Suistamon Sähkö on aiempaa seesteisempi mutta vie yhä mennessään

05.03.2021

Kuva: Mortti Saarnia

LEVYT | Varokaa! Hengenvaara yhdistää modernit, ajassa kiinni olevat soundit perinteen syvyyteen. Välillä tämä genrehybridi on lähes taianomaisen kaunis.

”Ilmeiset kliseet joko vältetään tai niitä käytetään tietoisen taidokkaasti.”

ARVOSTELU

4 out of 5 stars

Suistamon Sähkö: Varokaa! Hengenvaara

Uudella levyllään Varokaa! Hengenvaara (Kihtinäjärvi Records, 5.3.2021) Suistamon Sähkö kuulostaa aiempaa seesteisemmältä, harkitummalta ja kokonaisuus on hiottu eheämmäksi. Tanssituttavaa meininkiä riittää silti pitkin levyä ja myös aiemmilta levyiltä tuttu yhteiskunnallisuus on tallella. Modernit, ajassa kiinni olevat soundit yhdistyvät perinteen syvyyteen.

Suistamon sähkö toimii tuttuun tapaan asiaa mitenkään alleviivaamatta erittäin hyvänä vastaäänenä konservatiivisten ja äärioikeistolaisten tahojen yrityksille käyttää kansanperinnettä nationalismin ja sulkeutumisen välineenä.

Jos kansanmusiikki ärsyttää, elektropuoli tuskin taivuttaa kuulijaa innostumaan tästä musasta. Ja jos taas ei pidä elektrosta, tämä tuskin on tarpeeksi kansanmusaa. Mutta välillä tämä genrehybridi on lähes taianomaisen kaunis.

Varokaa! Hengenvaara -levyltä ei löydy yhtään sellaista biisiä, joka olisi uponnut heti syvälle sydämeen samalla tavalla kuin vaikkapa Tampere –18 bändin edelliseltä Etkot, pectopah ja etnoteknoa -albumilta (Kihtinäjärvi Records, 2018). Muutamalla kuuntelulla tämäkin aarrearkku silti avautuu.

Varokaa! Hengenvaara sitoo Suistamon Sähkön selkeämmin osaksi maailmanmusiikin virtaa. Aiemmin oli vaikeampi arvioida, onko tämä nyt lintu vai kala. Tavallaan pidin enemmän aiemmasta arvaamattomuudesta, mutta kyllä tämäkin on todella hyvä levy.

Musiikissa on ajoittain selkeää Gotan Project -tunnelmaa, joka tuo levylle uudensävyistä dramatiikkaa. Karjala jää musiikissa aiempaa vähemmälle.

Lyriikoissa kuljetaan rakkaudesta ilmastonmuutokseen ja kapitalismikritiikkiin. Kunnianhimon taso sanoittamisessa ilahduttaa kerta toisensa jälkeen. Ilmeiset kliseet joko vältetään tai niitä käytetään tietoisen taidokkaasti.

Räppiä, koneita ja folkia poikkeuksellisen kiinnostavalla tavalla yhdistelevä poppoo tunnetaan etenkin intensiivisenä ja piinkovana livebändinä. Sitä pienten tai keskisuurten salien hikistä ja intensiivistä, lähes transsinomaista tunnelmaa ei ole helppo vangita levylle. Vaikea tätä on silti levyltäkään kuunnella ilman, että jalka vähän vipattaa. Enemmän vaaran ja kaaoksen tuntua jään hiukan kaipaamaan.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua