Tanssiarvio: Giséle Viennen koreografia toi Alminsaliin turvetta, tennareita ja elektronisen musiikin historiaa. Teos uuvutti unen rajamaille, kunnes tuli hiljaista.

Giséle Viennen Crowd Helsingin juhlaviikoilla Suomen Kansallisoopperan Alminsalissa 29.8.

Perinteinen teatterin katsomo on siitä katala olosuhde, että oikean esityksen osuessa kohdalle saattaa samettipäällysteiseen tuoliin nukahtaa kesken kaiken. Minulle oli käydä näin Helsingin juhlaviikkojen Crowd-teoksen esityksessä torstaina 29.8.2019. Ranskalais-itävaltalaisen Giséle Viennen koreografia loi Kansallisoopperan Alminsaliin niin turvallisen, keskittyneen ja pehmeän junnaavan tunnelman, että jouduin pinnistelemään, etten jatkanut teoksen kokemista vain omassa mielikuvituksessani.

Crowd on joukko nuoria ihmisiä, matkalla ei minnekään, nauttimassa ja kokemassa elämää turpeella päällystetyn näyttämön yllä, kovaäänisen teknomusiikin alla. Crowdissa liike hidastuu ja kompleksinen, tunteva ihmisyksilö tulee joukosta näkyviin. Crowd tuo esiin himon, aggression, pettymyksen, nautinnon, hädän, ilon. Crowd on ehkä oodi sille, että kaikki on ohimenevää – niin konfliktit, euforiset kokemukset yhteisöstä kuin päättymättömältä tuntuvat yötkin.

Hidasta liikettä ja aisteja turruttava äänimaailma

Ranskassa vuonna 2017 ensi-iltansa saanutta teosta kannattelee alusta loppuun Peter Rehbergin kuratoima ja elektronisen musiikin historiaa läpileikkaava soittolista. Esiintyjät piirtävät näyttämölle hidastetun liikkeen, muutamien esineiden ja vaatteidensa avulla yllättävän samaistuttavan kuvan koko yön kestävistä juhlista, joista kukaan ei lähde pois kesken kaiken. Tanssijoiden hidastettu liike on taidokkaan tarkkaa ja erityistä arvoa annan tanssijoiden hitaille katseiden ja kasvojen eleiden koreografioille. Näyttämöllä tapahtuu paljon yhtäaikaisesti – kuitenkin niin hitaasti, että merkitsevät katseet ja yksittäisen käden kulkeutumisen toisen lanteille ehtii havaita.

Tekno ei valitettavasti kuulu kiinnostuksenkohteisiini, sillä bassontäyteinen äänimaailma turruttaa kaikkia aistejani. Hidastettu liike on kiintoisaa aikansa, mutta dynamiikan tasaisuus saa otteeni esiintyjien välisen dynamiikan havainnoinnista herpaantumaan. Ajattelen useammin kuin kerran small talkia ystäväni kanssa ennen esitystä: ”Tiedätkö muuten kauanko tämä esitys kestää? En huomannut, että missään olisi kerrottu.”

Katson tanssijoita turvallisen etäältä, pimeästä pehmeältä penkiltä ja myötäelän liikettä omassa kehossani. Kokemuksesta tiedän, että puoli tuntia hidastettuja tanssiliikkeitä katseen alla voi tehdä kehoon aika jähmeän uupuneen olon. Olen lähellä nukahtaa.

Joukko astuu päärooliin, kun äänet vaimenevat

Sitten tulee hiljaisuus. Esiintyjät ovat päätyneet omilla tavoillaan lepäämään turpeelle, laajenevista rintakehistä ja kohoilevista paljaista vatsanpeitteistä näkee tanssin aikaansaaman hengästyksen. Yksi käsi liikkuu, hamuilee kohti toisen rintakehää. Kirkasväriset vaatteet ovat jo nuhjuuntuneet, hiukset menneet takkuun. Näin näyttämöllistyy ”välikuolema”: toisiinsa kietoutuneet yksilöt ovat taas hetkeksi kadonneet ja joukko on ryöminyt takaisin esiin.

Tässä hetkessä on se täyttymys, jota kiivastahtiseen musiikkiin sinkoilevat hidastettua liikettä rikkovat yksittäiset pyrähdykset eivät minulle antaneet. Tässä hetkessä aistini terävöityvät taas ja ajattelen, onko tämän näyttämön hiljaisuus tällaista hassun pulputtavaa lorinaa ja kohinaa. Ihailen ihmisruumiin pehmeyttä ja tätä hetkellistä kollektiivisen levon elettä. Hiljaisuus katkeaa hienovaraisesti, surround-äänisuunnittelu pääsee hetkiseksi oikeuksiinsa ja juhlat jatkuvat taas.

Mitä joukko jätti jälkeensä?

Crowd onnistui lumoamaan minut ajoittain tempoonsa ja toi näyttämölle elävän kuvan moninaisesta tuntevasta ihmisjoukosta. Tähän ihmisjoukkoon mahtui loukkaamista ja rakkaudenosoituksia, tökeröyksiä ja ystävällisyyksiä, toteutumattomia haaveita ja harkitsematonta hedonismia. Siis muun muassa niitä asioita, joista myös minua ympäröivät ihmisjoukot syttyvät ja ahdistuvat. Näitä kaikkia oli ilo nähdä kokonaistaideteoksessa, joka asettui sanojen tuolle puolen ja luotti liikkeeseen ja yleisön kykyyn luoda näkemälleen monimutkaisia merkityksiä.

Crowd oli ehkä oodi sille, että kaikki on ohimenevää. Paitsi turve, joka jäi näyttämölle ihmisjoukon sinne unohtamien muovipullojen ja sipsipussien seuraan odottamaan seuraavaa esitystä.

Alli Mattila

 

Crowd

Konsepti, koreografia ja lavastus: Gisèle Vienne

Lavalla: Philip Berlin, Marine Chesnais, Georges Labbat, Sylvain Decloitre, Sophie Demeyer, Vincent Dupuy, Massimo Fusco, Rémi Hollant, Oskar Landström, Theo Livesey, Louise Perming, Katia Petrowick, Jonathan Schatz, Henrietta Wallberg & Tyra Wigg

Avustajat: Anja Röttgerkamp & Nuria Guiu Sagarra

Musiikki: Underground Resistance, KTL, Vapour Space, DJ Rolando, Drexciya, The Martian, Choice, Jeff Mills, Peter Rehberg, Manuel Göttsching, Sun Electric & Global Communication

Musiikin editointi ja soittolista: Peter Rehberg

Äänisuunnittelu: Stephen O’Malley

Ääniteknikko: Adrien Michel

Valosuunnittelu: Patrick Riou

Dramaturgia: Gisèle Vienne & Dennis Cooper

Tuotanto: DACM