Kuva: If Society
LEVYT | Sur-rur on Härvelillä tutun rämisevän suriseva, viipyillen vallitteleva ja hallitun polveileva, mutta soi mukavan rauhallisella, jopa seesteisellä otteella.
”Megavisat, metsolat ja aromipesät luovat ajankuvaa nuoruudesta 1990-luvulla.”
Vuonna 1996 Lapualla perustettu Sur-rur julkaisee jälleen surisevan paketin omintakeisesti junnailevaa indiesäröpunkia, jonka ytimekkään mutta viipyilevän triosoundin marinoi laulaja-kitaristi Ville Vuorenmaan pohdiskeleva laulu.
Alkuaikojen riehakkaammat ja päällekäyvemmät purkaukset ovat antaneet ajan saatossa entistä enemmän tilaa Vuorenmaan, basisti Ville Laurilan ja rumpali Kimmo Pohjapellon haikeasti hymyävälle säröleijailulle, joka onnistuu kuulostamaan loogiselta jatkolta esikuvilleen (Hüsker Dü, Sonic Youth, Dinosaur Jr.), mutta samaan aikaan täysin omalta itseltään.
Sur-rur on Härvelillä (If Society / Salatut Elämät / Roku Records, 2025) tutun rämisevän suriseva, viipyillen vallitteleva ja hallitun polveileva, mutta soi mukavan rauhallisella, jopa seesteisellä otteella. Kritisoin Kulttuuritoimituksen arviossa aiempaa Entisyydestämmekinköhän-albumia (2022) epätasaisuudesta ja liiankin moninaisiin suuntiin kurottelusta. vaikka levyn parhaat hetket olivatkin silkkaa priimaa.
Nyt kolmikko henkii alusta loppuun yhtenäisempää ja tasaisemmin vahvaa linjaa. Liekö yhtenäisyyden tunnetta lisännyt Vuorenmaan eri tekijöiden kanssa toteuttama, keväällä julkaistu soolodebyytti Päivä jolloin minusta tuli tipu (2025; lue arvio)?
Yhtenäisen oloisesta kokonaisuudesta pystyy toki nostamaan omia suosikkeja yli muiden. Levyn avaava nimibiisi Härveli on mukavan energinen ja iloinen potkustartti, jonka pelkkä nimi luo mielikuvaa itserakennetusta, sympaattisen epämääräisestä vekottimesta, joka kuvaa jollain tavalla myös Sur-rurin musiikillista habitusta. Kiire ei ole, vaikka ilme on reipas; hötkyily on muiden juttuja. Räminäpunkin otteellakin Sur-rur nostaa peukut helposti lähestyttävällä hengittävyydellään.
Teiniaikojen hakemista käsittelevä, pari pykälää haikeampi Resupekka jatkaa samanlaisella leppoisasti eteenpäin pyrkivällä säröjuoksutuksella. Vaikka tänään ollaan resupekkoja, huomenna voidaan olla jotain muuta. Tässä vasta juttuja testaillaan ja kaivataan hyväksyntää ja mukaan ottamista. ”Onko tässä maailmassa järjen häivää” on ihan validi kysymys vielä kypsemmälläkin iällä.
Bad Religionin hengessä paahtava Jeesusleirille pohtii ytimekkään vauhdikkaasti kristillisen propagandan tuputtamista teini-iän leiritoiminnassa. Ehkä albumin eniten nyrkit pystyssä oleva kipakka kaksiminuuttinen on mukava perspotku ärhäkämmän Sur-rurin suuntaan.
En tiedä mitä on tulossa rauhoittuu seesteisemmän surruttelun suuntaan. Läksyt on tehty ja voi keskittyä rämpyttelemään ja pohdiskelemaan. Megavisat, metsolat ja aromipesät luovat ajankuvaa nuoruudesta 1990-luvulla. Ei ole hajuakaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Jos itku tulee lyö riffiä jälleen kipakammin, eikä välitä vaikka asiat menisivät pieleen. “Mitä siitä jos” -toisto nappaa mukaan ja tymäkän särömaalailun kaarteissa on mukava imu.
Raukean rennosti särökimalteleva Kesälomalla heittää osuvasti kesälomavaihteen päälle Marvelin supersankarimaailman teemoilla, omalla takapihalla hengaten. Ihanan vinosti säräyttävä kitara ja viipyilevä pohdiskelu toimii. Töksäyttelyssä on juuri sopiva draivi, että homma pitää näpeissään.
Siili pistää jälleen vauhtia koneeseen ja eläytyy pihapuskien piikikkään lyllertäjän näkökulmaan – vaivaton peruspunkki Sur-rur-säröleimalla. Bulahattu viittaa veikeästi töksäytellen ysärin muotipäähineeseen ja teini-ihastuksiin. Hölmöilyllä koitetaan kerätä irtopisteitä, ja hermostunut ensisuudelma koittaa ihan väärällä hetkellä. Onko Härveli Vuorenmaan ja Sur-rurin nuoruusnostalgialevy?
Vinosti näppäillen alkava Suklaapatukoita pohdiskelee suklaa- ja tomaattiallergiaa haikeasti hymyillen mutta ehkä hiukkasen turhankin harsoisesti rallatellen. Päätösraita Kaipaan takaisin särisee ihanan määrätietoisesti puuroisuudestaan ja rauhallisesta otteestaan huolimatta. Nimensä mukaisesti nostalginen muistelu nappaa niskan mukaansa ja tasapainoilee hienosti heleyden ja ruven välillä.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joni Ekman svengaa raukean raikkaasti – arviossa Joko saa laulaa?
LEVYT | Tamperelaisartistin seitsemäs levy tiivistää rock-kaihoa toimivan ytimekkäästi. Joni Ekmanin rock-pohjainen svengi ei ole tunkkaista vaan vaivattoman koukukasta.
Ei pöllömpää – Pelle Miljoonan varhaisia singlejä pitkästä aikaa vinyylikokoelmalla
LEVYT | Suomalaisen punkin ja uuden aallon singleistä kasattujen kokoelmalevyjen sarja jatkuu. Vuorossa ovat Pelle Miljoonan eri yhtyeiden 7-tuumaiset vuosilta 1978–1981. CD-versio ulottuu vuoteen 1989.
Riittävän synkkää marraskuuhun? Skepticism-yhtyeen lajityyppiklassikko Stormcrowfleet jälleen vinyylinä
LEVYT | Jos hevirokkia ei voi viedä kirkkoon, ehkäpä kirkkourut voi viedä hevibändille, mietti Eero Pöyry 1990-luvun alussa. Pohdinta johti kokonaisen musiikkityylin kehitykseen.
Levykatsaus: Laura Netzel, Niillas Holmberg & Pauli Lyytinen, Esa Pietilä, Ville Matvejeff
LEVYT | Marja Mustakallion levylautasella on ollut hengellistä kuoromusiikkia, jousikvartettoja, nykysävellyksiä sekä runojen, joikun ja äänitaiteen yhdistelmää.