Voimaryhmän neljäs albumi on tyylikäs, hikinen ja tarttuva – arviossa Vauhtikuume

Tamperelaisen Voimaryhmän vuoden 2001 debyytti Straight Outta Tampere vietti viime vuonna jo 20-vuotisjuhliaan, mitä juhlistetaan uusintajulkaisulla. Leppoisaan tahtiin levyttänyt ska-yhtye julkaisee samoihin aikoihin myös uutta musiikkia. Yhtyeen neljäs albumi Vauhtikuume (Psychedelica, 2022) pitää nimensä mukaisesti kiinni nytkyttävän skan reippaasta sykkeestä.

Pyörteilevän saksofonin tuuttauksilla ja ”Mitä?”-huudolla liikkeelle syöksyvä Mitä tahansa -avausraita nytkyttää mollivoittoisen hikisesti. Solistien Vellu Lehtosen ja kitaristi Quitsi Loposen hienosti toisiaan täydentävä laulutarinointi on yksi Voimaryhmän tavaramerkeistä. Jos Voimaryhmä on joskus maalaillut ska- ja reggaerytmeillä kohtuullisen raukeastikin, on meininki nyt pääsääntöisesti aika tiukkaa ja ytimekästä. Biisitkin saattavat loppua ykskaks yllättäen.

Albumin nimibiisi Vauhtikuume yhdistelee kitaristien Quitsin ja Jarppi Laaksosen nytkettä ja ska-sahaa raukeammin. Vierailevan tähden Tuomas Erikssonin surffikitara tuo tummasyiseen pyörteeseen omaa väriään ja miehen vetopasuuna täydentää Inari Ruonamaan baritonisaksofonin ja Sami Sippolan tenorisaksofonin tuuttausta. Tomi Hyttisen lyömät ja Markus Ojalan basso sykkivät hiukan mietiskelevämmässä tahdissa.

Valoisammin svengaava Sateeseen ei pienestä kastumisesta murheita kanna, vaikka ihmiset tuijottavat ikkunoistaan kummissaan. Lyhyt aurinkoinen kesäbiisi saa peräänsä Uus Fattyn reippaamman ska-tunnelmoinnin, jossa laulua ei oikeastaan ole vaan sanailut muistelevat mm. edesmenneen kitaristin Billy Niemisen akatemiaa. Romuralli kaahaa energisesti diskoon tarttuvalla potkulla ja nousee levyn innostavimpiin menopaloihin. Hei-huudatukset nostavat hien pintaan. Nyt lähdetään radalle!

Arabianin savuinen instrumentaalileijailu matkaa raukeiden torvien maalauksilla tummissa syövereissä, Parturiin ja töihin vastavuoroisesti kiiruhtaa iloisen pirteästi. Lemmenpyssyjen Samuli ”Klint” Karvinen vierailee laulussa mörisemässä.

Peli on pelattu tuuttaa ja soutaa jälleen raukeammin, mutta hyvällä koukulla. ”Peli on pelattu, mutta pelataan silti vielä” -kerto jää päähän. Veikeästi pohdiskeleva Viidakon läpi kulkee läpi valheiden viidakon. Taustalla pulssi nytkii, torvet tuuttaavat ja bändi soi kaulukset tyylikkään särmässä. Parhaita uusia tuttavuuksia sinkkunostojen ulkopuolelta.

Päätöksenä soiva riehakas Jalanheiluttaja kaahaa nimensä mukaisesti svengaten, mutta hallitun kaoottinen pyörteily huutaa liveympyröihin, jossa yleisön tanssihiki tiristetään loppuun. Sitähän toki kaipaa koko levy, mutta näin kotikuuntelussakin Voimaryhmä jatkaa tutun vahvalla biisimateriaalilla. Tyylikästä, hikistä ja tarttuvaa.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua