Klassista, meillä tuntematonta länkkäriviihdettä 1970-luvulta – arviossa Jim Cutlass -albumi Mississippi River

Kuva: Story House Egmont, piirros Giraud

Mississippi-joella höyryävän siipirataslaivan savuisessa salongissa on meneillään hitonmoinen korttipeli. Vastapäätä voittoisaa ammattilaista istuu kovaonninen tuleva tyhjätasku. Hyvin pukeutuneen nuorukaisen poskilla kukkii pisamia ja taakse suittu tukka on punainen. Kaitakasvon huulilla karehtii hymy, kun hän vihjaa vastustajan pelaavan kieroa peliä.

West Pointin sotilasakatemiassa New Yorkin osavaltiossa opiskellut veijari, Jim Cutlass on matkalla vastaanottamaan setänsä perintöä Louisianaan, seudulle, jolla pahin haukkumasana on pohjoiseen viittaava jenkki.

Belgialainen käsikirjoittaja Jean-Michel Charlier ja ranskalainen piirtäjä Jean ”Moebius” Giraud panivat uuden hahmon alusta asti piukkaan paikkaan. Työpari oli tiukassa tilanteessa itsekin. Palkkiokärhämä kustantajan kanssa oli ajanut taiteilijat laittamaan jäihin tunnetuimman hahmonsa, Amerikan lännessä seikkailevan Mike Blueberryn.

Samaisella kustantajalla oli kiistelystä huolimatta pokkaa pyytää lyhyttä tarinaa Pilote-lehden kesäkuun 1976 erikoislänkkärinumeroon. Taiteilijat tarttuivat toimeen mutta eivät halunneet tarjota vastapuolen käyttöön yhtään uutta Blueberry-ruutua. Kaikessa kiireessä he kehittelivät kokonaan uuden kertakäyttösankarin.

Jim Cutlass muistuttaa Blueberryä monin tavoin. Nuorukaisia yhdistää yletön välinpitämättömyys vaarojen edessä. Kumpikin uskoo lähes sokeasti erittäin riskialttiiden juonien ja harhautusten onnistumiseen. Kenties jolpit ovat vielä siinä iässä, jossa oma kuolevaisuus ei tunnu todelliselta vaikka viereltä kaatuu väkeä saappaat ja mokkasiinit jalassa.

Molempien onneksi ainakin jotkut armeijan korkeista kaluunakalleista osaavat arvostaa kyvykkäitä toiminnan miehiä, ja auktoriteetteihin löysin rantein suhtautuvat kuumapäiset jukurit mahtuvat armeijan rulliin. Kummankin sotilasarvo on luutnantti. Molemmat ovat valmiita pistämään henkensä peliin sorretun puolesta. Blueberry ajaa amerikan alkuperäisasukkaiden asiaa, Jim vastustaa orjuutta ja auttaa pakoilevia.

Jim Cutlass ei kuitenkaan ole tukkansa värjännyt Blueberry. Molemmilla rämäpäillä on ihmeellinen taipumus hankkiutua vaikeuksiin, mutta Jim tuntuu tekevän niin ihan piruuttaan, virnistellen vaikka henki menisi. Ajoittain rankasti ryyppäävä ja korttipelissä aina huijaava Mike Blueberry kantaa huolia harteillaan. Jim Cutlass on ainakin lyhyen tuttavuuden perusteella enemmän komeljanttari ja hulivili.

Liikettä!

Käsikirjoittaja Charlier iski tarinaa kovalla vauhdilla. Piirtäjä Giraud oli jo aiemmin päättänyt karsia kuvasta koukeroita ja karsi vielä lisää toteuttaessaan tarvittavat 17 sivua hengästyttävällä sivu päivässä -tahdilla. Piirros täyteen ladatuissa ruuduissa on huikean eläväistä. Liike korostuu, mikä sopii hyvin täynnä äkkinäisiä käänteitä olevaan tarinaan.

Kenties tarkoituksella Charlier jätti lyhykäiseen seikkailuun avoimen lopun. Sellaisenaan säilytetyn perustan päälle työpari rakensi kokonaisen albumin, joka ilmestyi vuonna 1979.

Sisällissodassa pohjoisen joukoissa taistellut Jim Cutlass tekee taas matkaa etelään. Seutu on sodan jäljiltä sekasortoisessa tilassa ja perintötila rappiolla. Kuistilla on vastassa kovia kokenut serkku Carolyn Grayson. Kiväärin ja kahden apulaisen kanssa hän yrittää pitää koijarit pois tontilta. Yhteisomistavat serkukset liittoutuvat pannakseen kampoihin kiinteistökeinottelijoille ja näiden palkkaamalle entisten orjien sakille. Tarinan alussa hankitut vihamiehet kaivautuvat koloistaan.

Varsinkin alkuperäisen lyhyttarinan jälkeen juoneen on siroteltu mausteita aikuisemmalle lukijakunnalle. Pahuus ei välttämättä näy naamasta ja hahmojen motiivit voivat olla monimutkaisia. Varjot ovat syviä ja pärstävärkit eläneen näköisiä. Hyviä pippureita ovat armoton oman edun tavoittelu, vallan väärinkäyttö ja orjuus. Härskimpää tarinarasvaa on kerrontaa rytmittävä väkivalta ja viittaukset tehtyihin tai himoittuihin joukkoraiskauksiin.

Kaukonäköinen käsikirjoittaja kylvi kiemuraisen kertomuksen täyteen hahmoja ja juonen juuria. Ennen kuolemaansa vuonna 1989 Charlier kerkesi kirjoittaa toista seikkailua noin puolikkaan albumin verran. Työtä jatkoi Christian Rossi, jonka kanssa Giraud teki 1990-luvulla vielä kuusi Jim Cutlass -albumia.

* *

Jim Cutlass: Mississippi River (2025) on toinen julkaisu Egmontin franko-belgialaisen lännensarjakuvan parhaimmistoa esittelevässä BD West -sarjassa, jonka avasi Suomessa aiemmin vain epävirallisesti julkaistu Blueberry-tarina Veren hinta (lue Ilkka Valpasvuon arvio täältä).

Jim Cutlass on iän myötä pikkuisen hapantunut, mutta sittenkin kelpo viihdettä. Toivottavasti sarjassa vielä palataan punapään vaiheisiin ja saamme nähdä millainen lännenmies Jim Cutlassista kasvoi.

Kimmo Ylönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua