Ruotsalaissarjakuva päivittää teinikuvauksen nykyaikaan – arviossa Hanna Gustavssonin Iggy 4-ever

Kuvat: Sammakko

Joskus mietin, miltä 2000-luvun vähemmän kaunisteltu versio Tiina-kirjoista näyttäisi. Hanna Gustavssonin Iggy 4-ever (Sammakko, 2022) tarjoaa yhden vastauksen: se on loistava päivitys siitä, millaista on olla teini.

Iggy 4-ever jatkaa muutamaa vuotta aikaisemmin ilmestynyttä Yölasta, mutta toimii itsenäisenä teoksena eikä vaadi taustalle ensimmäisen osan lukemista. Nimikkohenkilö Iggy on 14-vuotias ja kärsii: pojat ahdistelevat koulussa, suhde parhaaseen ystävään Julleen lohkeilee, kun mukaan astuu joukko yhdeksäsluokkalaisia, ja puhelin hajoaa käytyään ensin ostoskeskuksen vessan lavuaarissa ja sitten mikrossa kuivumassa. Kotona yksinhuoltajaäiti yrittää saada rahat riittämään.

Teoksen ainekset ovat hyvin arkipäiväisiä ja tunnistettavia ja kanavoivat nuoruuden ahdistusta. Iggy 4-ever välttää kuitenkin sortumisen teinikliseeksi, sillä kuvastossa on läpi kirjan mukana herkkyys. Gustavsson piirtää hahmoistaan hauskoja, herkkiä yksilöitä pienten yksityiskohtien kautta: sovituskopissa alkavat kuukautiset siistitään vaatekaupan tarjontaan, kun samalla parasta ystävää mietityttää, miksi hänen kuukautisensa eivät ole alkaneet, sekalaisella joukolla teinejä on välituntiviihteenä yhdessä katsottuja pieruvideoita samalla, kun alla poreilee monimutkainen henkilödynamiikka, ja äiti saa syntymäpäivälahjaksi kananmuotoisen munakellon, joka on ”vaan tuollainen pikkulahja” – ja samalla pois kännykkäsäästöistä.

Iggy 4-ever sivuaa arjen kuvauksessaan yhteiskunnallisia teemoja, jotka suodatetaan teinikatseen läpi. Esimerkiksi tuloerot näkyvät kipuilussa muista erilleen joutumisena ja rahatilanteen piilotteluna: hajonneen puhelimen korvaava kivikausimali merkitsee Iggylle irti maailmasta joutumista, ja kun äidillä ei ole antaa rahaa pizzaan, pysyäkseen mukana kaveriporukassa on esitettävä, että söi koulussa liikaa, ja väitettävä, että on tehtävä läksyjä elokuviin menemisen sijasta. Samalla Iggyllä on kuitenkin ymmärrystä äidin tilannetta kohtaan, ja heilahtelu omien halujen ja perheen tilanteen ymmärtämisen välillä on kuvattu kauniisti.

Seksuaalisuus ja sukupuolisuus ovat teoksessa myös esillä mutta eivät alleviivaavan näytösluontoisesti niin kuin liian usein käy. Kysymykset muodostavat luonnollisen osan teinien maailmaa, ja hen-keskustelu välähtelee lähinnä puheissa aikuisten kanssa. Eletyssä elämässä asiat vain ovat: binder näytetään mutta siitä ei tehdä tekemällä teemaa.

Gustavssonin piirrosjälki on loputtoman ilmeikästä olematta kuitenkaan liioiteltua. Ruudut liikkuvat paljon kasvokuvasta toiseen; erityisesti hienovaraiset muutokset Iggyn ilmeissä onnistuvat vangitsemaan tietynlaisen sulkeutuneisuuden, josta nousee pinnalle kuitenkin aina mielensisäistä maisemaa. Laajemmissa kuvissa yksityiskohdat houkuttelevat; kirjaan eivät kuulu geneeriset ihmismassat vaan tarkka havainnointi.

Iggy 4-ever on sarjakuva-albumi teineille ja kaikille muille, sillä se toimii monikerroksisuutensa ansiosta eri aallonpituuksilla. Sarjakuva-albumi ilmestyi ruotsiksi alun perin vuonna 2015 ja oli ehdolla sekä August-palkinnon että Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ainoa, mikä teoksessa kauhistuttaa on, minkä vuoksi kesti näin kauan saada teos suomeksi.

Anna Hollingsworth

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua