Timo Lassy ja Teppo Mäkynen loistavat keikalla – uusi livealbumi on vielä studiolevyäkin parempi

20.02.2021

Timo Lassy ja Teppo Mäkynen ovat vakuuttava duo. Kuva: Tuukka Koski

LEVYT | Live Recordings 2019–2020 todistaa, että saksofonistin ja rumpalin duo pystyy keikoillakin ihastuttavan värikkääseen ja monipuoliseen ilmaisuun.

”Livelevyn vahvin valtti on vaikeasti määriteltävä, mutta silti selvästi aistittava intensiteetti.”

ARVOSTELU

4.5 out of 5 stars

Timo Lassy & Teppo Mäkynen: Live Recordings 2019–2020

  • We Jazz 19.2.2021.
  • Kuuntele: Spotify
Saksofonisti Timo Lassyn ja rumpali Teppo Mäkysen duon ensialbumi ilmestyi toissa vuonna. Kirjoitin siitä tuoreeltaan kehuvan arvion, jonka voi lukea täältä. Koska taustat tulivat käsitellyiksi jo tuossa jutussa, menen suoraan asiaan.

Live Recordings 2019–2020 (We Jazz, 2021) perustuu varsin suurelta osin studiolevyn materiaaliin, mutta se ei millään muotoa haittaa, koska elävät konserttiesitykset poikkeavat alkuperäisistä varsin paljon. Tunnelma muuttuu jo ihan siksikin, että versiot ovat selvästi pitempiä kuin alkuperäiset, joten vapaalle improvisoinnille on enemmän tilaa.

Studiolevyn tulkintojen hallittu tiiviys miellytti minua, mutta nyt on pakko sanoa, että liveäänitysten vapaampi ja välillä rehvakkaampi meno miellyttää vielä enemmän. Soittaminen yleisön edessä selvästi sopii Lassylle ja Mäkyselle.

Katselin viime syksynä striiminä duon hienon keikan Tampere Jazz Happeningissa, minkä jälkeen uutuuslevyn erinomaisuus ei enää päässyt yllättämään. Tampereen-keikalta ei materiaalia tosin ole mukana, vaan levyn musiikki on äänitetty We Jazz -festivaalilla, Porvoo Jazz -festivaalilla ja Helsingin G Livelabissa.

Äänitysten laatu on hyvä, ja vaikka Mäkysen lyömäsoitinarsenaali on keikoilla pienempi kuin studiossa, soitossa riittää väriä.

Tämän livelevyn vahvin valtti on vaikeasti määriteltävä, mutta silti selvästi aistittava intensiteetti, jolla Lassy ja Mäkynen asiaansa paneutuvat. Lassy myös rypistää fonillaan enemmän kuin studiossa, mutta mainitsemani intensiteetin havaitsee myös lyyrisemmissä jaksoissa.

Lassyn ankaraa sooloilua kuullaan muun muassa iskevässä Zompissa ja yli 14-minuuttiseksi venähtäneessä Libertyssä, jossa myös Mäkynen takoo settiään vimmatusti, mutta hänelle ominaiseen tapaan myös hallitusti ja pulssin säilyttäen. Tuuttauksen tauottua seuraa bonuksena vielä Lassyn fonin ja Mäkysen symbaalien naseva vuoropuhelu.

Yksi Mäkysen huippuhetkistä löytyy Kobin alusta, jossa tämä lihaa ja verta oleva ”rumpukone” pieksee hihatistaan ilmoille häkellyttävän hengästyttävää svengiä.

Mielikuvituksellista menoa, loistavaa soittoa, hieno levy.

Erik Ahonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This