Ämmän poikien monet edesottamukset – Matti Hagelbergin Suomaan kansan muinaisusko

Kuvat: Veikko Somerpuro / WSOY

Läskimooses on Matti Hagelbergin (s. 1964) suurtyö, vuosina 2012–2020 ilmestynyt sarjakuvalehti, jonka numerot Asema kustannus kokosi vuonna 2021 yhteen kolmekirjaiseksi ja 1500-sivuiseksi järkäleeksi.

Läskimooses on yksi suomalaisen sarjakuvan hienoimpia töitä, ja sitä tulisi pitää modernina mestariteoksena. Näin ei ole, sillä sarjakuva on, kuten tiedetään, Suomessa samassa asemassa kuin suurin osa muustakin taiteesta. Suosituimmillaan sarjakuva on harmitonta koko kansan viihdettä, useimmiten se jää pienen asiaan paneutuneen kulttuurieliitin huviksi. Jopa monet kirjallisuuden harrastajat tuntevat edelleen epäluuloa sarjakuvia kohtaan.

Toisinaan väitetään, että suomalaiset vierastavat sarjakuvia, koska ajattelevat niiden olevan lapsille. Olen eri mieltä, merkittävä osa ihmisistä tietää, että sarjakuvien kirjo on valtava. Yleinen mielikuva sarjakuvista on, että ne ovat lapsellisia, mikä on eri asia kuin lapsille suunnattu. Vakava kansa, jonka poplauluissakin on kyse kaipauksesta ja ahdistuksesta, ei tartu kevyeksi luulemaansa helpolla.

Oletettu lapsellisuus on tietysti harhaa, mikä ei tarkoita, että parhaat sarjakuvat ottaisivat itsensä kuolemanvakavasti. Sarjakuva taipuu mihin vain, mutta usein se on leikkisä, humoristinen, satiirinen ilmaisumuoto.

Myös Hagelbergin teoksissa on reilu kauhallinen satiiria, swiftiläistä Lilliputin saarelle suuntautuvaa etsintäretkeä, jossa hymy vuorottelee kylmän toteavuuden kanssa. Ja niin kuin Jonathan Swiftin (1667–1745) tarinoissa, Hagelbergin esittämä todellisuus ei ole tyystin vieras fantasiamaailma, vaan lukijalle monesta syystä tutun oloinen.

Suomaan kansan muinaisusko (WSOY, 2023) ei ole poikkeus. Kyseessä on Läskimooseksen prequel, joka on ilmestynyt Kirkko ja kaupunki -lehdessä vuosina 2018–2019, mikä kertoo suomalaisen sarjakuvan pitkään kestävistä kustannusprosesseista. Samalla teos on, hämmästyttävää kyllä, ensimmäinen Hagelbergin sarjakuvatyö melkein 20 vuoteen, jonka on julkaissut iso kustantamo pienien sarjakuvakustantamoiden tai Hagelbergin omakustanteiden sijasta.

* *

Läskimooseksen idea oli tarjota vaihtoehtoinen versio maailmankaikkeuden synnystä ja historiasta scifi-eepoksen keinoin. Mukana seikkaili myös Hagelbergin aiemmista teoksista tuttuja hahmoja, kuten Marsin valtias Lauri Kenttä ja presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Läskimooses on tappajaplaneetta, joka Lars von Trierin (s. 1956) Melancholia-elokuvan (2011) nimikkoentiteetin tapaan sinkoutuu avaruuden halki kohti maapalloa. Sarjan edetessä mukaan hiipii vaihtoehtoinen tulkinta: kenties Läskimooses on vain yhden elämäänsä pettyneen miehen toiselle yksinäiselle miehelle sepittämää houretta, eskapismia oikean maailmantuhon, ilmastonmuutoksen, varjossa?

Suomaan kansan muinaisusko on sivujuonne Läskimooseksen kertojan sepittämässä kuumeisessa profetiassa. Tätä ei tosin voi Suomaan kansaa lukemalla päätellä eikä teosta kannata jättää välistä sen takia. Suomaan läpi voi kahlata tuntematta massiivista pääteosta, vaikka kytkös Läskimoosekseen on olemassa julistavine kertojaäänineen kaikkineen (ja teoksen loppu vihjailee, että jatkoa voi vielä tulla).

* *

Suomaan kansa on 2004 Otavalta ilmestyneen ja ennen Läskimoosesta Hagelbergin magnum opuksena pidetyn Kekkosen tapaan eräänlainen Suomen ja suomalaisuuden vaihtoehtohistoria, jossa kaikki on lukijalle tunnistettavaa ja samalla kuitenkin hieman toisin.

Nimeltään teos mukailee uskontotieteilijä Uno Harvan klassikkoa Suomalaisten muinaisusko (WSOY, 1948). Sarjakuvan keskiössä ovat suoma(a)laisuuden synty ja luomismyytit. Hagelberg luonnostelee Suomaan heimot, jotka raamatullis-kalevalaisesti etsivät omaa pyhää maata, jossa elää ja kasvaa turvassa. Ohessa irvaillaan kansojen tavoille mytologisoida itse itseään.

Suomaalaisuuden alkujuuri on mytologinen nainen, Ämmä, jonka pojista kasvaa suomaalaissukuisten heimojen seitsemän esi-isää. Heidän edesottamuksensa luovat pohjan suomaalaisten kulttuurille. Erityisen tärkeitä ovat vanhin poika, Uro, ja hänelle iän kaiken katkera Kale. Ohimennen selitetään suomaalainen kansanluonne, urheiluhulluus ja sanojen synty.

* *

Teoksen ulkoasu on kaunis. Hagelbergin teokset ovat aina olleet viimeisen päälle toteutettuja, mutta jo Suomaan kansan muinaisuskon punainen kansi kiiltävän kultaisilla detaljeilla on vaikuttava. Hagelbergin ainutlaatuinen raapekartonkitekniikka on vuosien mittaan monipuolistunut. Hänen paksuviivaiset ja selkeälinjaiset, kuin metalliin etsatun näköiset piirroksensa ovat saaneet rinnalleen yhä enemmän kollaasia, ohuviivaisempaa ja jopa luonnosmaisempaa työtä sekä fotorealistista ilmaisua.

Suomaan kansassa tyyli vaihtelee kahden päälinjan välillä. Mukana on Hagelbergille ominaisia pilapiirrosmaisia ja piirteiltään yksinkertaisia hahmoja, mutta niiden rinnalla on realistisempia kuvia, joiden taustalla tai lomitse kulkee ohuita vaakasuoria viivoja tuomassa ruutuihin tietynlaista tunkkaisuutta, kuin tarina olisi luonnosteltu viivalehtiöön.

Kahden tyylin vuorottelua käytetään korostamaan tarinan kerroksellisuutta. Esimerkiksi apinamaisena karikatyyriolentona piirretty Ämmä näyttää jälkipolvien mielestä Raquel Welchilta. Jako näkyy jopa teoksen sisäkansissa, joihin on kuvattu Suomaan kartta kahdella eri tyylillä. Visuaalisuus tukee kerrontaa tuoden esiin, kuinka myyttien ja todellisuuden välinen suhde on monitahoinen. Hagelbergilta itseltään näyttävän kertojan luotettavuuskin on kyseenalaistettavissa.

Värit ovat pääasiassa lämpimiä, yleensä yhdessä ruudussa on mustan lisäksi vain yhtä väriä, joka on useimmiten jokin punaisen tai oranssin sävyistä, vaikka myös vihreää, keltaista ja sinistä nähdään rajoitetusti. Yhdellä sivulla on pääasiassa 9 tasakokoista ruutua, tästä jaottelusta poiketaan vain harvoin.

* *

Hagelbergia kutsutaan lehti- ja verkkoartikkeleissa “kansainvälisesti arvostetuksi”. Tämä on suureellinen ilmaisu sille, että häntä julkaistaan Ranskassa. Kotimaassa huomio on jäänyt sarjispiireihin. Läskimooseksella oli ainakin Ylen Sarjakuvaelämää-dokumentin mukaan alle 80 tilaajaa. Kirkko ja kaupunki toi Hagelbergille mahdollisesti laajimman yleisönsä kotimaassaan koskaan tai ainakin vuosiin, mikä saattaa selittää WSOY:n kustannuspäätöstä.

Jos edes vahingossa tätä juttua klikannut ja sarjakuvat yleensä väliin jättävä lukija ei ole vielä Hagelbergin tuotantoon tutustunut, Suomaan kansan muinaisusko antaa pehmeimmän mahdollisen laskeutumisen tekijänsä maailmaan. Tajuntaansa kannattaa laajentaa edes joskus.

Mikko Lamberg

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua