Kuva: Timmion
LEVYT | Rosettesin debyytti on taitavasti tuotettu ajaton paketti. Kuin lämmin viltti, jonka voi vetäistä päällensä.
”Raikas retroilu ja vilpittömästä diggailusta kumpuava meininki on timanttia.”
Syksyllä 2021 alkunsa saanut kahdeksanhenkinen Rosettes on kypsytellyt esikoisalbumiaan sopivalla lämpötilalla ja hiljaa keitellen. Takana on muutama irtosingle, kuten mainion menevä Meaning of Music vuodelta 2023.
Debyyttialbumi on Lifestyles (Timmion, 2025) rakennettu menevien sinkkujen sijaan tasapainoiseksi ja ehjäksi kokonaisuudeksi, jossa luotetaan viipyileviin rytmeihin ja lipuviin äänimaisemiin. Äkillisiä irtiottoja ei kuulla, ja alkutahdeista luotu keskitempoinen rauhallinen tunnelma pitää hyppysissään loppuun asti. Tämä ei kuitenkaan tee albumista millään tavalla tasapaksua, vaan päinvastoin jättää tilaa hengittää.
Taitavat sovitukset ovat täynnä hienovaraisia ratkaisuja. Stereokuva täytyy miellyttävästi laidasta laitaan ja kahdeksanhenkinen kokoonpano ymmärtää, että kokonaisuus rakentuu toisinaan hyvinkin pienistä palasista. Myös Tytti Roton (Modem, Tamara Luonto, Ty Roxy) laululle on jätetty viisaasti tilaa, eikä pohdiskeleva tuumaileva tulkinta jää missään vaiheessa ison bändin alle. Groove on pistämätön, mutta eiköhän mennä silti pöytään keskustelemaan.
* *
Albumin syvyyksistä paljastuu useammalla kuuntelukerralla uusia sävyjä ja yksityiskohtia, kuten upeita jousikaiussa pisaroivia kitaroita. Voisin kuunnella levyä pelkästään Rosita Aholan hienostunutta bassoa kuunnellen.
Levyn rikas äänimaailma tarjoaa piilopaikan, jonne kadota puoleksi tunniksi pakoon kiireistä maailmaa. Siinä on menneiden vuosikymmenten soulia, mutta samaan aikaan jotain hyvin ajankohtaista ja koskettavaa. Juuri tätä on Helsinki keväällä 2025.
Cold Diamond & Mink -tuotanto tuo vahvasti mieleen saman porukan tekemän ja viime vuonna ilmestyneen Emilia Siscon esikoisalbumin Introducing Emilia Sisco. Yhdessä nämä kaksi albumia muodostavatkin aikamoisen parivaljakon, joilla esitellä kotimaista laatua ja musiikillista osaamista kenelle tahansa.
* *
Albumin kaksi viimeistä kappaletta ovat instrumentaaleja, mikä on kokonaisuuden kannalta hiukan erikoinen ratkaisu. Nämä kauniit maalailut olisivat istuneet myös välipaloina albumin keskelle The Beach Boysin Pet Soundsin tapaan.
Albumin päättävän Rosita’s Themen loppufeidi aiheuttaa vilpittömän naurunpurskahduksen päättyessään äkillisesti. Se tuo hauskan mielikuvan 1960-luvun albumeihin, joissa ratkaisut olivat toisinaan mielipuolisen pölhöjä. Tämäkin ratkaisu tuo silti mukaan vain herkullista kulmaa.
Maailmassa tehdään aivan liikaa asioita ohjekirjan mukaisesti ja puristaen, joten raikas retroilu ja vilpittömästä diggailusta kumpuava meininki on timanttia. Tämä on aivan erinomainen levy juuri näin.
Jani Tuovinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Ei pöllömpää – Pelle Miljoonan varhaisia singlejä pitkästä aikaa vinyylikokoelmalla
LEVYT | Suomalaisen punkin ja uuden aallon singleistä kasattujen kokoelmalevyjen sarja jatkuu. Vuorossa ovat Pelle Miljoonan eri yhtyeiden 7-tuumaiset vuosilta 1978–1981. CD-versio ulottuu vuoteen 1989.
Riittävän synkkää marraskuuhun? Skepticism-yhtyeen lajityyppiklassikko Stormcrowfleet jälleen vinyylinä
LEVYT | Jos hevirokkia ei voi viedä kirkkoon, ehkäpä kirkkourut voi viedä hevibändille, mietti Eero Pöyry 1990-luvun alussa. Pohdinta johti kokonaisen musiikkityylin kehitykseen.
Levykatsaus: Laura Netzel, Niillas Holmberg & Pauli Lyytinen, Esa Pietilä, Ville Matvejeff
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on ollut hengellistä kuoromusiikkia, jousikvartettoja, nykysävellyksiä sekä runojen, joikun ja äänitaiteen yhdistelmää.