeet ovat variaatioistaan huolimatta perimmältään samoja. Kahden ihmisen raajat, neljä kättä ja jalkaa muodostavat ameebamaisen yksikön. On hämmentävää huomata, miten alun keskinäinen mukautuvaisuus vaihtuu alistamiseksi ja pakottamisesksi. Liikkeen rytmi on jotenkin rajumpi.

Klaara Haapanen ja Joel Alalantela. Kuva: Heikki Järvinen

Näyttämön takaseinälle heijastetulla videolla vaeltaa väsynyt joukko sotilaita kiväärit ja singot olallaan. Välillä heidän lomastaan häivähtää esiin vakavia ihmiskasvoja.

Tanssivan parin muodostamat kuviot saavat miettimään toimivatko he tapahtumien tulkkeina vai kokijoina. Myös teoksen musiikilla on merkitystä, sillä samantapainen liikesarja voisi ilmentää erilaisia tunnetiloja vain musiikin sävyjä muuttamalla.

Tanssiteoksen äänimaailma (Henri Puolitaival) on kuitenkin jotenkin häiritsevä ollen uskollinen MD:n nettisivujen kertomalle: ”Duetto on ottanut vaikutteita ympäristöstään sekä kommentoi ajankohtaista maailmanpoliittista tilannetta abstraktissa ja liikkeellisessä kontekstissa”. Jonkinlaisia tyynempiä hetkiä tarjoavat Jussi-Pekka Nuton säveltämät piano-osuudet.

Itselleni Aliveness-tanssiteoksen katsojana tuli yllätyksenä, miten suoraan omiin ytimiini osui esityksen loppupuolen kohtaus, jossa jälleen kerran tanssijoiden vartalot ja raajat kietoutuivat toisiinsa, mutta eivät enää tunnustellen, vaan  tunteensa tunnustaen.

Miten käsillä voikin ilmentää ihmisen yksin jäämistä niin kuin Klaara Haapanen sen tekee, sekä lohdutusta, mistä ei ole lohduksi. Se oli Joel Alalantelan tehtävä, viiltävät jäähyväiset. Tämä olisi ollut mielestäni juuri oikea hetki lopettaa esitys. Tanssiteos kuitenkin päättyy italialaiseen partisaanista kertovaan kansanlauluun, jota Aliveness-koreografia omalla tavallaan mukailee.

Ritva Alpola

Tanssiteatteri MD: Aliveness

• Koreografia Mari Rosendahl
• Tanssi Klaara Haapanen, Joel Alalantela
• Valosuunnittelu Sari Mayer
• Äänisuunnittelu Henri Puolitaival
• Piano-osuuden sävellys Jussi-Pekka Nuto
• Puvustus Mari Rosendahl
• Asujen ompelu Laura Lipiäinen
• Tuotanto Tanssiteatteri MD

Ensi-ilta Tampereen Hällä-näyttämöllällä 9.11.2024. Esityksiä 22.2.2025 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua