John Byrne toi sarjakuviin seksiä – arviossa sarjakuva-albumi Ihmeneloset: Kun kutsuu… Galactus!

Kuvat: Wiki Commons / Story House Egmont

Ihmeneloset: Kun kutsuu… Galactus! -sarjakuva-albumin (Story House Egmont, 2025) aloittaa seksismin ja rasismin reunamilla flirttaileva Kunnia keisarille! -niminen seikkailu uudesta Rooman valtakunnasta Afrikassa. Hömelöille raiteille eksyvä kertomus paljastuu onneksi scifitarinaksi, kuten Ihmenelosten henkeen kuuluu.

Tarina on mukana varmaankin siksi, että se on aiemmin suomeksi julkaisematon. Koko albumi on suoraa jatkoa Egmontin vuonna 2005 julkaisemalle teokselle Ihmeneloset – tekijänä John Byrne.

Terrax saapuu maapallolle pahoin aikein.

Kun kutsuu… Galactus! -kokoelman päätarinassa Galactuksen kapinallinen käskyläinen Terrax saapuu maapallolle, ja tuo planeettoja ahmivan isäntänsä perässään. Ihmeneloset joutuvat tiukkaan välikäteen avaruusolentojen ottaessa mittaa toisistaan, ja joutuvat toimimaan oman etiikkansa äärirajoilla. Tarina on julkaistu suomeksi alun perin Ihmeneloset-lehden numeroissa 1–3/1984. Tarinan uusintajulkaisu sisältää pari aiemmin suomeksi julkaisematonta sivua.

Kyseinen tarina on mainio tapa tutustua Marvelin supersankariuniversumiin. Vauhdikkaan seikkailun alussa Ihmenelosten jäsenet ja heidän voimansa esitellään yksi kerrallaan, ja kertomuksen mittaan tavataan myös Kostajia ja muita sankareita.

Albumin lopettaa aiemmin Hämähäkkimies-lehden numeroissa 10–11/1985 julkaistu tarina, jossa Ihmeneloset vastahakoisesti auttavat arkkivihollistaan Tohtori Doomia saamaan valtakuntansa takaisin.

* *

Minulla on näihin seikkailuihin voimakas, henkilökohtainen suhde, sillä ne aloittivat oman supersankarisarjakuvien fanitukseni. Olin aiemmin lukenut Teräsmiestä ja Hämähäkkimiestä yksittäisinä numeroina, mutta en ollut innostunut niistä. Olin vannoutunut Aku Ankan lukija, kunnes sattuman kauppaa sain käsiini Ihmenelosten vuoden 1984 ensimmäisen numeron. Jo muutaman sivun luettuani olin myyty.

John Byrnen piirrosmaneerit näkyvät erityisen hyvin Ihmenelosissa. Hänen tyyliinsä kuuluvat, ohuet, viivotinsuorat viivat, sekä tietynlainen kulmikkuus. Miehet ovat vahvaleukaisia ja komeita, ja naisilla on isot silmät. Suut ja huulet ovat kaikilla hahmoilla hyvin samankaltaiset, ja sekä miehillä että naisilla on ylen pitkät raajat.

Yksi Byrnen suosion syistä on varmasti naishahmojen niukat, ihonmyötäiset pukimet, sekä hanakka tapa kuvata heitä pin-up-henkisissä asennoissa.

Byrnen naisilla on isot silmät.

* *

Sue Stormin osuutta on kautta aikojen yritetty kasvattaa Ihmenelosissa ja kertoa, ettei hän ole pelkkä ryhmän maskotti tai sivustakatsoja. Tarinassa Lapsuuden loppu Byrne yrittää parhaansa mukaan perustella kuinka Sue on itsenäinen nainen ja yhdenvertainen toisten Ihmenelosten kanssa. Silti muissa tarinoissa Byrne sortuu jättämään Suen näennäistehtäviin ja taustatueksi.

Kieltämättä Sue on hahmona vähän hankala. Hän ei ole ylivertaisen älykäs kuten Reed, eikä vedä konnia suorilta pataan kuten Ben tai Johnny. Sue on luonteeltaan sovitteleva ja maalaisjärkinen, joten tapahtumien todistajan ja kommentoijan rooli lankeaa hänelle kuin automaattisesti.

Byrne teki Sue Stormista yhä enemmän seksiobjektin kaltaisen.

* *

Teräsmies: Alkuperä -albumin arvostelussa valittelin digipainatuksen hailukoita värejä, mutta Ihmeneloset: Kun kutsuu… Galactus! -albumissa värit ovat jopa syvemmät kuin alkuperäisissä lehdissä.

Albumisarjan kansipahvit vain ovat niin heikkoa tekoa, että kotitonttu (tai muu mystinen ruttaaja) ehtii istua kannet pilalle jo ennen kuin teoksen on ehtinyt lukea loppuun.

Nostalgiallahan tällaisia tuotteita myydään, ja kohderyhmää ovat erityisesti ne, jotka ovat aikoinaan hävittäneet rakkaat lapsuuden lehtensä tai tahtovat ne hyllyynsä kätevänä yhteisjulkaisuna.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua