Ankkamestarin akanat – arviossa Loput Barks-tarinat

Kuva: Kimmo Ylönen, piirros Vicar

Jättikirjat, Aku Ankan parhaat -albumisarja, Juhlasarjat ja viimeisimpänä kokoelmat nimikkeellä Carl Barksin sankarit. Omasta hyllystä löytyy noin kolmen vaaksan verran  Disney-yhtiöiden maineikkaimman sarjakuvatyöläisen kirjoittamia ja piirtämiä tarinoita. Mitä vielä julkaisemattomia namupaloja mahtaa kätkeä sisäänsä uutuuskirja Loput Barks-tarinat (Story House Egmont, 2023)?

Koiranpommi posahtaa heti silmille. Ensimmäisen tarinan pääosassa ei ole ankka. Ruuduissa ravaa keltainen ja sekarotuinen Pluto-piski. Vuonna 1942 julkaistu tarina sisältää sabotaasia ja sota-ajan vakoojakammoa. Telakalta huvipuistoon ja takaisin kirmaava, kiipeävä, rullaluisteleva ja lentävä takaa-ajo on kuin animaatio, josta on paperille painettaessa poistettu ruutuja. Piirros on vähimmällä mahdollisella vaivalla tehty. Asiantuntijat arvelevat viivan olevan Bruce Bushmanin käsialaa.

Kiireinen koira. Piirros: ilmeisesti Bruce Bushman

Kirjan kannessa luetellaan tarinoiden tiedetyt piirtäjät. Carl Barks itse ei kuulu tähän joukkoon. Tuhansia sarjakuvasivuja piirtäneen mestarin anti typistyy tällä kertaa käsikirjoitukseen tai jonkinlaisen tarinarungon tarjoamiseen.

Aloittavan tarinan tuolloin vielä animaatiostudion puolella ahertanut Barks naputti työajan ulkopuolella työkavereiden Jack Hannah ja Nick George kanssa. Kolmikon kiikarissa olivat helpot taalat.

Eläkepäivillään, vuosina 1968 ja 1975, Barks kirjoitti tilaustyönä tarinat Pitkän iän salaisuus ja Rämäpäiset riippuliitäjät. Piirtäjä Vicar siirsi sepitelmät kustantajan kasan pohjalta julkaisukuntoon 1980-luvun alkupuoliskolla.

Hevostellen halki historian on Barksin vuonna 1993 piirtäjä Van Hornin kanssa kokoon keittämä aarrejahti. Kaukana on kaukana on 98-vuotiaan Barksin hahmottelema perimmäiseen pohjolaan sijoittuva seikkailu, jonka käsikirjoittaja John Lustig venytti valmiiksi ja Pat Block piirsi.

Kirja esineenä on Egmontin viimeaikaisista ankkajulkaisuista tuttua korkeaa laatua. Kannet ovat kovat ja paperi kunnollista. Toimitus on tehnyt tunnollista työtä.

Paraskaan painojälki tai innokkainkaan esipuhe ei kuitenkaan pelasta tuhnua sisältöä. Tarinoista puuttuu irtonainen riemuralli ja osuvat oivallukset. Ilkeys ja ahneus korostuvat. Irvistys on nopeasti loppuun kulutettu ilme. Vara on parasta, kun kierrätetään vanhoja. Lukukokemus on kaiken kaikkiaan työläs.

Seikkailu hyytyy. Piirros: Pat Block

Kenties kiinnostavimman kulman kirjan sisältöön tarjoaa toiseksi valittu tarina Magentanpunainen mysteeri. Sen taikinajuuri on Barksin vuonna 1952 julkaistu Etelä-Amerikkaan sijoittuva seikkailu Punainen postimerkki, englanniksi The Gilded Man, jonka voi lukea ainakin jättikirjasta Minä Aku Ankka.

Paul Murray karsi jutun tiiviimpään muotoon vajaa kymmenen vuotta myöhemmin. Vaivoja säästävän väännöksen pääosaan on istutettu Mikki Hiiri. Tupun, Hupun ja Lupun tilalla setäoletettua auttavat Mortti ja Vertti. Hannu-serkku on korvattu katalalla filatelistilla.

Aarteen luo kuljetaan oikotietä. Alkuperäisen tarinan englanninkielisessä nimessä mainittu kultainen mies, El Dorado, puuttuu kokonaan. Lukemalla jutut rinnakkain tai pelkästään piirrosta vierekkäin vilkaisemalla huomaa, mistä tulee Barksin maine ja mitä taas voisi jättää omaan arvoonsa. Jyvät ja kultajyvät on sadosta jo eroteltu. Nyt lakaistaan kasaan akanoita.

Kimmo Ylönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua