Kuvat: Tero Takalo-Eskola / Like Kustannus
SARJAKUVA | Jokainen voi löytää Kamalan luonnon hahmoista itseään ja nauraa itselleen. Albumillisen hotkiminen kerrallaan on kuitenkin kuin söisi kymmenen pullaa peräjälkeen.
”Lukija haluaa hahmon pysyvän samanlaisena, mutta haluaa samalla siltä uusia viisauksia.”
ARVOSTELU
Kamala luonto – parhaassa seurassa
- Tekijät Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen.
- Like, 2022.
- 80 sivua.
Eläinsarjakuva Kamala luonto on tämän hetken parhaita kotimaisia sarjakuvia. Sen paras oivallus on, että eläinhahmojen avulla on mahdollista käsitellä ihmiselämän syvällisiä ajatuksia osoittelematta ketään sormella. Eläinhahmojen avulla voi myös vitsailla esimerkiksi uskonnosta, mikä suomalaisessa kulttuurissa olisi muuten tabu.
Jokainen voi löytää hahmoista itseään ja nauraa itselleen. Löydän itsestäni paljon ilveksen piirteitä: hieman synkkyyteen taipuvainen, aina valmis syömään vähän lisää, nukkumisen sijasta miettii öisin mitä mielenkiintoisimpia ajatuksia. Miten takamus voi olla leveämpi kuin etumus? Miksi sormi sopii niin hyvin sieraimeen?
Parhaassa seurassa -albumi (Like, 2022) jatkaa tuttua hahmojen kehittelyä. Se on juuri sellainen kuin odotinkin sen olevan. Toivoin jopa, että albumi olisi hieman yllättänyt. Kun hahmot ovat seikkailleet jo niin monta vuotta, tekijöillä on varmasti jonkin verran hankaluuksia taiteilla tuttuuden ja tuoreuden välillä. Lukija haluaa hahmon pysyvän samanlaisena, mutta haluaa samalla siltä uusia viisauksia.
Strippisarjakuvan hankaluus on siinä, että strippi on kertakäyttötavaraa. Osa albumin stripeistä on jo tullut vastaan sanomalehden sivuilla. Albumeissa olisi mahdollisuus kehitellä laajempia teemoja, mutta tässä en sellaista havainnut.
Havaitsin, että kaikkein mieluiten luen ilvekseni Aamulehden sivuilta yksi kerrallaan – se on sokeri pohjalla, joka päättää lehdenluvun hyvään mieleen. Albumillisen hotkiminen kerrallaan on kuin söisi kymmenen pullaa peräjälkeen. Havainto johti siihen, että hieman jopa epäröin avata albumia. Entä jos nyt lukeminen ryövää minulta tulevan nautinnon, kun lehden sivuilta avautuu sarjakuva, jonka olen jo lukenut?
Elina Talvio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Solidaarisuutta Ukrainalle – arvioitavana Aino Sutisen Ajattelen Ukrainaa koko ajan
SARJAKUVA | Dokumentaariseen sarjakuvaan erikoistunut Aino Sutinen on kirjannut ylös päiväkirjamaista pohdintaa Ukrainasta ja keskusteluja ystävien ja asiantuntijoiden kanssa.
Olisipa kesä ja kärpäsiä – arviossa Lyhenevä kesä 6: Tuhannen palan palapeli
SARJAKUVA | Käsikirjoittaja Pauli Kallion ja piirtäjä Reetta Niemensivun lyhenevän kesän lapsuuden seikkailut saavat lukijankin harmit haihtumaan.
Ville Rannan viininmakuinen nuoruus kulttuurilehden piirtäjänä – arviossa Viininjuojat
SARJAKUVAT | Omaelämäkerrallinen ja itseironinen albumi kuvaa kaunistelematta pienen kulttuurilehden toimituksen meininkiä ja sen jäsenten myöhempiä vuosia.
Sami Makkosen sarjakuvallinen kauhu liikkuu pimeissä varjoissa – arviossa Sielujen kutoja
SARJAKUVA | Kansainvälisiä sarjakuva-alan palkintoja voittaneen Sami Makkosen tummasyinen kuvasto luo oivallisen taustan okkulttiselle kauhulle.
