Levyarvio: Kahdella Svart Recordsin tuoreella julkaisulla on vahvasti läsnä edesmenneen Perttu Häkkisen kädenjälki. Tähtiportin Abiristeilyllä kuullaan Häkkisen sävellyksiä ja syntetisaattori- ja rumpukoneosuuksia. Skweee-kokoelma esittelee Häkkisen ja Tatu Metsätähden luotsaaman pienlevy-yhtiö Harmönian tuotantoa.

Tähtiportti: | Think About Music:

 

Tähtiportti on musiikkia, jota on vaikea arvioida. Nimensä veroisesti yhtye häilyy jossain musiikillisten todellisuuksien rajamailla.

Muusikkona, radiotoimittajana, esoterian kartoittajana ja kirjoittajana tunnetun Perttu Häkkisen (1979–2018) valitettavan poismenon myötä Tähtiportista tullut trio. Uudella Abiristeily-levyllä Häkkisen kädenjälki kuitenkin kuuluu sävellyksissä ja syntetisaattori- ja rytmikoneosuuksissa.

Tähtiportin kokoonpanon muodostavat Ilari Larjosto eli Stiletti-Ana (yllä, JESSE, Anaalivaihe), graafikkonakin tunnettu Mikko Viljakainen eli Vilunki 3000 (alla, Op:l Bastards, Uusi Fantasia) ja Sami Albert Hynninen (mm. Reverend Bizarre, Spiritus Mortis).

Musiikillisesti levy on luultavasti Tähtiportin helpoiten lähestyttävä albumi. Yhtyeen äänimaailma on aiempaa ilmavampi. Kun edellisillä levyillä liikuttiin hakkaavan EBM:n ja kokeellisen elektronisen musiikin välimaastossa, Abiristeily on enemmän velkaa krautrockille, minimalistiselle synthpopille ja new wavelle. Yhtye kuitenkin kutoo musiikillisista vaikutteistaan täysin oman universuminsa.

Kaikki Tähtiportin levyt ovat tuntuneet vahvasti konseptialbumeilta. Neljännen levyn kantava teema on abiristeily, joka yhtyeen itsensä mukaan on metafora välitilasta nuoruuden ja aikuisuuden välillä.

Teemasta huolimatta Tähtiportti ei päästä kuulijaansa helpolla. Sami Albert Hynnisen sanoitusten kertojahahmo on näissä juhlissa synkkämielinen ulkopuolinen tarkkailija, ”kylmä hiljaisuus humalaisen mölinänne varjoissa”.

Kappaleesta Abiristeily II löytyy luultavasti hienoin tiivistys nuoruudesta – tai ihmisen elämästä ylipäätään – joka suomalaisessa lyriikassa on koskaan kuultu: ”Odotin tätä iltaa / Nyt se on ohi”.

”Odotin tätä iltaa / Nyt se on ohi”
– Tähtiportti: Abiristeily II

Tähtiportin lähestymistapa okkulttisiin teemoihin saa epäilemättä raskasmieliset parrakkaat velhot kääntelehtimään epämukavasti kammioissaan. Kiero huumori ei kuitenkaan ole tässä muodikas keino ottaa ironista etäisyyttä aiheeseen vaan väline, jolla kuulijan kokemus saadaan nyrjähtämään sijoiltaan.

Esimerkiksi Aleister Crowley (1875–1947), yksi modernin okkultismin merkittävimmistä hahmoista, oli melkoinen jekkujätkä. Samoin zenbuddhalaisuudessa tunnetaan hyvin tarinat oppilaitaan kummallisilla opetuksilla hämmentävistä munkeista.

Grimoiret, eli maagisia kaavoja muun muassa henkien kutsumiseen sisältävät kirjat, on okkulttisia teemoja käsittelevässä musiikissa koluttu tarkkaan, mutta harvoin on kuultu yhtä karmivaa demonisten nimien luetteloa kuin kappaleessa Imettäjät (kohdasta 2:05 eteenpäin).

Vaikka aluksi voi tuntua hämmentävältä, kuinka esimerkiksi Unelmassa toisiaan seuraavat ”nuoren mopotytön hikinen perse” ja ”gnostilaiset evankeliumit” oikein liittyvät toisiinsa, selitystä voi hakea yhtyeen toisen albumin Eetterimessusta löytyvästä kappaleesta Abraxas, jonka nimi viittaa gnostilaiseen jumalhahmoon, jossa hyvä ja paha, korkein ja maallinen yhdistyvät. Erään tulkinnan mukaan Abraxas on yhtä aikaa Jumala ja Saatana, ”sekä valo että pimeys”, kuten kirjailija Hermann Hesse kirjoittaa Demianissa (1919).

Jollain tavalla Abiristeily tuo mieleen myös scifi-kirjailija Philip K. Dickin gnostilaisesti virittyneen omaelämäkerrallisen fiktion Valis (1981).

”Tosi Jumala reagoi kriisiin häkellyttävällä tavalla, jäljittelee universumia, sitä nimenomaista aluetta, jolle hän on tunkeutunut: hän ottaa tikkujen ja puiden, katuojiin viskattujen kaljatölkkien hahmon – hän tehettäytyy hyljeksityksi roskaksi, jätteiksi joita ei panna merkille.”

– Philip K. Dick: ”Valis” (1981, käännös Matti Rosvall)

Tähtiportin musiikissa ylhäinen ja alhainen muodostavat alkemiallisen liiton, jossa arkitodellisuuden banaali rumuus ja korkealentoinen esoteria yhdistyvät abiristeilyn dionyysisissä juhlissa ja niitä seuraavassa krapulaisessa oksennuksessa.

Juuri tämä näennäisten vastakohtien yhdistyminen kohottaa Tähtiportin musiikin lähemmäs jotain, mitä pelkkä taivaita kohti kurottava mystillinen haaveilu ei tavoita.

* *

Think About Music – Musik Von Harmönia -kokoelma esittelee kattavasti Harmönia-pienlevy-yhtiön artisteja.

Svartin uuden elektroniseen musiikkiin keskittyvän alamerkin Svartronixin julkaisema Think About Music – Musik von Harmönia 2006–2014 kerää yksiin kansiin kattavan esittelyn Häkkisen eli Randy Barracudan ja Tatu Metsätähden eli Mesakin luotsaaman Harmönia-levy-yhtiön julkaisemista artisteista.

Ruotsalaisen Flogsta Danshall -levy-yhtiön ohella Harmönia oli luultavasti toinen merkittävimmistä toimijoista skweee-musiikin saralla.

Siis minkä musiikin?

Skweee on 2000-luvun alussa syntynyt elektronisen musiikin mikrogenre, jota voisi kuvailla eräänlaiseksi nyrjähtäneeksi minimalistiseksi elektrofunkiksi.

Usein skweee kuulostaa hitaammalta ja letkeämmältä versiolta sellaisista hollantilaisen elektro-levy-yhtiö Bunkerin artisteista kuin Legowelt, Orgue Electronique tai ruotsalainen Luke Eargoggle – mikä tuskin on yllättävää ottaen huomioon Häkkisen ja Metsätähden taustat suomalaisen puritaanisen elektron kulmakivissä Imatran Voimassa ja Mr Velcro Fastenerissa.

Toisaalta skweeessä kuuluu vahvasti myös pelimusiikin ja hiphopin vaikutus. Viittauksia muuhunkin musiikkiin löytyy skweeen liepeiltä runsaasti: kokoelman nimi on ilahduttava kunnianosoitus saksalaisen krautrockin pioneerien Harmonian levyyn Musik Von Harmonia, ja kokoelman kansissa ja skweee-t-paidoissa viljelty tuubilogo on suora viittaus 1980-luvun alun italialaisen Squish-levy-yhtiön logoon, joka löytyy Mr Flagion legendaarisen italo disco -hitin Take A Chance 12”-singlejulkaisun kannesta.

Muistan, kun kuulin skweee-musiikkia ensimmäisen kerran joskus vuosien 2006–2007 tienoilla, kun ensimmäiset Harmönian levyt julkaistiin. Silloin mietin, oliko skweee oikea musiikkityyli vai vain nerokas markkinointitemppu?

Ainakaan taloudellisesti temppu ei ilmeisesti ollut kovin nerokas, kuten levyn kansitekstien kertomukset skweee-bileiden tyhjistä tanssilattioista todistavat. Mutta kuten saatteena olevan suhteellisen kokeilevan esseen kirjoittanut journalisti Einar Engström toteaa, ”muisto tyhjästä tanssilattiasta jättää aina varjoonsa täydet klubit ja kivasti tanssivat iloiset ja kauniit ihmiset”.

”The legacy of an empty dancefloor will always eclipse the legacy of a packed club, of a Resident Advisor review, of happy and attractive people who dance nice.”

–Einar Engström: ”Was Dogg A Doughnut? An Essay On The Fate Of Skweee” (2017)

Sen sijaan skweeen aseman elektronisen musiikin historiassa Think About Music -kokoelma viimeistäänkin sinetöi.

Skweee ei ole musiikillisesti yhtä tarkkarajainen kuin monet muut elektronisen musiikin genret, kuten housen ja teknon alalajit, joissa tyylilaji saattaa vaihtua, jos virvelin isku livahtaa väärään paikkaan tai tempo aavistuksen nousee tai laskee.

Ennemmin tuntuu, että skweeessä tärkeää on tunnelma – jopa tunne.

Tyypillisempien skweee-raitojen seasta kokoelmalta esiin nousevat itäisillä vaikutteilla maustettu Ya Tosiban Mad Barber (BaBa ZuLa Remix) sekä Anaalivaiheen kummallinen ja happoinen cosmic disco -jami 10.11.2012. Näillä skweeen rajoja koettelevilla kappaleilla vaikuttavat Metsätähti osana Ya Tosibaa ja Häkkinen freudilaisittain nimettyä Anaalivaiheetta.

Vaikka suurin osa kokoelman artisteista on suomalaisia (Claws Cousteau, SLA, Eero Johannes, DKSTR sekä edellä mainitut Randy Barracuda ja Mesak) tai skandinavialaisia (Daniel Savio, Pavan), skweee levisi nopeasti MySpacen ja internet-foorumien välityksellä muun muassa Kanadaan (Motëm), Yhdysvaltoihin (Lazercrotch), Britanniaan (Grizzler), Alankomaihin (Coco Bryce) ja Ranskaan (Wankers United).

Huolimatta soundillisesta retroudestaan skweee onkin selkeästi internet-ajan musiikkia.

Levyn kansiteksteistä löytyvät kattavat artistihaastattelut maalaavat skweee-yhteisöstä kuvan perheenä, joka piti yhteyttä toisiinsa pitkienkin välimatkojen yli.

Perttu Häkkisen muistoa kunnioitetaan sekä Tähtiportin että Think About Music -kokoelman kansissa vähäeleisesti mutta tyylikkäästi. Artistihaastattelujen muisteloissa suomalaisen elektronisen musiikin eräänlaisena harmaana eminenssinä tunnetun Häkkisen merkitys skweee-skeneä yhdistävänä voimana nousee usein esiin.

Samuli Huttunen